Miksi tykkäät olla sinkku?

Vierailija wrote:

Tulisi pitkä lista,jos kertoisin kaikki sinkkuuden syyt ja hyvät puolet. No ensinnäkin olen introvertti. Tykkään olla rauhassa siis. Haluan mennä ja matkustaa milloin ja minne lystää. Saan lorvia kaupungilla ilman että kukaan kyselee milloin tulen kotiin. Pesen omat ja lapsen pyykit vain. Ei tarvitse ajatella mitään miehen kannalta. Tässä nyt muutama 😃

Ei ihme, että miehesi jätti sinut jos et edes voinut samaan koneelliseen pyykkejä laittaa.

Naisen ja lapsen palveleminen on raskasta puuhaa. Lapsen syntymän jälkeen jaksoin 8 kuukautta ja sitten riitti.

Ei ikinä enää,kiitos!

Suoraan sanottuna se, ettei tarvitse kerta toisensa jälkeen pettyä. Olen ollut suhteissa, joissa olen tullut tärkeys- ja kiinnostuslistalla johonkin sinne listan häntäpäähän. Eli olen itse odottanut esimerkiksi yhteistä treffi-iltaa kuin kuuta nousevaa, mutta sitten edellisenä päivänä todettu että ei hei pystykään, sori. Tai sitten lähdetty, mutta tyyliin nukahdettu jo menomatkalla, koska valvottiin harrastuksen parissa yömyöhään.

Joten yksinään sitten parempi. Kun ei ole odotettavaa, ei voi myöskään pettyä.

Ja juu. Kun suhteiden loppumetreillä olin itse jo niin kyyninen, etten jaksanut enää mihinkään panostaa tai mitään yhteistä sopia, niin olin itse toki hyvin negatiivinen ihminen, joka luo ongelmaa tyhjästä.

Vierailija wrote:

Naisen ja lapsen palveleminen on raskasta puuhaa. Lapsen syntymän jälkeen jaksoin 8 kuukautta ja sitten riitti.

Ei ikinä enää,kiitos!

Just tää! Niin moni mies oikeesti luulee,että on joku velvollisuus ja pakko jäädä siihen tilanteeseen vaikka tuntee,että on jäänyt johonkin ansaan. Jos ei tunnu hyvältä niin senkun vaan lähtee litomaan.

Ei mies mikään hiton palvelija ja elättäjä ole!

        Ihmiselle ei tee hyvää olla yksin.       Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista...

Vierailija wrote:

Olen ammatiltani sosiaalityöntekijä. Työ on erittäin stressaavaa ja joudun ottamaan vastaan asiakkaiden kiukkua, asiatonta käyttäytymistä, uhkailua päivittäin. Ihmiskuvani on muuttunut negatiiviseksi ja toivottomaksi.

 

 

Sinulla on kyllä surkein työ, mitä kuvitella saattaa. Kuunnella pelkkä surua ja murhetta päivät pitkät, eikä mitään positiivista työhön liittyvää ole koskaan pöydällä. En ymmärrä, kuka noihin töihin ylipäätään lähtee, vaikka toki palkka onkin hyvä (4000-5000e/kk).

 

Mietin vaan että mikä ihmeen asetus mulla on aivoissa eri tavalla kun sinkkuus ei häiritse mua tipan vertaa ja ajatus parisuhteesta on enemmän ahdistava kuin tavoiteltava. Läheisyyttä kaipaan tietysti ajoittain, mutta ei siihen parisuhdetta tarvita. Ja vaikka tarvittaisiin, niin mieluummin yksin kuin suhteessa pelkän seksin takia. Näin on hyvä. N30+, aina ollut sinkku

en oikeastaan edes ikinä ajattele asiaa. seurustelin nuorempana muutaman kerran ja jokaisessa suhteessa vaan edellistä enemmän arvostin omaa aikaani enkä halunnut sitoutua. kolmenkympin tienoilla päättelin että ihan turha se on edes huijata muita tai itseään seurustelemalla kun se ei selvästikkään ole minun juttuni

1) Ei ns. toisen menoja 

2a) Ei tarvitse rakentaa jokaista päivää sen ympärille, mitä toinen haluaa tehdä, syödä, katsoa tms.

2b) Jos olisi suhteessa ja kieltäytyy aina venymästä juuri niistä omista jutuista tai haluista, niin sitten leikitään mykkäkoulua tai tulee jollain tavalla takaisin "down the line"

3) Vähemmän lahjoja ja muita muistamisia = vähemmän "pakollista" rahanmenoa 

Vierailija kirjoitti:

en oikeastaan edes ikinä ajattele asiaa. seurustelin nuorempana muutaman kerran ja jokaisessa suhteessa vaan edellistä enemmän arvostin omaa aikaani enkä halunnut sitoutua. kolmenkympin tienoilla päättelin että ihan turha se on edes huijata muita tai itseään seurustelemalla kun se ei selvästikkään ole minun juttuni

Hyvin sanottu, vaikka itsellä tosiaan sellainen vahva tunne, ettei tarvitse edes kokeilla. Tuntuisi varsinkin tässä iässä vain toisen huijaamiselta. Toki, ei koskaan voi sanoa ei koskaan, mutten mitään parisuhdetta elämääni odottelekaan kun en näe sen tuomaa lisäarvoa tämänhetkiseen elämääni.

