suhde solmussa anopin kanssa

Voi kun kurja tilanne. Itselläni on hieman samanlainen suhde anoppiin, tosin ilman ls-ilmoituksia. Olen kunnollinen, ihan nätti, hyvästä perheestä, ystävällinen ja kolutuksrn omaava nuori nainen. Olen auttanut miestäni paljon hänen urallaan ja olen tyttärelleni hyvä äiti. Olen rakastava ja rehellinen. Mutta en kelpaa. Miksi? Sitä en tiedä. Toiselle miniälle on kannettu sylikaupalla erilaisia lahjoja mm. merkkilaukkuja. Yhdessä toisen miniän kanssa puhuivat pahaa minusta selkäni takana. Hääpäiväni oli koko elämäni onnellisin mutta silti muistan ikuisesti anopin jäätävän katseen kirkossa. Anoppi lahjoo jatkuvasti toisen poikansa lapsia ja antaa toisille pojilleen rahaa vaikka ovat hyvin palkattuja. Huomasikohan hän edes että meillekin syntyi lapsi? Hän ei koskaan soita minulle ja kun ehdotan tapaamista tyttäreni kanssa, hän vaivaantuu ja sanoo aina palaavansa asiaan. Näitä pieniä esimerkkejä on vaikka kuinka. Välit appivanhempiin kiristävät älyttömästi minun ja mieheni välejä. Hän ei ole mielestäni pitänyt tarpeeksi puoliani mutta en vaan kestä riidellä asiasta hänen kanssaan. Olen päättänyt pitää etäisyyttä appivanhempiini sillä tulee vaan huono olo kun näen heitä. Appiukkoni taas on epärehellinen eikä välitä minusta kun en ole tarpeeksi hauska ja ulospäinsuuntautunut enkä käytä kuin vähän alkoholia. On surullista mieheni kannalta ettemme tule toimeen mutta en pysty muutakaan kuin vältellä heitä.

Ap, oletko teroittanut miehellesi, että asia todellakin koskee häntä, jos hänen äitinsä tekee kaikkensa rikkoakseen perheenne? Onko miehesi oikeasti todellakin sitä mieltä, että äitisi toiminta on ihan ok erityisesti lastenne kannalta? Jospa jättäisit syrjään sen, miten anoppi sinua loukkaa ja esittäisit asian siltä kannalta, miten iso ja kipeä asia avioero olisi lapsillenne. Eikö heidän tulisi olla etusijalla ja eikö heidän oikeuttaan hyvään perhe-elämään tulisi puolustaa? Kysypä mieheltäsi, millainen isoäiti oikein toivoo lastenlapsilleen vanhempien eroa tilanteessa, jossa perheen sisällä asiat ovat kunnossa ja lapset onnellisia? 

Paljon hyviä neuvoja ja pointteja kaikilta..

22: Ehkä olen tehnyt juuri niin että aloittanut oman purkautumisen kertomalla miten pahan olon hänen äitinsä minulle tekee. Oikeastaan kaikki alkaa äidistä, myös riidat..  Erosta olen ainoastaan sen verran puhunut erään riidan päätteeksi, että minä haluan pois ja en jaksa enää, muutoin eroaikeita meillä ei ole ollut.

Jostain syystä miestäni vaivaa suuresti jos en ole hyvissä väleissä hänen äitinsä kanssa. Pitäisi lähteä sinne mukaan kylään, jaksaa hymyillä ja nyökytellä ja olla arvosteltavana. Esim: viikko sitten olimme heillä kylässä - tai siis istuimme 2h pihalla koska mieheni sisko ei halunnut meitä sisään. Väännän vielä rautalangasta: Leikimme omien lastemme kanssa 2.5h pihalla, koska miehen sisko oli kylässä vanhemmillaan eikä halunnut meitä sisään. Jipii.. Luojan kiitos että lapsilla riitti puuhaa. Piti kyllä selitellä miksei mummun luokse saanut mennä.

Ehkä yritän tänään keskustella, arvostelematta ja nostamatta anoppia kokoajan esiin. Appiukon kanssa meillä on hauskaa ja erittäin hyvät välit, hän käy joskus meillä salaa kahvilla - jos anoppi tietäisi, repisi varmasti pään irti sekä minulta että mieheltään.

ap

Onpa kurja tilanne. Sun miehesi ei ole katkaissut kunnolla napanuoraa äitiinsä. Kyllä aikuisen miehen pitäisi pystyä laittamaan vaimo ja oma perhe etusijalle. Kannattaa kokeilla sitä terapiaa, sieltä saa varmaan vinkkejä kommunikaatioon.

