suhde solmussa anopin kanssa

Lastensuojeluilmoitus tehdään lapsesta, ei äidistä. Koska eihän se äiti ole missään suojelun tarpeessa.

luulisi miestä kiinnostavan kun omasta lapsesta joku tehtailee ilmoituksia.

Vastaus on äiti. Tiedän sen kysymättäkin, on sen tehnyt kyllä selväksi. Tämä ei ole anopin ensimmäinen kerta kun kikkailee, 3 vuotta sitten meillä oli tosi vaikea tilanne suhteessa ja mietimme eroa. Anoppi alkoi hyvissä ajoin järkkäämään lasta isälle, silloin minusta tehtiin ensimmäiset ls-ilmot ja anoppi soitti vanhemmilleni ja kertoi että eron tullessa hekin toivottavasti ymmärtävät että lapsi menee isälleen. Olivat perustelleet siis vanhmmilleni että en ole hyvä äiti, syytä eivät oikein osanneet sanoa. Tämänkin olen antanut anteeksi.

Nyt kun luen mitä olen kirjoittanut, alkaa suru ja turhautuminen muuttua vitutukseksi. Minä olen ihan tosissani yrittänyt - anoppi ei. Mieheni rakastaa äitiään, mutta rakastaako minua.. Teidän vastausten ja omien mietintöjen perusteella, ilmeisesti ei..

ap

Hyi kuulostaa ihan mun "anopiltani", vaikka meillä ei ole vielä lapsia saatikka olla edes kihloissa. Yhteistä taivalta kuitenkin 5,5 vuotta ja anopin puolelta tulee jatkuvaa piilovittuilua yms. Huomaan kyllä etten ole anopin silmissä unelmaminiä, syytä en tiedä. En tupakoi, en käytä alkoholia jne. Tekstisiä on karua luettavaa, koska pystyn kuvittelemaan tulevan anoppini juuri tuollaiseksi sekopääksi. Ihmettelen silti, miten on onnistunut kasvattamaan niin ihanan kiltin ja rauhallisen pojan itselleen. Toki on mun miestäni pompotellut, käskyttänyt ja määrännyt koko sen pienen elämän, mutta mies ei ole silti mikään vässykkä vaan osaa kyllä puolustaa itseään ja sanoa kun homma menee äitinsä puolelta liian pitkälle.

Ei sinun tarvitse olla anoppiin yhteydessä. Teidän suhde ei vaan toimi. Minä en menisi kylään, enkä arvostelisi anoppia miehelle. Sinun asiat ei kuulu hänelle, ei sinun niistä tarvitse kertoa. Pidä omistasi hyvää huolta. Yökylään en lapsia anopin luo päästäisi, miehen kanssa voisivat piipahtaa siellä jos haluaisivat.    

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 12:54"]

Vastaus on äiti. Tiedän sen kysymättäkin, on sen tehnyt kyllä selväksi. Tämä ei ole anopin ensimmäinen kerta kun kikkailee, 3 vuotta sitten meillä oli tosi vaikea tilanne suhteessa ja mietimme eroa. Anoppi alkoi hyvissä ajoin järkkäämään lasta isälle, silloin minusta tehtiin ensimmäiset ls-ilmot ja anoppi soitti vanhemmilleni ja kertoi että eron tullessa hekin toivottavasti ymmärtävät että lapsi menee isälleen. Olivat perustelleet siis vanhmmilleni että en ole hyvä äiti, syytä eivät oikein osanneet sanoa. Tämänkin olen antanut anteeksi.

Nyt kun luen mitä olen kirjoittanut, alkaa suru ja turhautuminen muuttua vitutukseksi. Minä olen ihan tosissani yrittänyt - anoppi ei. Mieheni rakastaa äitiään, mutta rakastaako minua.. Teidän vastausten ja omien mietintöjen perusteella, ilmeisesti ei..

ap

[/quote]

Oot liian pehmee. Oikeasti maailmassa on ilkeitä ja pahoja ihmisiä,jotka toimivat väärin toisia kohtaan siksi että päänupissa on jokin naksahtanut vinoon. Eivät hekään ole läpeensä pahoja, mutta koska he eivät hoida itseään kuntoon niin sinun tulee suojella itseäsi ja perhettäsi heiltä.

