Ihminen, joka puhuu vain omista asioistaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Jos sanot sinäkin joskus jotain siihen väliin, niin hän kyllä on sen ajan hiljaa, mutta jatkaa sitten taas omasta aiheestaan.

Niin, ja kääntää sen asian itseensä. Jos kerrot, että on jalka murtunut, niin eikös tämä kaveri ala muistelemaan kuin hänelläkin vuonna xxxx murtui jalka ja plaa plaa.

lisäyksenä että hänen jalkansa oli vielä murtuneempi kuin sinun . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Jos sanot sinäkin joskus jotain siihen väliin, niin hän kyllä on sen ajan hiljaa, mutta jatkaa sitten taas omasta aiheestaan.

Niin, ja kääntää sen asian itseensä. Jos kerrot, että on jalka murtunut, niin eikös tämä kaveri ala muistelemaan kuin hänelläkin vuonna xxxx murtui jalka ja plaa plaa.

toiset ihmiset kokevat, että parasta keskustelua on sellainen, jossa jaetaan omia kokemuksia: heille se kertoo empatiasta: he kertovat noin, että voivat samastua tilanteeseen, vaikka eivät tietenkään voi täysin tietää miltä toisesta tuntuu. Normaalia keskustelua, että jaetaan kokemuksia ja yhtäläisyyksiä  - tai vaikka eroja.

Sellaiselta ihmiseltä puuttuu sosiaalinen älykkyys ja tilannetaju.

LOL Päivän tai viikon nokkelin avaus.

"Ärsyttää kun ihmiset puhuu vain omista..."

Kommentit:

"Mun..."

"Meillä..."

"Juttelin..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi kun ei kerro mitään naapureiden asioista, eikä pidä ristikuulustelua sinun asioistasi. Kenen asioista sinä puhut, vai haluatko keskustella mieluummin kulttuurista, yhteiskunnallisista asioista, tai että onpas ilmoja pidellyt.

Pitää vaan etsiä itsensä kaltainen keskustelukumppani. Tai sitten ottaa vaan sen puheenvuoron välillä jos toinen on niin puhelias, ettei tahdo ehtiä sanoa väliin mitään.

Ai että naurattaa ajatus, että 2 tai useampi tällainen omista asioista hölöttävä pääsee vauhtiin... Kukaan ei kuuntele ja kaikki puhuu vain itsestään. Tai oikeasti ei naurata, olisi hirveää joutua tuollaista kuuntelemaan.

Eräässä illanistujaisissa kävi just tolleen. Kaksi egoistia, jotka haluavat että puhe pyörii heidän ympärillään, jauhoivat kilpaa omista asioistaan. En tiedä miten pitkään seurasin tätä näytelmää vierestä, kun kumpikin vain pälättää omista jutuistaan suureen ääneen, aitoa vuorovaikutusta ja kuuntelua ei ollut. Yleensä näillä on vielä pointtina voittaa keskustelu. Joko niin että itsellä on ollut kaikista kauheinta tai niin, että itse on paras kaikessa.

Monet ihmiset ovat tuollaisia. Haluavat puhua vain itsestään eikä ole mitään mielenkiintoa tietää toisesta. Minäminäminä. Kuuntelevat ehkä hiljaa, ehkä, sen pari sekunttia, eivät kommentoi mitään ja puhe jatkuu taas omista asioista.

Jaksan tuhlata vapaa-aikaani vain harvojen ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Jos sanot sinäkin joskus jotain siihen väliin, niin hän kyllä on sen ajan hiljaa, mutta jatkaa sitten taas omasta aiheestaan.

Niin, ja kääntää sen asian itseensä. Jos kerrot, että on jalka murtunut, niin eikös tämä kaveri ala muistelemaan kuin hänelläkin vuonna xxxx murtui jalka ja plaa plaa.

