Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa että minä päätän suhteen laadun, ja sen jatketaanko tapailua ym ym
20.01.2022 |
Minusta tuntuu että hän ota mitään vastuuta, ei kerro mitä haluaa, mitä toivoo minulta, koska ja kuinka usein haluaa tavata. Haluaako ylipäätään tavata. Kaikki on aina minusta kiinni. Hän vain myötäilee, vaikka tuntuu että hän ei aina ole ollenkaan varma mitä haluaa.
Kun ehdotin että hän miettisi, otetaan aikaa, ihan rauhassa. Hän silti yrittää siirtää kaiken vastuun minulle, ilman että hänen tarvitsee kertoa mitään.
Mitä ihmettä!!? Mitä sinä teksisit? En todellakaan halua päättää toisen puolesta yhtään mitään.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Seuraava tapaaminen päättykööt normaaliin pusipusi, nähdään -tyylisesti. Sitten vain et ota enää mitään yhteyttä ja kastot miten käy. Jos mies alkaa ihmettelemään, niin sanot että et välitä olla yksissä miehen kanssa josta et tiedä mitä hän haluaa, vaikka sitä suoraan kysyisi. Sitten katsot mitä siihen vastaa. Jos laittaa vain jotain itkuhymiöitä, eikä edelleenkään vastaa niin älä vastaa itsekään. Sitten vain uutta matoa koukkuun ja tässä samalla.
Mulla oli tuollainen joskus, Jos vaikka sanoin hänelle suoraan että minusta tuntuu pahalta kun hän ei osoita halua olla kanssani, eikä puhu omista tuntemuksistaan, niin hän tuli lähelle, katsoi surullisesti silmiin, ja huokaisi, voivoi, tms. Eli ei meinannutkaan missään vaiheessa keskustella mistään.
Katsoin ihan liian kauan häntä, koska luulin pitkään että hänen on vain vaikea puhua noista asioista. Vitut. Pelkkää manipulointia se oli. Kun ei itse sanonut juuta eikä jaata, ei ollut myöskään vastuussa mistään. Saippuapalaa esitti, ja antoi minun johdatella kaikkea, muta se oli vain silmänlumetta lopulta.
Minäkin heivannut tuollaisen. Noi on tosi raskaita, kuvioon kuuluu ettei tyyppi sano mistään mielipidettään. Mutta kun sinä päätät (koska jonkun on pakko tai jäädään kadunkulmaan seisomaan loppuiäksi kun ei osata päättää mennäänkö kauppaan vai kotiin), niin jälkikäteen osaa kyllä marmattaa, ettei hän tätä edes halunnut. Jälkikäteen roikkui vielä vuoden yrittämässä takaisin, ei kai osannut olla kun kukaan ei sanonut sille mitä seuraavaksi tapahtuu. Arvostan nykymiestä, se kun osaa ja uskaltaa kertoa mielipiteensä, ja hänellä sellainen yleensä myös on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
JOS olette molemmat (!) rakastuneet ja suhteella olisi muuten kaikki mahdollisuudet, teidän täytyisi nyt opetella kommunikoimaan keskenänne.
Keskittyä ymmärtämään sitä asiaa ja motiivia ja tunnekokemusta niiden sanojen/tekojen alla. Toiselta kannattaa kysyä, ymmärsinkö oikein, tulkitsenko oikein sinua.
Pitäisi olla täysin avoin, rehellinen ja ennakoivastikin hyväntahtoinen toista kohtaan. Muuten ei tule lopulta mitään.
Onhan siinä hommaa, mutta molemminpuolisen rakkauden ja sielunkumppaniksi toinen toisemme kokemisen takia olen itse parisuhteessa, jossa tähän ymmärtämiseen ja ymmärretyksi tulemiseen joutuu erityisesti panostamaan.
Koska meidän tapauksessa mies ja nainen ovat maailmassa niin täysin eri logiikalla ja sen myötä
usein eri oletuksilla liikkeellä.
