Onko sinulla ketään, jonka kanssa pohtia ja käydä asioita läpi syvällisemmin?
Minulla ei ja tuntuu että halkean kohta kun päivästä toiseen omassa mielessään pyörittelee ja pohtii kaikkea. Mies on ja toki kerron sille huolia, murheita, pohdintoja jne mutta hänellä ei ole tarvetta pyöritellä ja pohdiskella asioita, ne vaan on niinkuin on. Pari kaveriakin löytyy mutta nähdään niin harvoin että se aika menee kuulumisten vaihtoon ym, joten ei tule keskusteltua mitään syvällisempää. Surullinen olo tämän takia.
Kommentit (33)
Kirjojen kanssa käyn syvällisimmät keskusteluni. Riittää, kun on jokin kaikupohja omille pohdinnoille.
On myös muutama hyvä ystävä, mutta kirjat on aina saatavilla eivätkä ne väsy.
Kuten joku jo ehtikin sanoa, niin myös minulla, vauvapalsta.
Olen onnekas, sillä hyvä ystäväni asuu suht lähellä ja käymme pari kertaa viikossa iltalenkillä yhdessä. Mielettömän hyviä terapiahetkiä, kun voi puhua mistä vaan arkisestakin asiasta säännöllisesti. Erityisesti kun työtkin kokonaan etänä, eikä tule työkavereiden kanssa juteltua samalla tavalla kuin ennen.
Ja on tietty mieskin. Tulee kuitenkin eri näkökulmaa ja osin eri asioistakin juteltua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se syvällinen asia on? Toistaiseksi kohtaamillani ihmisillä on ihan normaaleja ihmisten perus ongelmia. Olen toki ateisti, jos tämä tarkoittaa jotain tuonpuoleisia asioita.
Minulle se olisi esimerkiksi maailmanmenon pohdintaa ja elämän merkitystä ylipäätänsä tai ihmissuhteisiin liittyviä asioita. Miksei pohdintaa tuonpuoleisesta ja uskonnoistakin. Ap
Mulla vähän sama onglema. Juuri sain yksissä juhlissa negatiivista palautetta syvällisyydestäni. Se kyllä loukkasi. Minkä ikäinen olet, ap? Kaikki nuo mainitsemasi asiat vaikuttivat todella kiinnostavilta mielestäni.
T. Nainen 44v.
Vierailija kirjoitti:
Kansalaisopistossa saattaisi olla esim filosofian kurssia tms, josta voisi löytyä syvää juttuseuraa. Tai jotain muuta, lähde opiskelemaan/tekemään niitä asioita, jotka puhuttelevat ja ruokkivat tuota syvällistä puolta.
Suhtautuisin varauksella tähän. Itse olin vuosia sitten kansalaisopiston filosofian kurssilla, joka oli valitettavasti täynnä wannabe-syvällisiä tyhjäpäitä. Pari kertaa jaksoin, kolmatta kertaa en saanut enää itseäni sinne. Raamattupiirit taas sopivat vain, jos elämänkatsomus on kristillinen. Harvalla nykyään käytännössä on, vaikka paperilla kuuluisikin kirkkoon.
Äiti. Ketään muuta ei kiinnosta mun syvimmät pohdinnat, eikä ole koskaan kiinnostanutkaan. Ei minulla ole ystäviä, eikä miestäkään ole koskaan ollut paria kauheaa erehdystä lukuunottamatta. Voisin nykyään lisätä tähän myös äitini nykyisen miehen. Hän nimittäin löysi muutama vuotta sitten hyvän miehen vasta 7-kymppisenä ja me kolmestaan aina itketään ja nauretaan yhdessä maailman murheita. Voisin siis sanoa, että äitini ja hänen nykyinen mieheni ovat minun parhaat ystävät. Olen kiitollinen heistä ja nautin heidän seurastaan niin kauan kuin jumala suo.
Moni eläkeläinen ehtii jutella paremmin kuin työikäiset, vaikka lyhyesti, puhelimessa, ovat helpommin tavoitettavissa.
Omat juttukaverini ovat valikoituneet sadoista. Kuka tahansa ei tehtävään sovellu, pitää olla kirkkaat ajatukset ja elämänkokemusta. Tutustua voi missä tahansa, korona-aikana tosin kai hankalammin. Olen tutustunut jo vuosikymmeniä sitten.
