Onko yksin lasten kanssa eläminen jotenkin säälittävää?

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukava käydä joskus istumassa iltaa tai mukavan miehen kanssa harrastaa jotain tai vaikka teatteriin. Toisi elämänlaatua ja vaihtelua. Se ei kuitenkaan onnistu, koska lapset ovat tässä ja hyvin pitkälti minussa kiinni. Kotiin en voisi ajatellakaan ketään, se on lasten paikka, ja nautin meidän keskinäisesti tilasta, tavoista, yhteisyydestä. Ap

Saman tyyppisiä ajatuksia, paitsi että tapailemani mies on käynyt mun luona. Tosin silloin, kun teini on ollut pois. Mulla on niin eri tilanne (oletettavasti) kuin ap sinulla, että mun lapsi on jo niin iso, että hänelle kerroin suhteellisen varhaisessa vaiheessa tapailevani miestä. Tämä sen takia, että joskus voin selityksittä lähteä kotoa pois miestä tapaamaan, teini kun pärjää hyvin itsekseen vaikka yön ylikin. En tiedä, miten toimisin, jos lapsi olisi pienempi eikä häntä voisi jättää yksin eikä hänelle voisi asiasta vielä kertoa...

-17

Up

Ap, olet maailman ihanin ja paras äiti.

Kiitos,miten kaunis kommentti. Lapset ovat tärkeintä maailmassa ja heillä on oikeus rauhalliseen, tasapainoiseen lapsuuteen. Sen eteen teen kaikkeni.

Ap.

Lapset on paras asia, enemmän sinä saat.

Yh-mutsin on vaikea löytää kunnon miestä.

Ei ole säälittävää. Teet itse asiasta itsellesi jotenkin vaikeaa. Vuonna 2022 yksinhuoltajuus ei ole mikään outo ilmiö.

Erosin 17 vuoden avioliiton jälkeen. Jäin yksin kolmen lapsemme kanssa. Exä meni puolen vuoden jälkeen uuteen avioon (joka sitten päättyi aikanaan). Vaan minä sain niin hyvän elämän eroni jälkeen, että en olisi uskonutkaan.

Olen eronnut kymmenen vuotta sitten. Olen elänyt lapseni kanssa tämän ajan kaksin. Ei uutta parisuhdetta, enkä edes halua sotkea tähän mitään. Meillä menee hyvin, olemme onnellinen ja tasapainoinen pienperhe. Tottakai sellaisilla joissa on kaksi aikuista on enemmän rahaa tehdä asioita, mutta minulle mielenrauha on tärkeämpää kuin raha. Kodin onnellisuus ja tasapainoisuus on tärkeämpää kuin raha. Näin meillä, eli lapsen kanssa voi elää täysin ilman uusia kumppaneita ja uusperhekuvioita.

Ihan kuin se kumppani olisi joku meriitti.Onnellinen parisuhde on toki paras,mutta arvosta yksineläjiä enemmän kuin huonossa suhteessa roikkujia.

Nauti omasta rauhastasi ja omasta perheestäsi lastesi kanssa.

Sinulla on ihan kaikkea, ihanat lapset, koti, työ, ystävät, harrastukset.

Mies ja parisuhde eivät välttämättä tuo mitään lisäarvoa tai edes hyvää elämääsi, vielä vähemmän lastesi elämään.

Sinulla on vanhetessasikin ihana perhe ymprilläsi, kun lapsesi saavat kasvaa rauhallisessa ja tasapainoisessa kodissa.

Toki elämä voi yllättää ja tapaat ihanan miehen. Mutta sen miehen pitääkin sitten olla aivan todella kunnollinen ja ihana. Eikä silloinkaan kannata kiirehtiä.

Hyvä Ap, keskity omaan elämääsi, hyviä ja ihania asioita tapahtuu varmasti. Niitä tapahtuu varmasti myös siinä tapauksessa, vaikka et koskaan enää edes katsoisi miestä.

Onnellisuus ja hyvä elämä ei ole miehestä kiinni, mutta moni mies osaa pilata onnellisuuden ja hyvän elämän ympäriltään.