Onko muilla tällaista äitiä?

Entäpä, jos kutsuisit niitä muita sukulaisiasi vaikkapa sinä iltana ristiäispäivällisille tai seuraavana päivänä? Kyllä he sen ymmärtäisivät varmaankin, eikä asiasta tarvitse äidillesi kertoa kuin ehkä jälkikäteen.

Onko kysymys ylpeydestä? Eikö äitisi halua antaa periksi, koska pelkää kasvojen menetystä? Olisiko ristiäisissä mahdollisuus olla paikalla ihan noin vaan puolihuolimattomasti ja vaikka tervehtiä setäsi perhettä? Voisiko se toimia ikään kuin anteeksiantona ja -pyyntönä ja vihanpito loppuisi? Eihän heidän tarvitse jatkossa tavata.



Sano äidille, että asia on sinulle tärkeä ja eikö hän voisi sinun ja vauvan takia joustaa. Jos ei, sano, että teet omat ratkaisusi ja tappio on äitisi.

Äitisi on selvästi hallinnut sinua ja tekemisiäsi pienestä asti. Sinulla ei ilmeisesti ole myöskään ollut minkäänlaista tukiverkostoa, koska äitisi on katkaissut välit sukulaisiin. Todella huolestuttavalta kuulostaa teidän suhteenne ja etäisyys äidistäsi tekisi sinulle erittäin hyvää. Jos annat hänen jatkaa kontrollointiaan, hän tekee sitä hautaan saakka, etkä koskaan saa elää omaa elämääsi.

Että ei sillä väliä, että AP:n perhe ei saa sellaisia ristiäisiä kuin haluaisi, kunhan vauvan mummu vain on tyytyväinen :-/



Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi voida muutaman tunnin ajaksi kyetä hillitsemään vanhat kaunansa.

Xandris:





Mihin vetää raja? Jos äiti pyrkii määräämään lapsiluvun, avioliittoasiat, ristiäiset kummeja myöten, missä menee raja.



Äiti on äiti. Vaikka äiti olisi kuinka surkea äiti tahansa, on äiti aina äiti. Joskus on kuitenkin mietittävä myös kovia ratkaisuja saadakseen aikaan muutosta. Ap polttaa itsensä loppuun ennemmin tai myöhemmin luovimalla äitinsä tahdon mukaan tai ottamalla kiukun vastaan, kun tekee tahtoa vastaan.



Välejä ei pidä katkaista kehenkään, mutta etäisyyttä voi ottaa. Näin jo silmissäni, kuin äiti uhkailee jossain vaiheessa itsemurhalla, jos ap ei tee niin tai näin. Tässä tapauksessa äiti on sairas, mutta ap:sta ei tarvitse tulla äitinsä kopiota.

Sinulla on suuri vastuu; sanot, ettei äitisi ole henkisesti terve, mutta kuitenkin annat hänen ohjata perheesi valintoja ja ratkaisuja. Jos tämän sallit, huomaat että perheesi elämä ja hyvinvointi on mielisairaan ihmisen käsissä.



Nyt kun olet äiti, niin pian huomaat yhden asian: lapsen etu tulee aina ensin. Jos äitisi estää lastasi saamasta kosketuksen omaan sukuunsa, jos lapsesi saa äitisi käytöksestä ja puheista mallin normaalin aikuisen toiminnasta tai jos äitisi jollain edes välillisellä tavalla vaikuttaa negatiivisesti lapsesi kasvuun ja kehitykseen, sinun täytyy nopeasti tehdä ainoa oikea ratkaisu.

Äitisi kuulostaa niin minun anopilta. Tuohon on tehtävä loppu, vaikka äitisi olisi kuin sairas niin TIETÄMÄTTÄÄN hän ei tee tuommosta. Hän ei saa päättää teidän perheen asioista. Miten kauan luulet että miehesi jaksaa katella tuota touhua?? Epäilen ettei jää kattelemaan jos sama peli jatkuu. Jos nyt äitisi saa päättää noista asioista niin odottappas vaan kun vauva on isompi ja sinä nynnerö annat äitisi päättä LAPSESI asioista. Anteeksi kun näin kovasti sanon, mut sinun on tehtävä äidillesi selväksi että te olette aikuisia ja päätätte omista asioistanne.



minun anoppi oli juuri tuollainen, meinas jopa vain ja ainoastaan sen takia mennä välit mieheni kanssa. Koska mieheni oli vähän niin kuin sinä " ei äitiä voi loukata tai sanoa suoraan" .