Juuri näin. Jos toinen vaikka sanoo, että onpas kova päänsärky, niin toinen alkaa selittämään, kuinka hänelläkin oli niin paha päänsärky silloin vuonna nakki ja muusi ja siihen ei meinannut mikään auttaa ja piti ottaa niin ja niin monta särkylääkettä eikä siltikään auttanut ja ihan jo lapsuudessa oli todella pahoja päänsärkykohtauksia ja muistan, kuinka äitini joutui käymään apteekissa niin usein, kun piti saada särkylääkkeitä... Tämä ensimmäinen päänsärystään kertonut saattaa sanoa, että on niskat niin jumissa, että johtuu varmaan siitä, niin eikun tämä pölöttäjä jatkaa edelleen sitä omaa sairaushistoriaansa ja sinne väliin mahtuu lonkkasäryt ja kumminkaimansa kuukautispäänsäryt. Parempi poistua paikalta, ettei päänsärky pahene tuota yhtä kuunnellessa.

En nyt haluaisi yleistää mutta 50-luvulla ja 60-luvulla (alkupuoli) syntyneissä on ollut paljon tuollaisia tapauksia että "minäminä ja mun perhe ja sukuasiat". Että jos kysäiset vahingossa kohteliaisuuksissasi että miten menee niin saat vastaukseksi että "miten minua kolottaa joka paikkaa, ja meidän Pertillä on vieläkin niitä peräpukamia, ja meidän Villellä saattaa olla korona ja sillä sen avovaimollakin on, mikähän ihme niilläkin on ettei ole tullut lapsia, se taitaa olla ihan sen meidän Villen avovaimon vika, olisiko ollut sukupuolitauteja nuoruudessa niin paljon ja paikat pilalla kun se on vähän sellainen hepsankeikan oloinen kun kerrankin sillä oli päällä minihame.......plaaplaa".

Ovat tosin jäämässä eläkkeelle nuo 50-luvun pahimmat juoruajat ja jankuttajat, osa jäänyt jo.

Töissä 70-luvulla, ja meillä 80-luvulla syntyneillä on ollut enemmän sellaista että ei jakseta kuunnella ja keskittyä toisten ihmisten juttuihin, käydään tekemässä työt, tullaan toimeen, kunnioitetaan toisten työrauhaa, ja lähdetään kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Jos sanot sinäkin joskus jotain siihen väliin, niin hän kyllä on sen ajan hiljaa, mutta jatkaa sitten taas omasta aiheestaan.

Niin, ja kääntää sen asian itseensä. Jos kerrot, että on jalka murtunut, niin eikös tämä kaveri ala muistelemaan kuin hänelläkin vuonna xxxx murtui jalka ja plaa plaa.

toiset ihmiset kokevat, että parasta keskustelua on sellainen, jossa jaetaan omia kokemuksia: heille se kertoo empatiasta: he kertovat noin, että voivat samastua tilanteeseen, vaikka eivät tietenkään voi täysin tietää miltä toisesta tuntuu. Normaalia keskustelua, että jaetaan kokemuksia ja yhtäläisyyksiä  - tai vaikka eroja.

Toki näinkin, mutta siinä on vissi ero tarttuuko toisen kertomaan kuvailemallasi tavalla, vai onko tarkoitus kääntää puhe taas vain itseen. Todella hyvän ystäväni kanssa mainitsemasi jakaminen toimii, kerromme ja jaamme, tartumme toistemme pueisiin ja pian pohdimme teemaa laajemmasta näkökulmasta. Saamme aikaan todella mielenkiintoisia ja avartavia keskusteluja joista on hyötyä jopa ammatillisessa mielessä. Toki siinä auttaa se, että olemme valmistuneet saman alan koulutuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Jos sanot sinäkin joskus jotain siihen väliin, niin hän kyllä on sen ajan hiljaa, mutta jatkaa sitten taas omasta aiheestaan.