N30+

Unohdin yhden:

4) Ei väkinäistä integroimista toisen kaveripiireihin

Parisuhde on yliarvostettua 

Ei tarvitse nähdä toisen sukulaisia/eikä kavereita 

Saan elää elämää, josta nautin. Treenaan, syön terveellisesti, en juo jne. 

Seksiä saan harrastaa silloin, kun haluan. 

Rahani saan käyttää mihin haluan. 

Kodissani on hiljaista. 

Jne..... 

En löydä tästä mitään huonoa. 

Varmaan eniten siksi, että tiedän pärjääväni sinkkuna oikein hyvin. Olisi ikävä käyttää aikaa paljossa siihen, että märehtisin, kuinka en ole saanut mahdollisuutta elää ja olla parisuhteessa haluamani naisen kanssa niin, että nyt voisin sanoa eläväni parisuhteessa.

Mutta toisaalta voin sananaikaisesti olla aidosti avoin ja valmis muuttamaan mieltäni nopeastikin, jos sopiva kumppaniehdokas tulisi kohdalle (ja, jolle ninä olisin jotain vastaavaa). 

Ei ole kaapissa piilossa luurankoja tai käsittelemättömiä ihmis-suhteita.

Koen olevani vapaa ja ellen onnellinen niin ainakin hyvilläni siitä, että elämässäni on muita merkittäviä ja rakkaita vastavuoroisia ihmissuhteita. 

Eivät he, eikä yksikään heistä tietenkään ole sama kuin kohdata ja löytää Se Yksi ja Erityinen.

Ehkä olen vähän pöhkö kun kuvittelen, että saattaisin olla hänelle parempi kumppani kun koen elämäni enimmäkseen miekekkääksi jo nyt ja hän (, kuten minä hänelle) olisin vain täydennys: tehdä hyvästä parempi ei välttämättömyys, jota koko oma elo olisi arvotonta ja tai korkeintaan puolinaista.

Olkoonkin, että toivoisin voivani monin kertaistaa Hänen kanssaan ilon ja onnen hetkeni ja vastaavasti särkeä ja murtaa ne ei niin kivat ja mukavat  joita molempia elämä tuo vääjäämättä tullessaan olin sitten sinkku tai parisuhteessa  

En tarvitse enempää tekemistä arkeeni. Nyt saan vapaa-ajallani istua vaikka koko päivän päälläni ilman, että joku on vieressä kärttämässä, että pitää mennä tekemään jotain. Haluan suunnitella vapaa-ajalleni pääasiassa ei minkään tekemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan eniten siksi, että tiedän pärjääväni sinkkuna oikein hyvin. Olisi ikävä käyttää aikaa paljossa siihen, että märehtisin, kuinka en ole saanut mahdollisuutta elää ja olla parisuhteessa haluamani naisen kanssa niin, että nyt voisin sanoa eläväni parisuhteessa.

Mutta toisaalta voin sananaikaisesti olla aidosti avoin ja valmis muuttamaan mieltäni nopeastikin, jos sopiva kumppaniehdokas tulisi kohdalle (ja, jolle ninä olisin jotain vastaavaa). 

Ei ole kaapissa piilossa luurankoja tai käsittelemättömiä ihmis-suhteita.

Koen olevani vapaa ja ellen onnellinen niin ainakin hyvilläni siitä, että elämässäni on muita merkittäviä ja rakkaita vastavuoroisia ihmissuhteita. 

Eivät he, eikä yksikään heistä tietenkään ole sama kuin kohdata ja löytää Se Yksi ja Erityinen.

Ehkä olen vähän pöhkö kun kuvittelen, että saattaisin olla hänelle parempi kumppani kun koen elämäni enimmäkseen mi

Ihanasti kirjoitettu! :) Tämäntyyppinen juttu on se mitä harkitsisin vakavasti jos ikinä kohdalle sattuu. Kirjoitit hyvin auki ne "kriteerit" mitä itselläni on. En usko vaan että sun tyyppistä ihmistä koskaan tulee tosielämässä vastaan :D Ja toki nyt jonkinlainen kemia pitää olla muutenkin, mikään paperilla täydellinen ei kiinnosta yhtään. N

18 vuotta naimisissa.

Se riitti.

En enää ikinä aio asua yhdenkään miehen kanssa samassa taloudessa, koska yksin asuminen on tuhat kertaa mukavampaa kuin asuminen jonkun äijän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanottuna se, ettei tarvitse kerta toisensa jälkeen pettyä. Olen ollut suhteissa, joissa olen tullut tärkeys- ja kiinnostuslistalla johonkin sinne listan häntäpäähän. Eli olen itse odottanut esimerkiksi yhteistä treffi-iltaa kuin kuuta nousevaa, mutta sitten edellisenä päivänä todettu että ei hei pystykään, sori. Tai sitten lähdetty, mutta tyyliin nukahdettu jo menomatkalla, koska valvottiin harrastuksen parissa yömyöhään.

Siis tarkoitat, että olit auton ratissa ja mies kyydissäsi, olitte menossa yhdessä treffipaikkaan, mutta mies nukahti auton penkille mennessänne treffipaikalle?

Ei ole ketää käyttämässä henkisesti ja taloudellisesti hyväksi samalla kun vain valittaa ja nalkuttaa ja vaatii jatkuvasti lisää ja lisää kun koskaan mikään ei riitä

Saa säästettyä paljon rahaa kun ei ole naista vaatimassa rahan käyttöä kaiken maailman biletyksiin ja elämyksiin eli turhuuksiin