Ja sitten toisaalta havaitsen myös tällaista aitoa hämmennystä ja herkkyyttä, että haluaisin antaa lisää mahdollisuuksia. Koska itsellänikin tunteita on.
ap
Mistä te löydätte näitä sankareita? 😂
Vierailija kirjoitti:
Niinhän naiset aina tekevät? Miehellä ei ole mitään sanavaltaa parisuhteen laadusta tai sen jatkosta.
No tässähän sitä päätösvaltaa annetaan ja päätöstä kysytään, mutta ei tule vastausta. Kuulostat tyypilliseltä miesvauvelilta, kun odotat että nainen antaa päätösvaltaa sinulle, etkä tajua että aikuisena se on jo sinulla, antaapa nainen sitä tai ei. Ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraava tapaaminen päättykööt normaaliin pusipusi, nähdään -tyylisesti. Sitten vain et ota enää mitään yhteyttä ja kastot miten käy. Jos mies alkaa ihmettelemään, niin sanot että et välitä olla yksissä miehen kanssa josta et tiedä mitä hän haluaa, vaikka sitä suoraan kysyisi. Sitten katsot mitä siihen vastaa. Jos laittaa vain jotain itkuhymiöitä, eikä edelleenkään vastaa niin älä vastaa itsekään. Sitten vain uutta matoa koukkuun ja tässä samalla.
Mulla oli tuollainen joskus, Jos vaikka sanoin hänelle suoraan että minusta tuntuu pahalta kun hän ei osoita halua olla kanssani, eikä puhu omista tuntemuksistaan, niin hän tuli lähelle, katsoi surullisesti silmiin, ja huokaisi, voivoi, tms. Eli ei meinannutkaan missään vaiheessa keskustella mistään.
Katsoin ihan liian kauan häntä, koska luulin pitkään että hänen on vain vaikea puhua noista asioista. Vitut. Pelkkää manipulointia se oli. Kun ei itse sanonut juuta eikä jaata, ei ollut myöskään vastuussa mistään. Saippuapalaa esitti, ja antoi minun johdatella kaikkea, muta se oli vain silmänlumetta lopulta.
Tältä minustakin tuntuu. Nyt en aio enää asiaa hyväksyä.
ap
Hyvän kun olet huomannut ongelman. Ei todellakaan kannata antaa sen jatkua, sillä se vain pahenee ajan kanssa. Todennäköisesti se tarkoittaa suhteen loppumista, sillä tuskin mies on valmis muuttamaan tapojaan, vaikka sitä siltä kuinka odotetaan. Mutta suhteessa oleminen ei ole sen arvoista, että tulee jatkuvasti manipuloiduksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOS olette molemmat (!) rakastuneet ja suhteella olisi muuten kaikki mahdollisuudet, teidän täytyisi nyt opetella kommunikoimaan keskenänne.
Keskittyä ymmärtämään sitä asiaa ja motiivia ja tunnekokemusta niiden sanojen/tekojen alla. Toiselta kannattaa kysyä, ymmärsinkö oikein, tulkitsenko oikein sinua.
Pitäisi olla täysin avoin, rehellinen ja ennakoivastikin hyväntahtoinen toista kohtaan. Muuten ei tule lopulta mitään.
Onhan siinä hommaa, mutta molemminpuolisen rakkauden ja sielunkumppaniksi toinen toisemme kokemisen takia olen itse parisuhteessa, jossa tähän ymmärtämiseen ja ymmärretyksi tulemiseen joutuu erityisesti panostamaan.
Koska meidän tapauksessa mies ja nainen ovat maailmassa niin täysin eri logiikalla ja sen myötä
usein eri oletuksilla liikkeellä.Ja sitten toisaalta havaitsen myös tällaista aitoa hämmennystä ja herkkyyttä, että haluaisin antaa lisää mahdollisuuksia. Koska itsellänikin tunteita on.
ap
Kyllä mies varmasti hämmentynytkin on. Mutta ei hämmennys tee ihmisestä hyvää.