No alkoi sanomaan suoraan ja minä myös, tietystihän anoppi otti nokkiinsa vihotteli ja meni aika pitkällekin monissa jutuissa, sanoin sit anopille ettei meidän tarvitse nähdä jos tämä tilanne ei rauhotu, että pysyköön poissa sitten.



Nyt on tästä kriisistä toista vuotta ja alkaa helpottaa, vieläkään ei aina helppoa ole, mutta ei ainakaan puutu meidän päätöksiin ja hoida meidän asioita.



Minun mielestä sinun on erittäin tärkeä jo sinun itsesi takia tehdä selvä pesäero äitiin, sen ei tarvitse tarkoittaa että välit katkastaan. Anna äitisi uhkailla ja manipuloida. Kyllä hän siitä varmasti ajan kanssa rauhottuu ja tottuu siihen että se ootte te jotka päätätte teidän perheen asioista!!



Oikeen paljon voimia. Tiedän että sulla tulee olemaan rankkaa tämän asian kanssa ja EI OLE MIEHELLÄSIKÄÄN helppoa tuommoista touhua katsella. Toivottavasti pysyy sinun rinnallasi ja saa puhuttua sinulle järkeä!!

Vierailija:

Että ei sillä väliä, että AP:n perhe ei saa sellaisia ristiäisiä kuin haluaisi, kunhan vauvan mummu vain on tyytyväinen :-/

Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi voida muutaman tunnin ajaksi kyetä hillitsemään vanhat kaunansa.

Kyllä sinun pitäisi aikuisena ihmisenä ymmärtää, että on kaksi eri asiaa se, miten asioiden pitäisi olla ja se, miten ne ovat.

Jos ap:n äiti jää ristiäisistä pois ja katkaisee välit lapseensa ja lapsenlapseensa ainakin joksikin aikaa, niin se voi ap:n mielestä olla liian korkea hinta tätien kutsumisesta.

Tässä on kuule koko ajan mietitty sitä, miten voisi sovitella näitä intressejä.

TOTTA hemmetissä ap:n äiti on liian jyrkkä, mutta toisaalta emme todellakaan voi tietää, mitä hänen ja sukunsa välillä on tapahtunut. Tuskin hän on ainakaan kaikkea ap:lle paljastanut.

ja vähiten omaan itseensä. hän pelkää menettävänsä sinut, ainoan jäljellä olevan sukulaisen, ja yrittää siksi kaikin keinoin sitoa sinut ja perheesi itseensä. olisi aika puhua äitisi kanssa suoraan siitä, että sinä olet sinä ja teet omat päätöksesi omien arvojesi pohjalta. äitisi voi sitten aivan vapaasti valita, mikä hänen suhtauminen tekemiisi päätöksiin on. lopeta siis lapsena oleminen, olet jo aikuinen!

Esimerkiksi kummeista, kuten ao. AP:n kirjoituksesta selviää:



---clip-----



Niin, ja äiskä on myös " kieltänyt" pyytämästä parasta kaveriani lapsen kummiksi tai ristiäisiin ylipäätään

Myöskään miehen puolelta tullut kummi ei miellytä häntä ja hän onkin sitä mieltä, että " emme suhtaudu ristiäisiin vakavuudella" , koska emme ole löytäneet lapselle (hänen mielestään) tarpeeksi hyviä kummeja (molempien bestiksiä on ajateltu).

Kummiasiassa olemme tehneet sellaisen ratkaisun, että miehen kummiehdokas menee läpi äidin vastusteluista huolimatta, mutta minun kaveriani ei sitten pyydetä kummiksi, koska äitini jankutusta ei yksinkertaisesti jaksa kuunnella. Eli lapsella on vain yksi kummi.

Harmittaa kyllä kun omalta puolelta ei ole lapselle kummia.

Niin, eikä äiti halua, että tätä parasta ystävätärtäni kutsutaan ristiäisiinkään, enkä nyt tiedä kutsunko, kun en jaksaisi tapella äiskän kanssaan.



-ap



------

Hän on pompottanut meitä ties millä asialla vuosikausia ja kun lopulta laitoimme stopin, niin välithän siinä menivät - mutta vain vähäksi aikaa. Hän joutui tahollaan miettimään mistä jää ITSE paitsi, jos jatkaa yksipuolista vihanpitoaan. Nyt on ok välit, kunhan ei nähdä liian usein eikä puhuta mistään vakavammista asioista eikä missään tapauksessa erehdytä kysymään neuvoa mihinkään asiaan. Hän ei siis myöskään ole terve, mutta ei voi myöntää, että olisi henkisesti sairaskaan, vaikka jonkun asteinen diagnoosi onkin tehty. Mutta tosiaan näiden epävakaiden ja määräilevien persoonallisuuksien pillin mukaan ei pidä lähteä tanssimaan. Siinä väsyy ja sairastuu lopulta itse.

