Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko peruskoulussa sijaa akateemiselle lahjakkuudelle?
20.05.2015 |
Suomalainen peruskoulu on kaikille sama. Ensimmäisestä luokasta lähtien oppimisvaikeuksista kärsivä ja akateemisesti lahjakas opiskelija istuvat vierekkäisissä pulpeteissa, kuulevat opettajan suusta samat asiat ja tekevät samat kotitehtävät. Se on tasa-arvoista, sanotaan.
Suomen peruskoulujärjestelmä on kuitenkin unohtanut oppilaiden yksilöllisyyden. Ne, joille oppiminen on haasteellista, pärjäävät huonosti ilman henkilökohtaista ohjausta. Ne, joille oppiminen on luontevin asia maailmassa, turhautuvat opettajan holhoukseen. Vierekkäisissä pulpeteissa.
Tällä hetkellä peruskoulun huomiotta jätetyin ryhmä ovat akateemisesti erityislahjakkaat. Ne lapset, jotka osaavat lukea, laskea ja kirjoittaa ensimmäisestä koulupäivästä alkaen ja toivovat turhaan siirtoa vanhempien oppilaiden ryhmään. Ne lapset, jotka saavat helppoja kymppejä jokaisesta kokeesta. Ne, jotka pahimmillaan menettävät motivaationsa ja alisuoriutuvat.
On typerää rakentaa niin jäykkä koulutusjärjestelmä, ettei se lukuaineissa osaa ottaa huomioon ihmisten erityislahjakkuutta. Tasa-arvoisuus ei saa tarkoittaa tasapäistämistä, vaan että jokaista meistä täytyy arvostaa erilaisina ihmisinä yhtä paljon - omine heikkouksineen ja lahjakkuuksineen. Tähän pitäisi myös koulujärjestelmämme venyä.
Allekirjoitan tämän täysin! Koulu-urallani seurasin vierestä muutamaa tällaista erityislahjakasta, jotka olivat todella turhautuneita haasteiden puutteeseen. Erityisesti matemaattisten aineiden tehtävät olivat heille auttamattoman helppoja, ja suuri osa oppitunneista kuluikin heillä peukaloita pyöritellen. Se on valtava sääli. Peruskoulun yksi tehtävä on totuttaa jokainen lapsi tekemään työtä, ja erityislahjakkaiden kohdalla se ei toteudu. Suomalainen peruskoulu kasvattaa erityislahjakkaista lapsista alisuoriutujia.
Kommentit (7)
Itse en nyt mikään erityislahjakas ehkä ollut, mutta peruskoulu eteni minulle naurettavan hitaasti ja turhauttavalla "keskimäärin" hyvällä opetustahdilla. Ala-asteella vielä ehkä ensimmäisellä ja toisella luokalla jaksoin tehdä läksyt ja olla innostunut "kyllä tää sitten etenee kun noi muutkin oppii lukemaan". Ei edennyt. 3-6 lk meni sitten iloisesti piirrellen ja satunnaisesti kuunnellen, aina vastaten ja osaten. Yläasteella sitten alkoi mennäö hermot totaalisesti, aloin tekemään kaikkea ikävääkin ja luokka vielä sattui sellainen että meitä 9-10 keskiarvon omaavia "häiriköitä" oli muutama. Saatiin ihan sekaisin koko luokka ja välillä koko koulu, vaikka iso koulu olikin. Tuollainen terävä 14-15 vuotias keksii mitä järkyttävämpiä kolttosia kun oikein on tylsää.
Opettajienkin oli vaikea puuttua vakaavaankaan opettajien kiusaamiseen, kun se tehtiin taidolla, rajoja venyttäen ja tietenkin karuimmista jutuista kiinni jäämättä. Niin, eihän kukaan halua uskoa että tämänkin tihutyön takan oli ne ns "kympin oppilaat" kun luokasta löytyi sopivia syntipukkeja.
Pahinta oli, että tottui siihen ettei ikinä tarvitse tehdä mitään tai nähdä yhtään vaivaa koulumenestyksen eteen. Lukiokin meni jotenkuten, keskiarvo kyllä romahti, koska töitä olisi ilmeisesti pitänyt alkaa tehdä. Silti Laudaturin paperit viimeisen kuukauden lukemisella.
Yliopistossa onneksi oli jo vähän aikuismpi ja maisterin ja lääkärin paperit on plakkarissa. Kaikki olisi voinut olla _kaikille_ osapuolille helpompaa ja mielekkäämpää tasoluokilla tai ryhmillä... Demarit ajoi läpi typerän tasapäistävän koulujärjestelmän, toivottavasti tätä saadaan joskus muutettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me opettajat mieluusti järjestäisimme ylöspäin eriyttäviä ryhmiä, mutta kouluille ei anneta siihen rahaa. Alaspäin eriyttämiseen rahaa on vielä jonkun verran löytynyt.
Kouluissa pitäisi käyttää enemmän tasoryhmiä, joissa tavoitteet asetetaan lapsen kykyjen mukaan.
Entäs sitten kun työelämässä ja elämässä ylipäätään pitäisi tulla toimeen niiden penaalin ei niin terävien kynien kanssa. Akateeminen maailma odottaa yliopistossa. Peruskoulu on murrosiän ja kasvun aikaa. Opetellaan välittämään ja pitämään huolta kaikista.
Mahdollisesti sillä luokanopettajalla on muutenkin niin paljon tehtävää tuntien suunnittelussa ja ohjauksessa, että kaikkeen on hankala keretä. Yksi ihminen ei pysty toteuttamaan kaikkea, vaikka tietäisikin ne hyviksi asioiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Peruskoulussa ei ole sijaa millekkään lahjakkuudelle.