Hämmennys voi olla ihan hellyyttävää. Mutta tuo vastuunpakoilu ei kuulu hämmennykseen eikä herkkyyteen. Eli on siellä miehessä muutakin kuin herkkyyttä ja hämmennystä. Ei pidä antaa noiden hämätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOS olette molemmat (!) rakastuneet ja suhteella olisi muuten kaikki mahdollisuudet, teidän täytyisi nyt opetella kommunikoimaan keskenänne.
Keskittyä ymmärtämään sitä asiaa ja motiivia ja tunnekokemusta niiden sanojen/tekojen alla. Toiselta kannattaa kysyä, ymmärsinkö oikein, tulkitsenko oikein sinua.
Pitäisi olla täysin avoin, rehellinen ja ennakoivastikin hyväntahtoinen toista kohtaan. Muuten ei tule lopulta mitään.
Onhan siinä hommaa, mutta molemminpuolisen rakkauden ja sielunkumppaniksi toinen toisemme kokemisen takia olen itse parisuhteessa, jossa tähän ymmärtämiseen ja ymmärretyksi tulemiseen joutuu erityisesti panostamaan.
Koska meidän tapauksessa mies ja nainen ovat maailmassa niin täysin eri logiikalla ja sen myötä
usein eri oletuksilla liikkeellä.Ja sitten toisaalta havaitsen myös tällaista aitoa hämmennystä ja herkkyyttä, että haluaisin antaa lisää mahdollisuuksia. Koska itsellänikin tunteita on.
ap
Osalle sopii tämmöinen Justiina- Pekka Puupää-suhde. Minä juoksisin, mutta sinä selität miehen puolesta parhain päin asiaa, josta et ole vastuussa. Herkkyys ja päättämättömyys on vaan kuorta, alla on kaunainen passiivis-aggressiivinen mies, joka yrittää omalla heikolla tavallaan viestittää sinulle, että voi hän sinuun paremman puutteessa tyytyä, ehkä. Koskaan et tuolta tule saamaan hyvää suhdetta, mutta omapa on elämäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli tuollainen kaveri. Mitä syötäis-ihan sama tai päätä sinä. Minne mennään-ihan sama, päätä sinä. Ei vaan jaksanut tuota ihan samaa aina.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraava tapaaminen päättykööt normaaliin pusipusi, nähdään -tyylisesti. Sitten vain et ota enää mitään yhteyttä ja kastot miten käy. Jos mies alkaa ihmettelemään, niin sanot että et välitä olla yksissä miehen kanssa josta et tiedä mitä hän haluaa, vaikka sitä suoraan kysyisi. Sitten katsot mitä siihen vastaa. Jos laittaa vain jotain itkuhymiöitä, eikä edelleenkään vastaa niin älä vastaa itsekään. Sitten vain uutta matoa koukkuun ja tässä samalla.
Mulla oli tuollainen joskus, Jos vaikka sanoin hänelle suoraan että minusta tuntuu pahalta kun hän ei osoita halua olla kanssani, eikä puhu omista tuntemuksistaan, niin hän tuli lähelle, katsoi surullisesti silmiin, ja huokaisi, voivoi, tms. Eli ei meinannutkaan missään vaiheessa keskustella mistään.
Katsoin ihan liian kauan häntä, koska luulin pitkään että hänen on vain vaikea puhua noista asioista. Vitut. Pelkkää manipulointia se oli. Kun ei itse sanonut juuta eikä jaata, ei ollut myöskään vastuussa mistään. Saippuapalaa esitti, ja antoi minun johdatella kaikkea, muta se oli vain silmänlumetta lopulta.