Ymmärrän senkin, että sinua huolettaa, ettei sinulla ole muita lähisukulaisia kuin äitisi. Mutta se päivä koittaa joskus kuitenkin, ettei äitiäsi ole. Siksi kannattaisi myös luoda välejä näihin muihin sukulaisiin, joita sinulla on. Ja itse ainakin tykkään myös mieheni muista sukulaisista, joten yhteisöllisyyttä ja joukkoon kuulumisen tunnetta voi kokea heidänkin kanssaan. Se ei ole sinun äidiltäsi pois.

mitä kuuluu ap? oletko päässyt asian kanssa " eteenpäin" ?



Onnea itsenäistymiseen!

Pidä huoli itsestäsi, miehestäsi ja lapsestasi ettette väsy tilanteeseen. Sinun tulee myös huomioida että MIEHESI ON LAPSESI isä ja hällä on myös täysi valta päättää kummeista ja vieraista! Äitisi touhut tulisi saada loppumaan, ennen kuin väsytte koko porukka!

Onnea matkaan!

Sinun täytyy kuitenkin ymmärtää se että ellet sinä laita rajoja äitisi käytökselle tuo helvetti ei tule koskaan loppumaan. Ymmärrän että valinta on vaikea, olen itse tehnyt tuon valinnan ja tiedän miten kipeää se tekee. Tunnen myös edelleen huonoa omaatuntoa siitä etten ole antanut lapsilleni mahdollisuutta tutustua isoäitiinsä.



Kuitenkin kun mietin sitä millaiseen ihmiseen olen evännyt heidän mahdollisuutensa tutustua ovat yhteiskunnan ja yleisen mielipiteen aiheuttamat omantunnonpistokset väistyneet varsinkin vuosia kestäneen terapiani jälkeen; todellakin, olen käynyt terapiassa vuosia eheytyäkseni kaikesta siitä vääryydestä jota äitini on minulle ja minuudelleni aiheuttanut.



Jos olisin antanut äitini (joka siis on samanlainen/-kaltainen kuin äitisi) jatkaa elämäni manipulointia en uskalla edes kuvitella millaiseksi perheeni elämä on muodostunut. Olen myös läheltä seurannut sellaisen perheen elämää joka ei ole laittanut rajoja samanlaiselle toiminnalle. Heillä tulos on ollut se että edelleen äiti määrää mm. asunnon sisustuksesta tai ystäväni ostaessa jotakin itse loukkaantuu ja haukkuu kaiken ystäväni ostaman. Mikäli ystäväni ottaa yhteyttä johonkin sellaiseen ihmiseen jota hänen äitinsä ei hyväksy tuloksena on viikkojen päivittäinen haukkumispuheluiden tulva. Myös " hyväksyttyihin" ihmisiin tapahtuvasta yhteydenpidosta ystäväni äiti haluaa määrätä ja kertoo aina miten missäkin tilanteessa pitäisi puhua, pukeutua ja mitä ei missään tapauksessa saisi puhua. Ystäväni lapsi on myös joutunut samanlaiseen manipulointikierteeseen, isoäiti soittelee lapselle useita kertoja viikossa ja arvostelee lapsen toimintaa, milloin haukkuu harrastukset, milloin sen että lapsi ei harrasta sitä mitä hänen mielestään pitäisi. Milloin lapsen hiusmalli on väärä, milloin vaatteissa on vikaa. Jopa lapsen sängystä isoäiti haluaisi päättää. Koulumenestystä haukutaan ja asetetaan suorituspaineita, valinnaiset aineet isoäiti haluaisi päättää ja tuohtumus on suunnaton mikäli näin ei tehdä. Jo kuudennella luokalla isoäidillä oli selvä käsitys siitä mihin ammattiin lapsenlapsen pitäisi aikanaan valmistua. Listasta tulisi loputon jos kirjoittaisin tähän kaiken.



Kaiken tämän keskellä ystäväni yrittää olla suututtamatta ja loukkaamatta äitiään joka saa aina mystisiä sairauskohtauksia ellei joku mene hänen mielensä mukaan. Kaikki pahenee vuosi vuodelta.



Olen loputtoman onnellinen siitä että olen päässyt itse irti tuosta kierteestä ja vuosien jälkeen olen alkanut todella ymmärtää sen että minulla todellakin on valta päättää omista asioistani ja -mikä tärkeintä- kykenen siihen mainiosti. Pelasta siis sekä itsesi, parisuhteesi että lapsesi ennenkuin on liian myöhäistä ja verkko on liian tiukka.