Jos saisit omaksi lapsuudenkotisi nyt

Ihan liikaa tilaa ja tavaraa täällä on, tavaraa joka 'kuuluu taloon' esim taulu seinällä jossa on aina ollut, lisäksi kolmen tai oikeammin neljän sukupolven rojuja ja ihan kunnon tavaraakin.

Lapsista kukaan ei halua tänne, usein ajattelen, että olen talon vanki kunnes äitini kuolee, vaikka tämä asuu 5km päässä, mutta hänelle olisi kauhistus jos talon ostaisi vieras.

Hyvä täällä oli lapset kasvattaa mutta haluaisin pienempään ja uudempaan.

Lapsuuteni asuin vain vuokrakämpissä. Syntymän jälkeen olin vuokralaisena omakotitalossa. Tontti olisi ihan kiva, mutta talo varmasti jo aika rämäkunnossa. Joten kiitos ei. Toinen asunto on jo ajat sitten purettu, ei pelkoa. Kolmas on yhä vuokrakerrostalona. Se oli valoisa asunto, jota on peruskorjattu, voisin jopa harkita, kunhan ei  koko kerrostaloa tarvitsisi ottaa vastuulleen. Kunhan seinät olisivat paremmassa kunnossa kuin unissani.

Lapsuuskoti 1 (0v -3,5v): huolisin heti, on hyvällä paikalla ja olen vuosikausia kytännyt että siitä talosta tulisi kämppä myyntiin.Ei haittaa edes saunattomuus.

Lapsuuskoti 2: ei kiitos mistään hinnasta

Kiva talo ja tontti

Mutta sijainti väärä

Olisin työtön tai palkkani olisi 1/3 nykyisestä

En tiedä onko se mörskä enää edes pystyssä. 70-luvulla oli jo vanha ilman mitään mukavuuksia ja pieni. No sähköt oli mutta vesi tuli ja meni vain kantamalla, vessa oli jossain kaukana ulkorakennuksessa, saunaa en edes muista.

Voisin muuttaa vaikka heti mutta surku se paloi maan tasalle kesällä on vain muistot.

En tiedä. Jonkin aikaa joutuisin miettimään, mitä teen. Muuttaminen sinne olisi vaihtoehto, työmatka kyllä pitenisi, mutta olisi mahdollisuuksien rajoissa. Jos muuttaisin, myisin nykyisen kaupunkiasunnon ja hommaisin ehkä yksiön kaupungista satunnaista viikkoyöpymistä varten.

Jos en asuisi siellä, ei ois kyllä varaa eikä rahkeita pitää sitä. Sit pitäisi laittaa myyntiin ja ehkä menisi kaupaksi.

Kivaa siellä olisi jokimaisema. Ennen oli myös hieno pihapiiri, mutta nykyinen asukas on pilannut sen melko pitkälti. Jos saisin töitä siitä läheltä eikä tarviis kaupungissa käydä, voisin haluta hankkia hevosen. Talli ja laidunmaata olisi.

Juu kiitos ei, en halua sitä takaisin. Olin tyytyväinen, kun veljeni halusi sen itselleen. 

Mikäpä siinä.

On ollut mielessäkin asia, eivät ne vanhukset ikuisesti siinä asu.

100 neliön 1981 rakennettu OKT, hyvin pidetty, tontti kuiva ja hyvin muotoiltu.

Lasten koulumatkat menisi hankalaksi, mutta ei ole enää monen vuoden asia sekään.

30 vuotta vanha talo, jossa on kaikki remontit tekemättä. Tulisi kallis paukku.

Myisin sen. Tasakattoinen 60-luvun rivitalon rumilus, mutta Helsingissä arvostetulla pientaloalueella. Saisin hyvät massit😊

En muuttaisi sinne enää. Koko kotikylä on modernisoitu pilalle ja sitä paitsi kylässä, anteeksi, nykyisin kaupungin lähiössä, asuu liikaa sukulaisia, joita en halua tavata. Ei se ole enää minun kotini, asun paljon mieluummin muualla.