Tältä minustakin tuntuu. Nyt en aio enää asiaa hyväksyä.
ap
Hyvä! Veikkaan ettei mies ala mistään käskystä avautumaan sinulle, koska hän on päättänyt olla niin tekemättä. Jos hänellä olisi "vain" joku luonteenpiirre, ujous tms. niin siitä kyllä oppii pois, ja oppii kommunikoimaan. Tälälaiset miehet jotka eivät HALUA kertoa tuntemuksistaan sen sijaan pysyvät vaiti, tai aintavat jotain pikkupaloja maistiaiseksi jotta toinen pysyisi rinnalla. En usko hetkeäkään tuollaisen pysyvän suhteessa, ja eihän hän missään suhteessa oikeastaan olekaan, kun ei ole mitään puhuttu :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOS olette molemmat (!) rakastuneet ja suhteella olisi muuten kaikki mahdollisuudet, teidän täytyisi nyt opetella kommunikoimaan keskenänne.
Keskittyä ymmärtämään sitä asiaa ja motiivia ja tunnekokemusta niiden sanojen/tekojen alla. Toiselta kannattaa kysyä, ymmärsinkö oikein, tulkitsenko oikein sinua.
Pitäisi olla täysin avoin, rehellinen ja ennakoivastikin hyväntahtoinen toista kohtaan. Muuten ei tule lopulta mitään.
Onhan siinä hommaa, mutta molemminpuolisen rakkauden ja sielunkumppaniksi toinen toisemme kokemisen takia olen itse parisuhteessa, jossa tähän ymmärtämiseen ja ymmärretyksi tulemiseen joutuu erityisesti panostamaan.
Koska meidän tapauksessa mies ja nainen ovat maailmassa niin täysin eri logiikalla ja sen myötä
usein eri oletuksilla liikkeellä.Ja sitten toisaalta havaitsen myös tällaista aitoa hämmennystä ja herkkyyttä, että haluaisin antaa lisää mahdollisuuksia. Koska itsellänikin tunteita on.
ap
Osalle sopii tämmöinen Justiina- Pekka Puupää-suhde. Minä juoksisin, mutta sinä selität miehen puolesta parhain päin asiaa, josta et ole vastuussa. Herkkyys ja päättämättömyys on vaan kuorta, alla on kaunainen passiivis-aggressiivinen mies, joka yrittää omalla heikolla tavallaan viestittää sinulle, että voi hän sinuun paremman puutteessa tyytyä, ehkä. Koskaan et tuolta tule saamaan hyvää suhdetta, mutta omapa on elämäsi.
En ole yhtään justiinatyyppiä.
Hän myös kehuu minua maasta taivaisiin ja järjestää aikaa aina kun sitä kysyn. Kirjoittaa pitkiä yksityiskohtaisia viestejä, puhuu tunteistaan.
Ymmärettävästi tämä on myös hämmentävää.
Vierailija kirjoitti:
Seuraava tapaaminen päättykööt normaaliin pusipusi, nähdään -tyylisesti. Sitten vain et ota enää mitään yhteyttä ja kastot miten käy. Jos mies alkaa ihmettelemään, niin sanot että et välitä olla yksissä miehen kanssa josta et tiedä mitä hän haluaa, vaikka sitä suoraan kysyisi. Sitten katsot mitä siihen vastaa. Jos laittaa vain jotain itkuhymiöitä, eikä edelleenkään vastaa niin älä vastaa itsekään. Sitten vain uutta matoa koukkuun ja tässä samalla.
Mulla oli tuollainen joskus, Jos vaikka sanoin hänelle suoraan että minusta tuntuu pahalta kun hän ei osoita halua olla kanssani, eikä puhu omista tuntemuksistaan, niin hän tuli lähelle, katsoi surullisesti silmiin, ja huokaisi, voivoi, tms. Eli ei meinannutkaan missään vaiheessa keskustella mistään.
Katsoin ihan liian kauan häntä, koska luulin pitkään että hänen on vain vaikea puhua noista asioista. Vitut. Pelkkää manipulointia se oli. Kun ei itse sanonut juuta eikä jaata, ei ollut myöskään vastuussa mistään. Saippuapalaa esitti, ja antoi minun johdatella kaikkea, muta se oli vain silmänlumetta lopulta.
