Lapsuudenystävä painajaisunissa..

Ehkä kaipaat häntä kuitenkin. Alitajuntasi miettii että jos hän vaikka kuolee, niin on myöhäistä enää ottaa yhteyttä.

*Unien selvän näkijä av-mamma"

Mutta miksi unet ottavat tuollaisen muodon? AINA, kun hän esiintyy niissä, unien luonne on hirvittävä kauhu ja tuska, itsekin herään ihan hiessä sydän jyskyttäen niistä..

Mä nään kans painajaisia lapsuudenystävästä, johon meni välit. Muistelen joskus niitä hyviä hetkiä, mitä jaoimme ja silloin ikävöin. Tiedän, että ystävyyttämme en olisi yksin voinut pelastaa, mutta tunnen silti, että olisin jotain voinut tehdä toisin.
Tosiaan vuosiin emme ole olleet tekemisissä.

Jatkan vielä pohdintojani. Olimme molemmat samalla tavalla vaikeita asioita kokeneita lapsia (molempien perheessä ongelmia kuten viinankäyttöä ja köyhyyttä, avioero ym vakavaa). Mietin, liittyykö tämä tunne johonkin omiin ongelmiini, jotka silloin yhdistivät meitä?

ap

Miksi ette ole enää ystäviä? Tunnetko syyllisyyttä?

En pystynyt sanomaan hänelle suoraan tunteistani ja päätin ystävyyden omasta aloitteestani. Tunnen todella pahaa syyllisyyttä. Jätin traumatisoituneen ihmisen yksin, mutta olin lopulta liian heikko siihen ihmissuhteeseen.

ap

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 15:08"]

Miksi ette ole enää ystäviä? Tunnetko syyllisyyttä?

[/quote]

Jos ystäväsi on niinkuin minä, hänkin varmasti tuntee syyllisyyttä. Olin varmasti hankala ystävä (traumoja taustalla), mutta myös hänellä oli omat huonot puolensa. Mietin itse, mitä pitäisi tehdä, että painajaiset loppuisi. T.nro 4

Et sinä voi tätä ihmistä syyttää omista unistasi.