Jos susta tehdään jatkuvasti aiheettomia ls-ilmoja (tai siis lapsistahan ne tehdään), kyseessä on jo sellainen kiusanteko, josta voi tehdä rikosilmoituksen. Kyllä poliisi tutkii, ja siinähän sitten saa varmuuden sille, kuka ne ilmot on tehnyt. Eli suosittelen, että seuraavalla kerralla otat yhteyttä poliisiin. Ehkä anoppikin havahtuu omaan käytökseensä tai ainakin pelästyy, kun poliisi ottaa yhteyttä.

Minä en sinuna menisi enää anopin luo ja pitäisin myös huolen siitä, ettei lasten tarvitse kuunnella, kun äitiä haukutaan. Mies pitäisi jotenkin saada tajuamaan tuon tilanteen vahingollisuus ja se, että ne ls-ilmoitukset koskevat myös häntä. Ei hän voi vain pestä käsiään ja väittää, että kyseessä on vain sun ja anopin välinen ongelma. Kyllä tuo on koko perheen ongelma.

Joo ei. Lapset eivät menisi yhden yhtä kertaa enää anopille yöksi. Ja jos mies tosiaan ei osaisi äidilleen sanoa vaan jatkaisi myhäilyä niin en jäisi siihen suhteeseen ollenkaan. 

Lopeta se anopin pillin mukaan hyppiminen! Ei kai kukaan aikuinen ihminen vaihda työpaikkaa vain siksi, kun anoppi on sitä tai tätä mieltä.

Todella surullista, jos mies ei millään tavalla pidä outona edes anopin tekemiä lastensuojeluilmoituksia. Sanoisin, että miehen suhtautuminen on huolestuttavampaa kuin anopin käytös.

Mikä pakko teidän oli mennä anopin luo kylään juuri silloin, kun miehen sisko oli siellä? Entä millä oikeudella sisko määräilee, kuka saa tulla sisään hänen äitinsä kotiin? Jos tämä on totta, niin kovin sekapäistä sakkia olette. Sinä mukaanluettuna, jos ei juolahtanut mieleesi kysyä anopilta, sopiiko tulla sisään vai lähdettekö kotiin.

Terveisin sen miniä, joka sai anopiltaan lahjaksi rihkamalautasen tai tyynyliinan, kun toiset miniät kokonaisia astiastoja ja vuodevaatesettejä.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:33"]Leikimme omien lastemme kanssa 2.5h pihalla, koska miehen sisko oli kylässä vanhemmillaan eikä halunnut meitä sisään. Jipii.. Luojan kiitos että lapsilla riitti puuhaa. Piti kyllä selitellä miksei mummun luokse saanut mennä.

[/quote]

Mitä helvettiä? Miksi ette lähteneet kotiin. Et sinä lapsinesi ole mikään koira, joka suljetaan pihalle odottamaan, että sisään sopii tulla. Samoin, jos haukkuminen alkaa, lähdette pois ja sanotte, että lähdette kotiin koska teillä on muutakin tekemistä kuin istua anoppilassa haukuttavana.

Voit hakea ulkopuolista apua esim. perheneuvolan kautta. Jonkun ulkopuolsen näkökulma ja ulkopuolinen kuuntelija voisi olla suureksi avuksi, ja avaisi ehkä miehenkin silmiä.

En minä halua lahjoja enkä mielistelyä. Haluaisin siedettävät välit lasten takia.

En vaihtanut työpaikkaa anopin, vaan perheemme takia. Lapset eivät sopeutuneet 4-vuorotyön rytmiin millään. En nähnyt tarpeelliseksi väkisin yrittää kun sain muita töitä.

soitimme etukäteen että olisimme tulossa kylään, ei sanaakaan että sisko on siellä. Sisko purkaa tylyllä ja loukkaavalla käytöksellään varmasti surua ja pettymystään omasta suhteestaan meihin - hänellä piti olla niin täydellinen elämä mutta ulkokuori petti. Luultavasti kova isku on myös, että rahahanat miehen puolelta ovat täysin kiinni ja joutuu pummimaan vanhemmiltaan.

Oikeastaan vasta nyt, kun kirjoitan ja luen ääneen näitä asioita, alan nähdä niitä ihan eri tavalla. Olen yksin surrut noita ls-ilmoja ja etsinyt väkisin vikaa itsestäni. Mieheni ei ole minua tukenut siinä (kään).

