Taapero rikkoo kohta tv:n, apua!

Täällä myös tehdään tuota. Aluksi uskoi kun sanoi tomerasti EI, nyt vuoden iässä alkanut ns. kapinoimaan ja oikein katsoo minua samalla hiplaten töllön ruutua...:D
Mä vaan haen lapsosen aina pois samalla sanoen tuon EI, ja vien kauemmas. Vähän jo alkanut laantumaan tuo innostus

Tuleva rokkistara

[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 18:49"]Täällä myös tehdään tuota. Aluksi uskoi kun sanoi tomerasti EI, nyt vuoden iässä alkanut ns. kapinoimaan ja oikein katsoo minua samalla hiplaten töllön ruutua...:D
Mä vaan haen lapsosen aina pois samalla sanoen tuon EI, ja vien kauemmas. Vähän jo alkanut laantumaan tuo innostus
[/quote]

Haha kuulostaa tutulta :D

Minun lapseni ilkikurinen ilme kasvoilla koskee telkkariin ja kun kieltää, jatkaa vielä tuhma ilme kasvoilla ja heristää sormeaan :D

Pitää vaan jatkaa telkkarin luota kantamista ja kieltämistä. Toivottavasti oppooppisi joskus.

Ap

Eikö teidän yksivuotiaat osaa vielä puhua? Jos lapsi puhuu, hän myös ymmärtää.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 18:49"]Tuleva rokkistara
[/quote]

En kyllä ihmettelisi, vaikka olisikin. :D Voisin hankkia ilmaiseksi vanhoja putkitelkkareita, niillä voisi treenata ensin.

Ap

Käännä taaperon huomio muualle niin oppii ettei tv-n hakkaaminen ole keino saada sinulta huomiota eli kun jo lähestyy laitetta niin pyydät mukaasi katsomaan kirjaa tai toiseen huoneeseen ja koita löytää joku positiivisen palautteen antaminen liittyen ihan johonkin toiseen asiaan esim. söitpä reippaasti tai menipä käsienpesu äsken hienosti tai mennään rakentamaan torni kun osaat tehdä sen niin hienosti jne. mutta älä mainitse tv-tä tai siihen koskemista. Ei sana ei ole kielletty mutta totuus on että se tekee tuon ikäisille asioista tuhat kertaa mielenkiintoisempia koska sillä saa vanhemman välittömän huomion piiiitkäksi aikaa.

Lopeta se ein hokeminen ja kerro lapselle mitä tulee tehdä. Eli kun lapsi läpsii televisiota, sanot, että "Lopeta television läpsiminen, televisiota katsotaan eikä lyödä" ja samalla nappaat lapsen pois pahanteosta. Tätä toistat uudestaan ja uudestaan. Toki voit kertoa, että jos lyöt televisiota, se menee rikki eikä enää näy lastenohjelmia (jos niitä on saanut katsoa) ja taas lapsi pois pahanteosta. Kun tulisi lapselle ohjelmaa, anna katsoa pieni pätkä ja sitten sulje koko vehje ja pahoittele, että televisiota on nyt lyöty niin paljon, että se on rikki (tämä siis välittömästi sen läpsimisen perään, lapsi ei pitkään muista, mitä teki). Asiaa auttaa, jos keksit lapselle mieluista tekemistä sen hajottamisen sijaan.

Taaperolle kannattaa opettaa ei-sanan merkitys. Vaatii kärsivällisyyttä toki, mutta on palkitsevaa. Koti on hyvä paikka opetella sitä. Minulla on monia tuttavia, jotka antavat lastensa elää kotona kuin pellossa, ja asia on ratkaistu siten, että kaikki särkyvä on vaan otettu lasten ulottuvilta pois. Ei tarvitse koskaan sanoa ei, kun mihinkään kiellettyyn ei kuitenkaan ylety. Sitten ollaan kusessa, kun lapsi poistuu kodin ulkopuolelle kauppaan tai vaikkapa kylään, kun on totuttu siihen, että kaikkeen mihin ylettyy voi koskea. Samaten kyseiset mammat vittuilevat minulle siitä, kuinka kotini ei ole "lapsiystävällinen", lievittääkseen omaa häpeäänsä lastensa perseilyn vuoksi. Lisäksi heistä on ärsyttävää, kun he joutuvat meillä ollessaan katsomaan lastensa perään, eivätkä voi laskea niitä riehumaan kuin sikoja karsinaan.