Joudun viemään 14-vuotiaan koiran piikille ensi viikolla :(
Koiralla on jo näkö ja kuulo huono ja agressiivisuutta.
Miten valmistautua henkisesti ja miten kertoa 4-vuotiaalle tytölle?
Kommentit (8)
Otan osaa, ystävästä luopuminen on aina vaikeaa. Suurinta välittämistä on hoitaa asia ajoissa.
Me olemme rehellisesti kertoneet lapsille, että eläinystävämme on vaikeasti sairas ja vanha, eikä tule paranemaan. Siksi on aika auttaa ystävää ja päästää tämä kivuistaan.
Tämä on myös hyvä tilanne keskustella kuolemasta, siitä , mitä se tarkoittaa. 4-vuotias ymmärtää omalla tavallaan, tärkeintä lienee, ettei aiheuta lapselle ahdistusta. Jokainen toki valitsee omalle perheelleen ja perheen ajatusmaailmaan sopivimman tavan, puhuen vaikkapa taivaasta. Me ateisteina kerroimme oman käsityksemme ja käsittelimme elämän kiertokulkua.
Me keskustelimme tässä yhteydessä myös ikävöinnistä ja suremisesta ja näytimme myös omat tunteemme. Eli sureminen ja surun näyttäminen on hyväksyttävää (jopa toivottavaa mielestäni).
Surutyönä voitte vaikkapa tehdä taulun poismenneen lemmikin kuvista. Tällainen konkreettinen tekeminen saattaa helpottaa lasta ja on myös hyvä tilaisuus jutella asiasta lisää, koska lasta varmasti kuolema askarruttaa.
Lapelle kerrotaan asiallisesti elämän päättymisestä.
Meillä meni lapsen ollessa 3-5 -vuotias: mummon koira, mummu ja mummon kissa. Ei siitä mitään traumaa jää kun asiasta puhutaan ja kysymyksiin vastataan. "Hauskinta" oli yrittää selittää 5-vuotiaalle miksi eläimet piikitetään mutta ihmisten annetaan kitua loppuun asti.
Olen yrittänyt pitkittää tätä ja ajatellut että kyllä se koira vielä pärjää. Nyt oli eläinlääkäri kuitenkin sitä mieltä että agressiivinen koira pitää lopettaa ja arveli että sillä voi olla kipuja. Tämä on meidän ensimmäinen ja tällä hetkellä ainoa lemmikki. On ollut kaneja, marsuja ja hamstereita ja niiden kuolemat ovat olleet helpompia ja luonnollisia. Eikä silloin vielä ollut lasta. Tuntuu pahalta lapsenkin puolesta, vaikka parempihan se lapselle on ettei koira tee mitään.
Ap
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 10:26"]Olen yrittänyt pitkittää tätä ja ajatellut että kyllä se koira vielä pärjää. Nyt oli eläinlääkäri kuitenkin sitä mieltä että agressiivinen koira pitää lopettaa ja arveli että sillä voi olla kipuja. Tämä on meidän ensimmäinen ja tällä hetkellä ainoa lemmikki. On ollut kaneja, marsuja ja hamstereita ja niiden kuolemat ovat olleet helpompia ja luonnollisia. Eikä silloin vielä ollut lasta. Tuntuu pahalta lapsenkin puolesta, vaikka parempihan se lapselle on ettei koira tee mitään.
Ap
[/quote]
Aggressiivisuus on usein merkki todella pahoista kivuista. Oikea ratkaisu on saattaa viimeiselle matkalle! Voimia sinne, tiedän miten rankkaa on luopua karvaisesta perheenjäsenestä :(
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 10:19"]Otan osaa, ystävästä luopuminen on aina vaikeaa. Suurinta välittämistä on hoitaa asia ajoissa.
Me olemme rehellisesti kertoneet lapsille, että eläinystävämme on vaikeasti sairas ja vanha, eikä tule paranemaan. Siksi on aika auttaa ystävää ja päästää tämä kivuistaan.
Tämä on myös hyvä tilanne keskustella kuolemasta, siitä , mitä se tarkoittaa. 4-vuotias ymmärtää omalla tavallaan, tärkeintä lienee, ettei aiheuta lapselle ahdistusta. Jokainen toki valitsee omalle perheelleen ja perheen ajatusmaailmaan sopivimman tavan, puhuen vaikkapa taivaasta. Me ateisteina kerroimme oman käsityksemme ja käsittelimme elämän kiertokulkua.
Me keskustelimme tässä yhteydessä myös ikävöinnistä ja suremisesta ja näytimme myös omat tunteemme. Eli sureminen ja surun näyttäminen on hyväksyttävää (jopa toivottavaa mielestäni).
Surutyönä voitte vaikkapa tehdä taulun poismenneen lemmikin kuvista. Tällainen konkreettinen tekeminen saattaa helpottaa lasta ja on myös hyvä tilaisuus jutella asiasta lisää, koska lasta varmasti kuolema askarruttaa.
[/quote]
Näin.
Meillä oli 17 v. kissa. Me kyllä kerroimme asiallisesti 5-vuotiaalle, että "kissa on hyvin kipeä ja vanha, ihmisen iässä vanhempi kuin meidän isomummo ja menemme sen kanssa eläinlääkäriin. Voi olla, että eläinlääkäri sanoo, että kissa ei enää parane ja kärsii liikaa, jolloin se pitää lopettaa". Lapsi kysyi, mitä lopettaminen tarkoittaa, jolloin selitimme, että "eläinlääkäri antaa kissalle ainetta, joka nukuttaa sen ensin umpiuneen ja sen jälkeen antaa piikin, jolla sen sydän lakkaa lyömästä. Siihen ei yhtään satu. Lopettaminen tarkoittaa, että eläinlääkäri auttaa sitä kuolemaan kivuttomasti. Ihmisen pitää auttaa sillä lailla eläintään, ja tehdä sille viimeinen palvelus, jos se kärsii." Tiedustelimme, haluaako lapsi tulla lääkäriin mukaan, mutta hän halusi mennä tarhaan. Niinpä sitten palasimme takaisin ilman kissaa ja lapset saivat katsoa huopaan käärittyä kuollutta kissaa.
Hautasimme kissan kesämökille ja lapset etsi ison komean kiven haudalle.
Varoitus: jos hautaatte suoraan itse, koiralla monesti tyhjenee rakko kuoleman jälkeen. Joten muovia mukaan.
nim. 4 koiraa ja kaksi kissaa huushollissa.
Voi ei! 3 Ei kai tollaseen voi mitenkään valmistautua. Itselläkin vanha koira ja kauhulla odotan sitä päivää kun joutuu oman pikkusen viemään lopetettavaksi :'( Koita nauttia viimeisistä hetkistä vielä koiran kanssa kun voit <3