Niin, ja kääntää sen asian itseensä. Jos kerrot, että on jalka murtunut, niin eikös tämä kaveri ala muistelemaan kuin hänelläkin vuonna xxxx murtui jalka ja plaa plaa.

toiset ihmiset kokevat, että parasta keskustelua on sellainen, jossa jaetaan omia kokemuksia: heille se kertoo empatiasta: he kertovat noin, että voivat samastua tilanteeseen, vaikka eivät tietenkään voi täysin tietää miltä toisesta tuntuu. Normaalia keskustelua, että jaetaan kokemuksia ja yhtäläisyyksiä  - tai vaikka eroja.

Siinä nimenomaan ei ole kyse empatiasta tai samaistumisesta, vaan siitä, että pääsee kertomaan ne omat juttunsa ja pistää vielä paremmaksi/pahemmaksi. Hänen kokemukset ovat aina parempia ja voimakkaampia.

Vierailija kirjoitti:

LOL Päivän tai viikon nokkelin avaus.

"Ärsyttää kun ihmiset puhuu vain omista..."

Kommentit:

"Mun..."

"Meillä..."

"Juttelin..."

Oletpa sinäkin nokkela.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Jos sanot sinäkin joskus jotain siihen väliin, niin hän kyllä on sen ajan hiljaa, mutta jatkaa sitten taas omasta aiheestaan.

Niin, ja kääntää sen asian itseensä. Jos kerrot, että on jalka murtunut, niin eikös tämä kaveri ala muistelemaan kuin hänelläkin vuonna xxxx murtui jalka ja plaa plaa.

lisäyksenä että hänen jalkansa oli vielä murtuneempi kuin sinun . 

Ah, tämmöinen rouva on meilläkin! Olin mennyt kesäloman aikana naimisiin, ja tarjosin töissä täytekakkua. Näytin myös hääkuvaa.

Ihmiset onnitteli, paitsi ”Annikki”, joka alkoikin kertomaan millainen hääpuku hänellä oli kun he menivät ”Jarmon” kans naimisiin 1981,kun kesähäät me haluttiin ja kyllä oli niin nätti ilma että mutta anoppi ei tykännyt kun mun puvussa oli niinkuin tässä sellainen koriste ja mun kukkakimppu oli erikseen tilattu jne jne. Se ei oikeesti edes ehtinyt sanoa minulle onnea, kun oli niin kiire alkaa referoimaan sitä Hänen Suurta Päiväänsä.

Äitini on tällainen. Kaiken hän saa käännettyä omaan itseensä, jopa muiden vastoinkäymiset. Veljeni sairasti nyt pandemia-aikana rajun koronan, josta jäi pahoja pitkäaikaisvaikutuksia. Jos veli ottaa tämän puheeksi, niin aina äitimme saa käännettyä siitä puheen omaan "altistumiseensa" (=oli tavannut veljeäni monta päivää ennen oireiden alkamista) ja siihen, kuinka hirveää oli käydä koronatestissä, joka oli tietenkin negatiivinen. Jos aihe on sellainen, josta hän ei saa käännettyä puhetta itseensä, niin hän väkisin vaihtaa aihetta.

Kaikkein turhauttavinta tällaisten ihmisten kanssa on kertoa jotakin omaa juttua ja nähdä, ettei kuulija reagoi mitenkään sanottuihin asioihin. He vain odottavat sopivaa hetkeä kaapata keskustelun omaan haltuunsa. Ikään kuin keskustelu olisi aidon vuorovaikutuksen sijaan jokin kilpailu siitä, kuka saa puhua eniten omia juttujaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimo pystyy puhumaan ittestään vaikka 8 tuntia putkeen. Ja tämä ei ole vitsi.

Vaimo on valinta ;)

Ilmeisesti kuitenkin viihdyt?

Viimesen vuoden aikana puhjennut mielenterveysongelma. En varsinaisesti viihdy. Pienet lapset.

Avioero on keksitty. Onhan myös aviopareja mitkä asuu eri osoitteissa. Valinta on sun.