Saman kokenut. Toinen sanoo, että hänen on niin vaikea puhua, kun hän on niin ujo ja hiljainen eikä ole paljon kokemusta sosiaalisista suhteista. No onhan sen tietenkin vaikea puhua, kun pitää kieli keskellä suuta miettiä, että mikä valhe tämän kanssa on menossa ja mitä roolia tässä suhteessa pitikään vetää. Osoittautui, että lähes kaikki puhe oli jotain vedätystä, hän ei ollut lainkaan sellainen kuin itse itseään kuvaili.
Välillä kyllä tuntui, että valehteli itselleenkin, eli ei ollut oikein realistista kuvaa itsestään. Sanoi olevansa rehellinen, vaikka ihan jatkuvasti jäi kiinni valheista. Sanoi välittävänsä, vaikka ei mitenkään osoittanut sitä teoillaan. Ja niin edelleen. Loi omaan mieleensä itsestään jonkin ihanneminän, ja uskotteli itselleen olevansa sellainen oikeasti. Mutta ei luonnollisestikaan yltänyt teoissaan sinne ihanneminän tasolle, mutta itse jotenkin kuvitteli, että se riittää, että haluaa olla sellainen. Että reaalielämässä voi silti jatkaa valehtelua ja itsekkyyttä.
Oli onneksi helppo erota, kun ei asuttu yhdessä eikä ollut lapsia. Näin kerrottuna ihmetyttää, että miten minä täyspäinen olin noin vedätettävissä. Mutta alussa sitä halusi uskoa toisesta hyvää. Ja tietysti alussa uskoo niitä juttujakin, sillä eihän ihmissuhteeseen lähdetä sillä mielellä, että ensimmäisenä oletetaan, että kaikki mitä toinen sanoo, on valetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko suuri ikäero tms.? Ei kuulosta ihan tasapainoiselta suhteelta...
Vierailija kirjoitti:
Mistä te löydätte näitä sankareita? 😂
Itse "löysin" tällaisen sankarin 15 vuotta sitten kantabaarista, jossa istuimme samassa pöydässä useita kertoja. Hän oli siinä kaverina todella hurmaava, älyttömän hauska, ja tuli kaikkien meidän samanpöydänistujien kanssa hyvin toimeen. Hän osasi flirtata minulle sopivalla tyylillä, ja eräs ilta vain lähdimme minun luokseni siitä kuppilasta. Emme siis olleet humalassa, vaan kantabaari oli sellainen missä ihan viikollakin käytiin kaffilla ja lehdet lukemassa, ja moikkamassa tuttua omistajaa, ja näitä kantapöytäläisiä. Sitten alettiin tapailemaan kun tultiin niin hyvin juttuun, ja lopulta kun olisi pitänyt jotain vähän osata suhteen tulevaisuudesta sanoa, niin alkoi tämä huokailu, ja silmiin katsominen vastausten sijasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOS olette molemmat (!) rakastuneet ja suhteella olisi muuten kaikki mahdollisuudet, teidän täytyisi nyt opetella kommunikoimaan keskenänne.
Keskittyä ymmärtämään sitä asiaa ja motiivia ja tunnekokemusta niiden sanojen/tekojen alla. Toiselta kannattaa kysyä, ymmärsinkö oikein, tulkitsenko oikein sinua.
Pitäisi olla täysin avoin, rehellinen ja ennakoivastikin hyväntahtoinen toista kohtaan. Muuten ei tule lopulta mitään.
Onhan siinä hommaa, mutta molemminpuolisen rakkauden ja sielunkumppaniksi toinen toisemme kokemisen takia olen itse parisuhteessa, jossa tähän ymmärtämiseen ja ymmärretyksi tulemiseen joutuu erityisesti panostamaan.