En todellakaan haluaisi palata kumpaankaan lapsuudenkotiini. Ensimmäinen oli kolme huonetta ja keittiö kaupungin vuokratalon ensimmäisessä kerroksessa pienen kaupungin vielä pienemmässä sivukylässä. Silloin siellä vielä oli jotain palvelujakin, nykyään ei enää mitään.

Toinen oli pieni rintamamiestalo, mutta sekin aika syrjässä. Ei minulle sillekään mitään käyttöä olisi. Kuollut paikka. 

Muuttaisin erittäin mielelläni aiempaan kotiimme. Viihtyisä kolme huonetta ja keittiö ylimmässä kerroksessa uudessa taloyhtiössä, ikkunallinen kylpyhuone ja tilava parveke. 

Ei enää uusi taloyhtiö, mutta viihtyisä alue.

Hirmu iso talo kaukana palveluista. Hirvittäisi ne käyttökulut ja se puuralli mitä täysin puulämmitteinen monihuoneiden kotitalomme vaati. Kesällä siellä on kyllä kaunista kun järvikin ihan lähellä ulkosaunoineen ja metsään voi mennä rauhoittumaan.

Omilla tuloillani ihan mahdotonta olisi pitää sitä yllä.

Kun kotoa muutin pois niin moni ihmetteli ja arvosteli että miksen jää pitämään tilaa ja jatka perinnettä, kun siinä talossa on jo neljäs sukupolvi asumassa. Moni arvostaa ikivanhoja suurtiloja ja varsinkin ne joiden ei ole sellaisessa tarvinnut koskaan asua. Mikäs siellä olisi elellessä jos olisi vielä se yhteisöllisyys ja elämä pienellä kylällä kuten nuoruudessani. Nyt sieltä on kuitenkin jo lähtenyt kaikki muutkin niin yksin saisit olla.

Kamalia kaikki ja synnyin kodistani muutettiin viisi kertaa ennen kuin pääsin omilleni asumaan ja minä en ole muuttanut kuin kaksi kertaa elämäni aikana lapsuudenkodista ensiasuntooni ja siitä nykyiseeni asuntooni, ikäni on 57v. Nykyisen asumisen tyytyväisyys johtuu siitä kun olemme itse rakentaneet ja valinneet viihtyisän paikan niin ettei ole ollut tarvetta vaihtaa. Eläkkeellä saatamme vaihtaa asuinpaikkaa vieläkin viihtyisämpään paikkaan elikkä johonkin ns. maalais korpeen.

Löytyyköhän aikuisikäisiä vielä harvemmin muuttaneita muita kuin niitä jotka ovat jääneet lapsuuden kotiin asumaan loppuiäksi. 

Vierailija kirjoitti:

En tekisi sillä määrällä makuuhuoneita ja neliöitä mitään. Oli rivitalo-osake Helsingissä hyvällä ja halutulla alueella.

Mitäköhän alapeukuttamusen aihetta tässäkin kommentissa oli?

Siellä on ihan kiva tunnelma, mutta en minä haluaisi siellä asua. Se on kerrostalokaksio, 58 neliötä ja autotalli. Asun 140 neliön omakotitalossa. En haluaisi vaihtaa. Laittaisin asunnon vuokralle.

En usko että muuttaisin sinne, vanhempani asuvat siellä edelleen täysissä sielun ja ruumiin voimissaan. Varmaan saisin talon omistajana vain helvetisti laskuja yms riesakseni.

Sain ja myin. Omakotitalo Hki.

Ok talo, mutta ei mulla ollut varaa pitää sitä enkä enää päälle 60v halunnut omakotitaloa hoidettavaksi. Näin jo aiemmista omistajista ettei lähes 80 vuotias lumitöihin ym.kykene enkä halunnut siirtää taakkaa lapsilleni. Saivat puolet, taloa eivät hekään enemmänkin tunne syistä halunneet.