Oletko asperger-vanhemman lapsi?

Se on kyllä jo ihan aikuinen ja saatiin aspergerista tietää kun oli 17v, että ihan on siinä mennyt kuin muutkin mukulat. Helpoin lapsista on ollut.

Olen itse adhd/as-piirteinen aikuisen tyttären äiti. Viimeksi tänään hän kritisoi ratkaisukeskeisyyttäni, minä olen hänestä töksäyttelijä ja hän minusta tunnevelloja (add, diagnosoitu). Tunnetaan kyllä toisemme, ja ollaan läheisissä väleissä.

Olen asperger-tytön äiti. Ennen kuin saimme tietää aspergerista, oli vaikeaa.

Sen jälkeen saimme tukea ja neuvoja ja on mennyt paljon paremmin.

Isällä oli aspergerin oireyhtymä, toisin sitä ei siihen aikaan diagnostoitu. Hän joutui nuorena joksikin aikaa mielisairaalaan sen vuoksi.

Ei ole vaikuttanut kasvatukseeni ymmärtääkseni mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Isällä oli aspergerin oireyhtymä, toisin sitä ei siihen aikaan diagnostoitu. Hän joutui nuorena joksikin aikaa mielisairaalaan sen vuoksi.

Ei ole vaikuttanut kasvatukseeni ymmärtääkseni mitenkään.

Samanlainen kokemus minulla. Isä kävi mielisairaalassa olemassa jonkin aikaa.

Sen verran vaikutti kotona, että isä oli todella kekseliäs. Osasi korjata ihan mitä vaan ja rakensi kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetontakin itse.

Äiti ei isommin arvostanut.

Opin siinä itsekin että itse voi tehdä vaikka mitä, eikä kaikkea tarvitse tehdä samalla tavalla kuin kaikki muut.

Epäilen, että isälläni on jonkinasteinen diagnosoimaton as. On aina ollut ns. erikoinen, omat spesifit kiinnostuksenkohteet ja hyvin vähän ymmärrystä sosiaalisista pelisäännöistä. Avaruus, koneiden rakentelu ja tietoverkot kiinnostavat, jää usein jumiin johonkin teemaan, josta sitten vaahtoaa vuoden-parin verran. Lapsena hävetti, kun isä ei osannut jutella normaalisti kavereiden vanhemmille vaan sanoi aina jotain outoa. Myös pukeutuminen oli persoonallista, kulki yli-isoissa ja kulahtaneissa vaatteissa, ja saattoi samoissa reikäisissä kuteissa pyöriä autotallissa ja tulla kylille. Arvostin kyllä vähän isompana sitä, että hän ei välittänyt muiden mielipiteistä vaan teki omaa juttuaan. Oltiin ja ollaan läheisiä yhä, hän on tosi kiltti ja oikeudenmukainen. Olin myös lapsena tosi suojelevainen isääni kohtaan: jos jotkut kaverit hänestä kommentoivat ikävään sävyyn tai naureskellen, suutuin heille ikuisiksi ajoiksi ja samanlainen kaveruus ei sen jälkeen enää ollut mahdollista.