Miksi tykkäät olla sinkku?

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse harrastaa sotkuista ja tylsää parisuhdeseksiä, ei tarvitse katsella jotain ongelmaista, perässä vedettävää ukkoa ja miettiä mikä ongelma sillä milloinkin on, ei tarvi selitellä omia menojaan kenellekään ja ihana rauha ja hiljaisuus kotona. Nuo nyt ensimmäisenä tulee mieleen. 

Veit sanat suustani, on rasittavaa kuunnella omissa ongelmissaan piehtaroivaa naista. Mikään ei ole koskaan hyvin, en tiedä mihin ihmissuhdekaatopaikalle nämä ikuiset naisvalittajat päätyvät.

Olen ollut aikuisiällä yhteensä ehkä vuoden sinkkuna, mutta sillonkin tapaillut miehiä. Parisuhde on alkanut aina sattumalta, en ole erityisesti ollut haku päällä. Parisuhteet ovat olleet pitkiä, 14 vuotta, 6 vuotta ja 16 vuotta. Ja kun parisuhde ei enää ole se mitä haluan niin siitä pääsee pois. Parisuhde täytyy myös uskaltaa lopettaa. Hyvä parisuhde sopii minulle, sinkkuus oli hyvää aikaa myös, sen mitä se kesti. Olen ymmärtänyt sen, että jos tulee toimeen itsensä kanssa niin on mahdollisuus tulla toimeen myös kumppanin kanssa.

En tykkää, mutta en ole tähän ikään mennessä löytänyt ketään, jonka juttuja jaksaisin kuunnella 24/7.

Sinkkuudessa parasta ettei koskaan petä ketään vaikka samana päivänä olisi useampi petikumppani.

Oma tupa, oma lupa. 

Aina kun joku ystävä avautuu miehensä töppäilyistä muistan taas, miksi kannattaa jatkaa sinkkuna. 

Suapi olla rauhasa... 

En osaa sanoa, miksi "tykkään olla sinkku". Minua vain ei millään tasolla kiinnosta parisuhde ja siksi ole ollut koko ikäni sinkku vapaaehtoisesti. Ei tähän sen kummempia tykkäämisiä liity. Sinkkuus vain tuntuu enemmän minun jutultani kuin parisuhde. 

Henkilökohtainen vapaus, ei tarvitse kuunnella narinaa, marinaa eikä käskytystä.

Tulisi pitkä lista,jos kertoisin kaikki sinkkuuden syyt ja hyvät puolet. No ensinnäkin olen introvertti. Tykkään olla rauhassa siis. Haluan mennä ja matkustaa milloin ja minne lystää. Saan lorvia kaupungilla ilman että kukaan kyselee milloin tulen kotiin. Pesen omat ja lapsen pyykit vain. Ei tarvitse ajatella mitään miehen kannalta. Tässä nyt muutama 😃

[/quote]Veit sanat suustani, on rasittavaa kuunnella omissa ongelmissaan piehtaroivaa naista. Mikään ei ole koskaan hyvin, en tiedä mihin ihmissuhdekaatopaikalle nämä ikuiset naisvalittajat päätyvät.[/quote]

Miehethään ei koskaan valita, eihän...

Itse en taas halua empatiakyvytöntä ja pelkästään itseään siinä parisuhteessakin ajattelevaa ja keskustelutaidotonta kumppania.

Ts. keskeskasvuista ja kaverinsa aina etusijalle laittavaa idioottia.

Imevät kaiken energian ja lopulta häipyvät, sanaakaan sanomatta...

Musta on ihana tunne lähteä illalla ulos ja tietää että "mitä tahansa" voi tapahtua. On kivaa kun ei joudu selittelemään kenellekään käytöstään. On kivaa kun voi tehdä mitä haluaa silloin kun haluaa ilman neuvottelua. 

En pidä seksistä, on ihanaa kun ei tarvitse harrastaa sitä kenenkään kanssa. Voin antaa karvoituksen rehottaa rauhassa, kukaan ei ole valittamassa siitä. Saan lähteä tuosta noin vaan keikalle tai festareille ja palata keskellä yötä tai seuraavana aamuna, en ole tilivelvollinen kenellekään. En keksi yhtään syytä miksi ryhtyisin parisuhteeseen, ihanaa kun on oma vapaus. Olen kyllä joskus ollut suhteissa, mutta sellainen elämä ei sovi minulle. Olen liian itsenäinen ja introvertti.

Oma vapaus,omat rahat,ah en halua ketään miestä.

En halua asua kenenkään kanssa yhdessä, vaan yksin. Enemmistö parisuhdetta toivovista kun haluaa muuttaa jossakin vaiheessa yhteen, mikä ei valitettavasti käy minulle. Olen myös introvertti, enkä tästä johtuen halua viettää aikaa tai tutustua kumppanin läheisten kanssa. Koko aikuisikäni olen myös halunnut nauttia seksistä uusien ihmisten kanssa, joten sinkkuna ollessa tämäkin puoli on tietysti helpompaa. Olen hyvin onnellinen elämääni näin, mutta uskonpa, ettei moni muu olisi. :)

Siksi, koska ihmisten kanssa oleminen on niin vaikeaa. Sain tarpeekseni siitä etten osaa olla ja aina jotenkin mokaan.

En jaksa enää katsella toisen ihmisen kiukuttelua, mököttämistä ja hapanta naamaa. En jaksa riidellä ja sopia ja tehdä kompromisseja. En jaksa enää toisen ihmisen sukulaisia ja ystäviä, työasioita, harrastuksia, pelaamista enkä mitään muutakaan. Tykkään olla yksin ja elää itsekkäästi ihan miten itse haluan.

Koska hyvä runkkaus on parempi kuin huono runkkaus.

Työelämä kuormittaa minua niin paljon, että vapaa-ajallani haluan vain olla itsekseni ja aivan rauhassa. Olen ammatiltani sosiaalityöntekijä. Työ on erittäin stressaavaa ja joudun ottamaan vastaan asiakkaiden kiukkua, asiatonta käyttäytymistä, uhkailua päivittäin. Ihmiskuvani on muuttunut negatiiviseksi ja toivottomaksi. 

Jaksan ylläpitää sosiaalisia suhteita vain minulle hyvin tuttuihin ja läheisiin ihmisiin, uusiin ihmisiin tutustuminen treffailun muodossa tuntuisi aivan mahdottomalta. 

Saan joka viikonloppu eri yyhhoota ja viikolla voin keskittyä olennaiseen,eli omaan elämääni eikä tarvitse rahoittaa yhdenkään naisen elämää.