Lue keskustelun säännöt.
Jos saisit omaksi lapsuudenkotisi nyt
20.01.2022 |
Mitä tekisit siellä ja lähialueella. Nukkuisitko hyvin makuuhuoneessa, minkälainen tunnelma olisi.
Kommentit (50)
Ei mitään haluja saada sitä. En halua satoja neliöitä asuinpinta-alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain sen, remppasin ja on nyt vuokrattuna. Tuskin muutan sinne koskaan itse. Vanha 60-luvun ok-talo.
Ehkä hommaisin sinne sähköt. Vaatisi valtavan remontin, että olisi hyvä asua siellä.
En tekisi sillä määrällä makuuhuoneita ja neliöitä mitään. Oli rivitalo-osake Helsingissä hyvällä ja halutulla alueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrostalokolmio 74 m2 1970-luvun alun kerrostalossa. Voisin minä sinnekin muuttaa, jos nykyiset asukkat saisi heivattua pois.
En palaisi vaikka maksettaisiin. Suru asuu seinissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän olisi minun lapsuudenkotini? Tai miten se määriteltäisiin, mitkä ikävuodet siinä olisi pitänyt asua?
Panisin sen vuokralle. Ihan hyvä taloa, ei mitään vikaa, mutta sijaitsee paikkakunnalla, jonne minulla ei vanhempieni kuoltua ole enää mitään asiaa. Ihan ok salmiakkisuomen paikka kuitenkin, eli kyllä siihen vuokralaisen saisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viettäisin siellä kesäpäiviä, talo on järven rannalla.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalokolmio 74 m2 1970-luvun alun kerrostalossa. Voisin minä sinnekin muuttaa, jos nykyiset asukkat saisi heivattua pois.
Jos vuokralaiset pitää sanoa irti, niin senkus sanot. Asunnon tuleminen omaan käyttöön on riittövä ja laillinen irtisanomisperuste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluis. Huonossa kunnossa niin menisi kymmeniä tuhansia euroja remppaan ja jumalan selän taakse en suostu muuttamaan kun sieltä on kerran päässyt pois.
Minkä niistä?
Asuin isäni työni vuoksi kuudessa kodissa ennen täysi-ikäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En palaisi vaikka maksettaisiin. Suru asuu seinissä.
Ja kamalat kauhut ja pelko myös.
Saisin mieluummin sen vanhempieni meren rannalle rakentaman okt:n kuin sen rivarihuoneiston, jossa asuimme suurimman osan lapsuudestani. Siellä kyllä viihdyin, mutta nyt aikuisena viihtyisin paremmin siinä okt:ssa. Sairastuivat vain huonoon aikaan laman keskellä. En tiedä tekisinkö talolle juuri mitään, ehkä vähäm pintoja uusittaisiin. Sen ikäinen talo sellaisella alueella, ettei siinä vielä voi mitään isompaa remontintarvetta olla. Pihalle tietenkin istutuksia. Olisi juuri sopivan kokoinen meidän perheelle.
Myisin sen. Ei vanhaan rötisköön voi rakastua.
Olen nähnyt unia, että ostan sen omakseni, ja se tuntuu unessa ihan hyvältä. Elämä meni pipariksi vasta sieltä poismuuton jälkeen. Silloin se alue oli uuden ja vanhan asutuksen sekamelskaa ja kaukana keskustasta, mutta nyt kaupunki on levinnyt niin paljon, että se on jo ihan lähiötä.
Voisin kyllä muuttaa takaisin.
Antaisin lapselleni joka sitä on halunnut kesäasunnokseen. Harmi vain että vanhin siskoni osti sen, ja melko varmasti talo jää hänen perillisilleen. En huolisi ei ole kovin hyvin rakennettu, kesäkäytössä menisi kun rantakin on ihan lähellä.
Hyi olkoon, siihen taloon en muuttaisi mistään hinnasta. Tai siis talossa ei sinällään ole hirveän pahaa vikaa, mutta ne muistot on niin ahdistavia.
Siskoni perheineen omistaa sen nyt, joten olisi kiva saada täysin rempattu talo itselleen ja perheelleen. En varmaan nukkuisi enää vanhassa huoneessani, se oli aika pieni ja siitä on nyt tehty vaatehuone.