Koska meidän tapauksessa mies ja nainen ovat maailmassa niin täysin eri logiikalla ja sen myötä
usein eri oletuksilla liikkeellä.Ja sitten toisaalta havaitsen myös tällaista aitoa hämmennystä ja herkkyyttä, että haluaisin antaa lisää mahdollisuuksia. Koska itsellänikin tunteita on.
ap
Osalle sopii tämmöinen Justiina- Pekka Puupää-suhde. Minä juoksisin, mutta sinä selität miehen puolesta parhain päin asiaa, josta et ole vastuussa. Herkkyys ja päättämättömyys on vaan kuorta, alla on kaunainen passiivis-aggressiivinen mies, joka yrittää omalla heikolla tavallaan viestittää sinulle, että voi hän sinuun paremman puutteessa tyytyä, ehkä. Koskaan et tuolta tule saamaan hyvää suhdetta, mutta omapa on elämäsi.
En ole yhtään justiinatyyppiä.
Hän myös kehuu minua maasta taivaisiin ja järjestää aikaa aina kun sitä kysyn. Kirjoittaa pitkiä yksityiskohtaisia viestejä, puhuu tunteistaan.
Ymmärettävästi tämä on myös hämmentävää.
Kuten tuolla joku jo aiemmin sanoi, niin sinä voit selitellä asioita parhain päin. Se on sinun elämäsi ja sinun oikeutesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOS olette molemmat (!) rakastuneet ja suhteella olisi muuten kaikki mahdollisuudet, teidän täytyisi nyt opetella kommunikoimaan keskenänne.
Keskittyä ymmärtämään sitä asiaa ja motiivia ja tunnekokemusta niiden sanojen/tekojen alla. Toiselta kannattaa kysyä, ymmärsinkö oikein, tulkitsenko oikein sinua.
Pitäisi olla täysin avoin, rehellinen ja ennakoivastikin hyväntahtoinen toista kohtaan. Muuten ei tule lopulta mitään.
Onhan siinä hommaa, mutta molemminpuolisen rakkauden ja sielunkumppaniksi toinen toisemme kokemisen takia olen itse parisuhteessa, jossa tähän ymmärtämiseen ja ymmärretyksi tulemiseen joutuu erityisesti panostamaan.
Koska meidän tapauksessa mies ja nainen ovat maailmassa niin täysin eri logiikalla ja sen myötä
usein eri oletuksilla liikkeellä.Ja sitten toisaalta havaitsen myös tällaista aitoa hämmennystä ja herkkyyttä, että haluaisin antaa lisää mahdollisuuksia. Koska itsellänikin tunteita on.
ap
Osalle sopii tämmöinen Justiina- Pekka Puupää-suhde. Minä juoksisin, mutta sinä selität miehen puolesta parhain päin asiaa, josta et ole vastuussa. Herkkyys ja päättämättömyys on vaan kuorta, alla on kaunainen passiivis-aggressiivinen mies, joka yrittää omalla heikolla tavallaan viestittää sinulle, että voi hän sinuun paremman puutteessa tyytyä, ehkä. Koskaan et tuolta tule saamaan hyvää suhdetta, mutta omapa on elämäsi.
En ole yhtään justiinatyyppiä.
Hän myös kehuu minua maasta taivaisiin ja järjestää aikaa aina kun sitä kysyn. Kirjoittaa pitkiä yksityiskohtaisia viestejä, puhuu tunteistaan.
Ymmärettävästi tämä on myös hämmentävää.
Eli kovasti rakastaa, muttei edes tiedä, seurusteletteko? Vedättäjä ihan selvästi. Jos oikeasti rakastaa, ei ota sitä riskiä että löydät jonkun muun. Unohda sanat, ne teot on mitkä ratkaisee.
Jos ei edes halua seurustella (mikä ei oikeasti sido mihinkään vielä), niin lässyttää sinulle tunteistaan sen verran että pysyt tässä leikissä, luultavasti olet varasijalla 6 tai vastaavaa. Minä poistaisin yhteystiedot enkä vastaisi enää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Onko suuri ikäero tms.? Ei kuulosta ihan tasapainoiselta suhteelta...