Kyllä, kolme ystävää ja sisko, joiden kanssa puhutaan syvällisesti. Pyrimme kaikki kehittämään itseämme eri tavoin jatkuvasti. Ihana jakaa ja kuulla kokemuksia, ajatuksia, oivalluksia....
Vierailija kirjoitti:
Äiti. Ketään muuta ei kiinnosta mun syvimmät pohdinnat, eikä ole koskaan kiinnostanutkaan. Ei minulla ole ystäviä, eikä miestäkään ole koskaan ollut paria kauheaa erehdystä lukuunottamatta. Voisin nykyään lisätä tähän myös äitini nykyisen miehen. Hän nimittäin löysi muutama vuotta sitten hyvän miehen vasta 7-kymppisenä ja me kolmestaan aina itketään ja nauretaan yhdessä maailman murheita. Voisin siis sanoa, että äitini ja hänen nykyinen mieheni ovat minun parhaat ystävät. Olen kiitollinen heistä ja nautin heidän seurastaan niin kauan kuin jumala suo.
Voi miten ihana kommentti! Todellakin harvinaislaatuisen hieno tilanne, että äitisi lisäksi myös hänen nykyinen miehensä ovat tärkeimpiä ihmisiä sinulle. Olisihan voinut käydä niinkin, että uusi mies olisi lyönyt kiilaa sinun ja äitisi välille. Olen iloinen puolestasi. Yksi vinkki: kirjaa keskustelujenne parhaita paloja muistiin. Tulet vaalimaan muistiinpanoja kuin kalleinta aarretta sitten kun näistä kahdesta aika jättää.
T. Viisaan äitinsä jo menettänyt Nainen 44v.
Tämä palsta on huono alusta syvälliselle keskustelulle, koska:
Täällä suurin osa kirjoittaa ilman nikkiä, et tiedä keskusteletko yhden, kahden vai kolmen kanssa.
Ketjuihin tulee törkyä.
Lopuksi sydänveresi vuodatettuasi joku laittaa ketjuun törkyviestin, jolloin koko ketju poistetaan.
Netissä minua kiinnostavien aiheiden keskustelupalstat ovat näivettyneet tai loppuneet kokonaan.
Kaikki on siiryynyt naamakirjaan.
Arjessa ei tapaa samoista asioists kiinnostuneita ihmisiä, hyvä kun ketään perheen ulkopuolista(ilman koronaskin oli näin).
Pieni paikkakunta, pienet piirit.
Ei ketään, jonka kanssa puhua edes jokapäiväisistä asioista. On ollut ystäviä, mutta välimatka niin pitkä, että nähdään harvoin. Ja korona-aikana ei kertaakaan. Muutenkin ollaan henkisesti etäydytty. Pari kertaa on käynyt niin, että purettuani sydäntäni näistä asioista on ruvettu puhumaan eri porukassa, jolle en olisi halunnut asiaa tietoon. Etä-aikana työkaveritkin loitonneet. Aluksi yritin pitää itse yhteyttä, mutta ei sitä oikein yksipuolisesti jaksa. Muutoinkin tuntuu, että ei minusta edes ole mihinkään keskusteluun. Tai ajaudun terapeutin rooliin, eli vastapuoli purkaa huolensa, ja itse tsemppaan ja kuuntelen. Ihan ok sekin on, mutta kun se ei ole tasapuolista, niin harmittaa.
Assburger kirjoitti:
Tämä palsta on huono alusta syvälliselle keskustelulle, koska:
Täällä suurin osa kirjoittaa ilman nikkiä, et tiedä keskusteletko yhden, kahden vai kolmen kanssa.
Ketjuihin tulee törkyä.
Lopuksi sydänveresi vuodatettuasi joku laittaa ketjuun törkyviestin, jolloin koko ketju poistetaan.
Netissä minua kiinnostavien aiheiden keskustelupalstat ovat näivettyneet tai loppuneet kokonaan.
Kaikki on siiryynyt naamakirjaan.Arjessa ei tapaa samoista asioists kiinnostuneita ihmisiä, hyvä kun ketään perheen ulkopuolista(ilman koronaskin oli näin).
Pieni paikkakunta, pienet piirit.
Mutta onhan se positiivista jos on se perhe, olivat sitten kiinnostuneita samoista asioista tai eivät.
On. Ystäviä sekä veljeni ja isäni.