Älä käänny miestäsi vastaan, voit kuvitella että jos sulla on hankalaa toimia anopin kanssa, niin ei varmasti ole hänelläkään helppoa? Äiti on kuitenkin lapselle aina erityisasemassa, silloinkin kuin ei pitäisi.

Ota tauko, hoida sinun perheesi kuntoon eli välit miehen kanssa kuntoon. Hoida lapset hyvin ja yritä tehdä omassa elämässäsi hyviä, eteenpäinvieviä päätöksiä.

Älä uhriudu tai syyllistä miestäsi, vaan vahvista teidän perhettä ilman anoppia.

Minulla on kaksi poikaa ja kahdesta asiasta olen varma. Minusta ei ikinä tule alkoholistia jota tarvitsisi joka kerta epäillä kun lapsenlapset ovat kylässä. Niin säälittävää ja ällöttävää. Toinen asia on se että en koskaan tuomitse ihmistä josta näen että se oikeasti tykkää mun pojastani. En voi ymmärtää ollenkaan sellaista ilkeyttä mitä ex-anoppini harjoittaa. Hänellä on taustalla joku itsetunto-ongelma, juontaa varmaan jo lapsuudesta jolloin tunsi eriarvoisuutta muiden sisarusten kanssa koska hän oli kuulemma syrjähypyn tulos. No mitä sitten. On aikuisella iällään opiskellut sairaanhoitajaksi ja hyvin tietoinen psyykkisistä ongelmista. Tuntuu että ei vaan kiinnosta. Hän kun on päättänyt olla omille lapsilleen se korvaamattomin. Aina. Sillä, ketkä loukkaantuvat sivussa, ei ole mitään väliä. Ja voi kunpa nämä olisivatkin vain omia mielipiteitäni. Eivät ole. Hänen molemmilla lapsillaan, sekä exälläni että hänen sisarellaan on lukuisia ongelmia elämänhallinnassaan nykyisin. Sen sijaan exäni vanhemmalla sisaruksella, jolla on eri äiti, on kaikki hyvin. Olen niin monesti miettinyt ja syytellyt itseäni että miksi menin perustamaan perheen ajattelematta kokonaisuutta. Mutta mä rakastin exääni oikeasti silloin. Hänessä oli kaikki nuoruuden potentiaali ja meillä oli hauskaa yhdessä. Minulla ei ollut mitään hajua miten asiat mutkistuvat ja muuttuvat perheen myötä ja kuinka paljon sitä itse kasvoikaan lasten saamisen jälkeen tajuamaan niin monta asiaa...mutta mies ei vaan kasvanut samassa suhteessa.
Tiedän että minä olen haukuttu ja parjattu inhottava ihminen exäni perheessä. Toivon vain sydämeni pohjasta että tajuaisivat pitää suunsa kiinni poikien ollessa siellä. Sellaisella voi tehdä niin paljon vahinkoa!
Avauduin tilanteestani että , Ap, ymmärtäisit myös avata silmäsi ja viimeistään nyt nousta puolustamaan itseäsi. Kaikki meistä ei ole aina valmiiksi niin vahvoja persoonia että osattaisiin puolustaa itseämme tilanteissa jotka ovat liian sairaita aluksi edes käsitellä. Mutta kun "ghettomeininkiä" tarpeeksi näkee, oppii. Äläkä ikinä epäile sun kykyjäs, meidän äitien sisällä piilee uskomattomat voimat! -7

Pidä puolesi mutta aina asiallisesti sillä niin turvaat omaa selustaa jos joskus se ero vielä tulee.

Miehesi tekee todella väärin kun asettuu oman äitinsä puolelle sinua vastaan eikä puolusta sinua joten pariterapiaan vaan niin ehkä mieskin kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää paikkansa tässä sairaassa kuviossa.

Ole niin vähän kuin mahdollista anopin kanssa tekemisissä. Mies voi mennä lasten kanssa anoppilaan mutta jos lasten kuulen sinua siellä haukutaan niin mies menee yksin. Miehellä pitää olla munaa olla aviomies ja isä.

Ennenkaikkea pidä pää kylmänä ja älä enää ikinä sano/kerro mitään henkilökohtaista miehen suvulle sillä sitä tullaan käyttämään sinua vastaan.

Sinun päähommasi on suojella lapsia ettei heitä vedetä enää enempää mukaan tuohon soppaan ja toiseksi pidät huolta itsestäsi ettet sekoa. Ole hyvä äitä ja paras vaimo niin se on paras "kosto" anopille!