Ei ole isoa ikäeroa, mutta siis suhdehan EI OLE tasapainoinen.
Päätä vain omasta puolestasi haluatko olla tuollaisen lapasen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOS olette molemmat (!) rakastuneet ja suhteella olisi muuten kaikki mahdollisuudet, teidän täytyisi nyt opetella kommunikoimaan keskenänne.
Keskittyä ymmärtämään sitä asiaa ja motiivia ja tunnekokemusta niiden sanojen/tekojen alla. Toiselta kannattaa kysyä, ymmärsinkö oikein, tulkitsenko oikein sinua.
Pitäisi olla täysin avoin, rehellinen ja ennakoivastikin hyväntahtoinen toista kohtaan. Muuten ei tule lopulta mitään.
Onhan siinä hommaa, mutta molemminpuolisen rakkauden ja sielunkumppaniksi toinen toisemme kokemisen takia olen itse parisuhteessa, jossa tähän ymmärtämiseen ja ymmärretyksi tulemiseen joutuu erityisesti panostamaan.
Koska meidän tapauksessa mies ja nainen ovat maailmassa niin täysin eri logiikalla ja sen myötä
usein eri oletuksilla liikkeellä.Ja sitten toisaalta havaitsen myös tällaista aitoa hämmennystä ja herkkyyttä, että haluaisin antaa lisää mahdollisuuksia. Koska itsellänikin tunteita on.
ap
Osalle sopii tämmöinen Justiina- Pekka Puupää-suhde. Minä juoksisin, mutta sinä selität miehen puolesta parhain päin asiaa, josta et ole vastuussa. Herkkyys ja päättämättömyys on vaan kuorta, alla on kaunainen passiivis-aggressiivinen mies, joka yrittää omalla heikolla tavallaan viestittää sinulle, että voi hän sinuun paremman puutteessa tyytyä, ehkä. Koskaan et tuolta tule saamaan hyvää suhdetta, mutta omapa on elämäsi.
En ole yhtään justiinatyyppiä.
Hän myös kehuu minua maasta taivaisiin ja järjestää aikaa aina kun sitä kysyn. Kirjoittaa pitkiä yksityiskohtaisia viestejä, puhuu tunteistaan.
Ymmärettävästi tämä on myös hämmentävää.
Kuten tuolla joku jo aiemmin sanoi, niin sinä voit selitellä asioita parhain päin. Se on sinun elämäsi ja sinun oikeutesi.
Olen kyllä jo päättänyt mitä teen. Jos hän ei kerro mitä haluaa, minä en halua häneltä yhtään mitään.
ap
Helmi.
Pidä hänestä kiinni ja tee ainakin kolme lasta.
Alue: Aihe vapaa
No noin, eli ei oikein tunne lainkaan tunteita, kuten terve ihminen.
Ja lisäksi ei sano mitään sellaista, mihin voidaan myöhemmin tarttua. Eli ei sano mitään sellaista mistä joutuu myöhemmin vastuuseen. Eli ei kerro mitä haluaa, jotta voi pelata haluamistensa kanssa aina tilanteen mukaan. Ja voi sitten myöhemmin huomauttaa sinulle, että en minä luvannut mitään. Tai että sinähän se halusit tavat kolme kertaa viikossa, en minä sitä vaatinut. Tai mikä tämän tyyppinen sitten ikinä johonkin tilanteeseen sopiikaan.
Terve ihminen pystyy jotain lupaamaan tai jonkin verran sitoutumaan asioihin. Epäterve vain puhelee kauniisti kuinka välittää ja haluaa, mutta puheet eivät yllä tekoihin asti ja muutenkin pitää huolen, ettei lupaa mitään. (Tai lupaa enintään olla parempi ihminen tms. mikä ei tarkoita käytännössä mitään.)