Vierailija kirjoitti:

En nyt haluaisi yleistää mutta 50-luvulla ja 60-luvulla (alkupuoli) syntyneissä on ollut paljon tuollaisia tapauksia että "minäminä ja mun perhe ja sukuasiat". Että jos kysäiset vahingossa kohteliaisuuksissasi että miten menee niin saat vastaukseksi että "miten minua kolottaa joka paikkaa, ja meidän Pertillä on vieläkin niitä peräpukamia, ja meidän Villellä saattaa olla korona ja sillä sen avovaimollakin on, mikähän ihme niilläkin on ettei ole tullut lapsia, se taitaa olla ihan sen meidän Villen avovaimon vika, olisiko ollut sukupuolitauteja nuoruudessa niin paljon ja paikat pilalla kun se on vähän sellainen hepsankeikan oloinen kun kerrankin sillä oli päällä minihame.......plaaplaa".

Ovat tosin jäämässä eläkkeelle nuo 50-luvun pahimmat juoruajat ja jankuttajat, osa jäänyt jo.

Töissä 70-luvulla, ja meillä 80-luvulla syntyneillä on ollut enemmän sellaista että ei jakseta kuunnella ja keskittyä toisten ihmisten juttuihin, käydään tekemässä työt, tullaan toimeen, kunnioitetaan toisten työrauhaa, ja lähdetään kotiin.

Ja sitten avaudutte sosiaalisessa mediassa ja toistatte mitä ne työkaverit siellä puhui ja mitä se juorusi ja kellä on peräpukamat ja kellä sukupuolitauti. Mutta kun minä olen niin viksu ja vilmaattinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Jos sanot sinäkin joskus jotain siihen väliin, niin hän kyllä on sen ajan hiljaa, mutta jatkaa sitten taas omasta aiheestaan.

Niin, ja kääntää sen asian itseensä. Jos kerrot, että on jalka murtunut, niin eikös tämä kaveri ala muistelemaan kuin hänelläkin vuonna xxxx murtui jalka ja plaa plaa.

toiset ihmiset kokevat, että parasta keskustelua on sellainen, jossa jaetaan omia kokemuksia: heille se kertoo empatiasta: he kertovat noin, että voivat samastua tilanteeseen, vaikka eivät tietenkään voi täysin tietää miltä toisesta tuntuu. Normaalia keskustelua, että jaetaan kokemuksia ja yhtäläisyyksiä  - tai vaikka eroja.

Tämä on ihan totta ja aika yleinen ajattelutapa. Siis se, että osoitetaan empatiaa toiselle sillä, että on kokenut vastaavanlaisen tilanteen. Tosi moni tekee tätä, oma äitinikin. Valitettavasti siinä ei ajatella yhtään sitä toista, että tuollainen tapa saattaa tuntua vähättelevältä. Joskus sitä toivoo, että toinen osapuoli vain kuuntelisi ja myötäeläisi tilannetta, eikä sanoisi että "joo minäkin viime talvena olin masentunut".

Vierailija kirjoitti:

Sellaiselta ihmiseltä puuttuu sosiaalinen älykkyys ja tilannetaju.

Juurikin näin. Vaikka tuollainen ihminen saisi kritiikkiä käytöksestään, niin ei auta. Pitää aina päästä kertomaan ne omat kokemukset, jotka yleensä ovat mahtavampia, kuin toisten. Ei ymmärrä, vaikka 4 ihmistä samassa pöydässä hiljenee ja katsoo maahan tai toisiaan vaivautuneena, kun toinen vaan puhuu, puhuu ja puhuu itsestään. Sitten on niitä, jotka saattavat kiusallisena vaan hymistellä ja nyökytellä kohteliaisuuttaan, niin tämä pälpättäjä tulkitsee asian niin, että hän jatkaa, jatkaa ja jatkaa...

Raskaita ihmisiä. Sattuneesta syystä näillä ei kauheasti ole ystäviä tai muuta sosiaalista elämää, kuin minä itse ja ne ihmiset, jotka jaksavat kohteliaisuuttaan kuunnella sitä monologia esimerkiksi töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Jos sanot sinäkin joskus jotain siihen väliin, niin hän kyllä on sen ajan hiljaa, mutta jatkaa sitten taas omasta aiheestaan.

