Ärsyttääko, kun vähän aikaa ulkomailla asunut „unohtaa“ suomen ja luulee sen olevan hienoa?

No en mä tiedä miks toi on sulle niin big deal.

Onhan se todella huvittavaa ja vähän ärsyttävääkin 😄

Mun sukulainen ei osaa (muka) suomea asuttuaan Ruotsissa 15 vuotta.

Tunnen myötähäpeää niitä kohtaan jotka ovat eläneet suuressa maailmassa ja tuovat sen naurettavalla korostuksella esiin. Niin noloa.

Ei ärsytä, mutta lähinnä naurattaa. 

Yksi sukulaiseni on asunut jo lähes 30 vuotta ulkomailla ja puheesta sitä ei huomaisi. Muutama sana on unohtunut, mutta muuten ei huomaa mitään eroa.

Hassua on se, että "unohtamisella" ylpeillään. Ei puolikielisyys ole hyväksi millään mittapuulla.

Mieleen tulevat takavuosien missit (60-70-luvulta), Kaikkein oudoin tapaus oli v.1962 Miss Universum-finalisti Aulikki Järvinen, joka viikossa unohti miten Suomea äännetään kun oli jenkeissä kisailemassa. Tästä löyttyy youtubesta hämmentävä ja kiusallinen dokumenttikin.

Ja sitten muutama muu missi, joka kahden viikon kisarupeaman aikana oli alkanut jo ajattelemaankin englanniksi ja Suomeen saavuttua ei suomen kieli enää taipunut.

En tiedä sitten voisiko olla mahdollista. Itselläni on sellaisia kokemuksia työelänästä, että kolmen viikon lomalta töihin saavuttua muutama tekninen juttu oli hakusessa tietokoneen kanssa. Se oli 80-lukua, jolloin ei vielä yleisesti ollut kotikoneita eikä työpaikallakaan jokaisella henk.koht konetta ollut. Piti ikään kuin opetella nopeasti uudelleen miten kone toimi. Nythän ei tuollaista voisi tapahtua.

Riippuu kuinka paha tilanne on.

En edes asu ulkomailla, mutta unohtelen kyllä suomen kielen sanoja aika usein puhuessa. Opiskelen kieliä ja suurin osa käyttämästäni mediasta on muilla kielillä kuin suomeksi, joten tulee käytettyä ja kuultua enemmän muita kieliä kuin suomea. En ole siitä mitenkään ylpeä, mutta näin se nyt on.

Asiaan vaikuttaa se kieliympäristö ulkomailla: oletko päivittäin täysin uuden kielen varassa vai onko tärkeimmät kontaktisi muut suomalaiset joiden kanssa kaljalla istut.

Ei sillä sillä ole mitään ylpeilyn merkitystä niinkuin jotkut juntit näyttävät kuvittelevan.

Moni ylpeilee sillä että asuu 30 vuotta Espanjassa eikä edelleenkään osaa muuta kuin suomen kieltä.

Näh. Eihän sitä tarvitse enää olla edes käynyt missään kun suomen kieli kuuluu rapautuvan. Katsos ja kuuntele vaikka ihan normi tv ohjelmia. Silleen surku ettei omaa kiletä arvosteta.

Opiskelin intensiivisesti vierasta kieltä ulkomailla muutaman kuukauden ja sen jälkeen oli todella vaikea muistaa Suomen kielen sanoja välillä. Myös sillon kun opiskelin Suomessa englanninkielellä, oli vaikea olla heittämättä englanninkielisiä sanoja suomenkielen sekaan, koska käytti enkkua paljon enemmän päivän aikana kuin suomenkieltä. En ole siitä ylpeä, mutta niin se vain on. Aika turhauttavaa kun ei meinaa muistaa sanoja omalla äidinkielellä.

Kun olin vuosia töissä ruotsinkielisessä työyhteisössä ainoana suomenkielisenä niin kyllä minun sanavarastooni alkoi lipsahdella ruotsinkieliset sanat. Vaikka pidin kiinni oikeudestani käyttää äidinkieltäni, niin kun työterminologia tulee vain yhdellä kielellä, niin sitten siitä puheesta tulee sekakieltä. Ei ole minusta mitenkään hienostelevaa, näin vain käy.