Niin, ja kääntää sen asian itseensä. Jos kerrot, että on jalka murtunut, niin eikös tämä kaveri ala muistelemaan kuin hänelläkin vuonna xxxx murtui jalka ja plaa plaa.

toiset ihmiset kokevat, että parasta keskustelua on sellainen, jossa jaetaan omia kokemuksia: heille se kertoo empatiasta: he kertovat noin, että voivat samastua tilanteeseen, vaikka eivät tietenkään voi täysin tietää miltä toisesta tuntuu. Normaalia keskustelua, että jaetaan kokemuksia ja yhtäläisyyksiä  - tai vaikka eroja.

Tämä on ihan totta ja aika yleinen ajattelutapa. Siis se, että osoitetaan empatiaa toiselle sillä, että on kokenut vastaavanlaisen tilanteen. Tosi moni tekee tätä, oma äitinikin. Valitettavasti siinä ei ajatella yhtään sitä toista, että tuollainen tapa saattaa tuntua vähättelevältä. Joskus sitä toivoo, että toinen osapuoli vain kuuntelisi ja myötäeläisi tilannetta, eikä sanoisi että "joo minäkin viime talvena olin masentunut".

Joissain tilanteissa on kyllä hienoa saada vaikka vertaistukea ja kyllä sen huomaa milloin ihminen on aidosti välittävä ja haluaa vain auttamismielessä kertoa omista kokemuksistaan. Tällainen ihminen osaa myös kuunnella ja vastata muutakin, kuin "niin minäkin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Jos sanot sinäkin joskus jotain siihen väliin, niin hän kyllä on sen ajan hiljaa, mutta jatkaa sitten taas omasta aiheestaan.

Niin, ja kääntää sen asian itseensä. Jos kerrot, että on jalka murtunut, niin eikös tämä kaveri ala muistelemaan kuin hänelläkin vuonna xxxx murtui jalka ja plaa plaa.

lisäyksenä että hänen jalkansa oli vielä murtuneempi kuin sinun . 

Ah, tämmöinen rouva on meilläkin! Olin mennyt kesäloman aikana naimisiin, ja tarjosin töissä täytekakkua. Näytin myös hääkuvaa.

Ihmiset onnitteli, paitsi ”Annikki”, joka alkoikin kertomaan millainen hääpuku hänellä oli kun he menivät ”Jarmon” kans naimisiin 1981,kun kesähäät me haluttiin ja kyllä oli niin nätti ilma että mutta anoppi ei tykännyt kun mun puvussa oli niinkuin tässä sellainen koriste ja mun kukkakimppu oli erikseen tilattu jne jne. Se ei oikeesti edes ehtinyt sanoa minulle onnea, kun oli niin kiire alkaa referoimaan sitä Hänen Suurta Päiväänsä.

Niin paljon tekisi mieli töksäyttää tuollaiselle, että "hei, nyt ei puhuta sinusta eikä haluta kuunnella sinun vanhoja jorinoitasi".

Minä tunnen vain yhden pälpättäjän jolta ei saa suunvuoroa. Hän ei kylläkään ole niin yksipuolinen, että kertoisi vaan itsestään sillä pystyy pitämään puolen tunnin pikaesitelmän aiheesta kuin aiheesta. Miehensä on aika hiljainen niin ilmeisesti tykkää kun puhuu hänenkin puolestaan.

Hän on omasta mielestään sosiaalinen ja ihanteellinen ihminen. Ei ymmärrä vaikka sanoo suoraan, että toinenkin haluaisi puhua. Vain ne omat asiat on suuria ja tärkeitä. Nauttii puhumisesta. Se vielä on rasittavinta joskus kun varsinaisesta aiheesta ei tahdo tulla loppua, koska keskustelu rönsyää välillä sivuraiteilla. Onneksi harvoin tapaamme.

Hän ei ole yksinäinen ihminen vaan hänellä on paljon kyllä hengenheimolaisia.