Mun ei tarvinnut asua kuin vuosi englanninkielisessä maassa kun ajattelin kaiken englanniksi, unet näin englanniksi jne. Ja jos joskus harvoin tuli puhuttua suomea niin unohtelin sanoja. En todellakaan ollut ylpeä siitä, ennemminkin nolotti. Nyt olen asunut Suomessa jo monta vuotta ja unohtelen sanoja englanniksi. Sekin nolottaa.

Käyttäjä39263 kirjoitti:

Mun ei tarvinnut asua kuin vuosi englanninkielisessä maassa kun ajattelin kaiken englanniksi, unet näin englanniksi jne. Ja jos joskus harvoin tuli puhuttua suomea niin unohtelin sanoja. En todellakaan ollut ylpeä siitä, ennemminkin nolotti. Nyt olen asunut Suomessa jo monta vuotta ja unohtelen sanoja englanniksi. Sekin nolottaa.

Sama kokemus, olin vuoden Jenkeissä vaihtarina, ajattelin ja uneksin englanniksi. En puhunut vuoden aikana suomea kuin muutaman lyhyen puhelun verran. Kotiin palattuani puheessani oli amerikkalainen aksentti, mitä nolostelin. Se häipyi parissa kuukaudessa. Jonkin aikaa jouduin välillä katsomaan suomen sanoja sanakirjasta. 

Kun olin Ranskassa vuoden ja tuli odottamaton tilanne, jossa jouduin puhumaan englantia, puhuin ranskalaisella korostuksella. Noloa sekin, mutta minkäs sille mahtaa.

Nyt taas, jos joutuu vaihtamaan kielen englantiin ex tempore, tulee ulos tankeroenglantia.

Teen englannin kielellä työtä (8h päivässä) ihan Suomessa ja olen unohtanut suomenkielisiä sanoja ja ilmaisuja jo monta kertaa. Ei ole mielestäni hienoa, vaan noloa.

Juntteja ärsyttää kaikki. Joka puolella Suomea puhutaan eri tavalla; pitäisikö siitäkin ärsyyntyä?

Vierailija kirjoitti:

Teen englannin kielellä työtä (8h päivässä) ihan Suomessa ja olen unohtanut suomenkielisiä sanoja ja ilmaisuja jo monta kertaa. Ei ole mielestäni hienoa, vaan noloa.

😂 No ihan varmaan niin. Minä olen asunut ulkomailla yli 20 vuotta, ja elän jokapäiväistä arkea asuinmaani kielellä (siis enemmän kuin 8 h/päivä). En ole siltikään unohtanut yhtäkään suomenkielistä sanaa tai ilmaisua.

Omituista kyllä. Itse vähän ihmettelen asiaa, mutta kaipa se joillekin saattaapi noin käydä. Poikani luokalle muutti Texasista poika, jonka toinen vanhemmista on suomenkielinen ja toinen jenkki. Ekan kerran tapasin pojan, niin puhui ihan suomalaisittain korostaen suomea. En ois osannut sanoa mistään, että on asunut yli 10 vuotta jenkeissä. Toki äiti ilmeisesti kotona puhunut täysin Suomen kieltä, mutta silti. Ja Sara Chafak unohti parissa viikossa jo kotikielensä. Tasan ei käy onnen lahjat.

Vierailija kirjoitti:

Mun sukulainen ei osaa (muka) suomea asuttuaan Ruotsissa 15 vuotta.

Ja kuitenkin puhuu ruotsia jäätävällä suomiaksentilla 😁 Eikä tiedä kaikkia ruotsalaisia sanoja ja ilmauksia.

Vierailija kirjoitti:

Asiaan vaikuttaa se kieliympäristö ulkomailla: oletko päivittäin täysin uuden kielen varassa.

Minä olen ollut täysin uuden kielen varassa yli 20 vuotta, ja osaan edelleen suomea.