Mieheni on aina tehnyt niinkuin äiti sanoo ja äiti haluaa.. ei ole juurikaan ollut vastaanlaittavaa sorttia. Voisiko äiti sen vuoksi käyttäytyä noin, kun kohtelee miestä edelleen kuin pikkupoikaa?

ap

Ja en edes epäilisi että anoppi LS ilmoja tekisi, mutta ihan liikaa oli yhdennäiköisyyksiä, esim: tuo yökyläily - ilmoitus tehtiin 2 päivää sen jälkeen kun lapseni oli siellä yötä ollut. Ymmärtäisin jos ihan oikeasti olisi aihetta tehdä ilmoitus, mutta myös päiväkodin henkilökunta on ollut ihmeissään että miksi näin on, kun tosiaan ei ole syytä :(

ap

Onpa paska tilanne. Kyllä sinulla on ihan oikeus pitää puolesi, eikä nyt edes kuulosta miltään kohtuuttomia vaativalta miniältä, vaikka toki kerrotkin asian vain omalta näkökannaltasi.

Kysymykseesi vastaus: mielestäni suhteella ei valitettavasti ole mitään tulevaisuutta, jos miehesi asettuu tavan takaa äitinsä puolelle ja sinua vastaan. Normaali ja tervejärkinen mies osaa kyllä vetää rajan lapsuudenperheensä ja oman perheensä välille. HUOM! En nyt tarkoita tilannetta, jossa omassa perheessä on oikeasti jotain vialla. 

Siis miten miehesi voi olla äitinsä puolella tuollaisessa tilanteessa, jossa lastensuojeluilmoituksiakin on tehty!?! Täysin käsittämätöntä!! Mikä on miehesi selitys äitinsä käytökselle, miten mies otti lastensuojeluilmoitukset vastaan? Miksi miehestä olisi äärettömän tärkeää olla väleissä, eli olla haukuttavana ja arvosteltavana, eikö mies yhtään tajua sinun tunteita? 

En pysty käsittää, en sitten ollenkaan. Välit vaan poikki tollaiseen hirviöön. Ja jos mies ei sitä hyväksy, ni mies menköön samalla.  Kukaan ei ansaitse tollasta käytöstä, jolle vielä se oma rakas mies antaa siunauksensa ja hyväksyntänsä! 

Nyt selkä suoraksi nainen ja vaadit ihmisarvoista kohtelua!

Meillä on aina ollut vähän hankalat välit. Pidän siitä että asiat tehdään itse ja yritetään viimeiseen asti, sorruin arvostelemaan miehen siskoa joka ei tee mitään, ei työpaikkaa, ei opiskelupaikkaa, ei rahaa.. Eli täysin miehensä rahoilla (nykyään elää isin ja äidin rahoilla). Anoppi luonnollisesti otti tämän kovin raskaasti.. Anopilla on myös aina ollut hirveä halu mollata minua, varsinkin silloin kun sisko on paikalla.

Lapsiin tämä vaikuttaa ehkä eniten siinä tapauksessa, jos siskon lapsi sattuu jossain olemaan yhtäaikaa. voi sitä hehkutuksen, kehumisen ja sylissäolon määrää. Tällöin on tehty hyvin selväksi että meidän lapsemme, varsinkin nuorimmainen tyttö, eivät ole mitään.

Olen pyytänyt kahville, olen tarjonnut ruokaa, olen pyytänyt anteeksi, olen pitänyt oma-alotteisesti yhteyttä, olen jopa siskoa yrittänyt auttaa mutta ei, ei tämä vaan muutu miksikään.. Hiljalleen se ero alkaa pyöriä mielessä. En minä sitä halua, mutta vähän alkaa keinot olla vähissä.

ap

noista ls-ilmoista.. ei mies ota niihin kantaa koska ovat koskeneet vain minua. tottakai kertoo tapaamisissa (lastenvalvojan luona) että en ole väkivaltainen eikä meillä ole koskaan ollut väkivaltaisia riitoja. Äidilleen ei sano mitään, koska hän ei voi olla varma että äiti / sisko on ilmoitusten takana. Enhän minäkään täysin varma ole, mutta vähän ovat ihmiset vähissä..

Meillä kotona oli aika tiukka kuri ja kunnioittaa piti vanhempia ihmisiä. Olen jotenkin vähän lapanen kun en osaa mitään oikein tehdä, paitsi juuri sitä mitä edellisessä viestissä sanoin. Pahasta olosta ja ahdistuksesta, jota miehen äiti luo, olen puhunut miehelleni. Hän ei puutu koska asia ei koske häntä.

ap

Vaikea sanoa mikä tässä on ongelma ja toki kuulemme vain sinun versiosi. MUTTA olen kokenut itse samoja asioita ja en voi muuta kuin todeta että valitettavasti tällaisia aivan pimeitä sosiopaattianoppeja on todellakin olemassa. Kuten varmaan joka rooliin löytyy vastaavia mutta voi hyvää päivää että olet kyllä kusisessa tilanteessa. Miehesi on täysin manipuloitu jo ajat sitten äitinsä puolesta niin pahasti että kyllä ihme saa tapahtua että kunnolla asettuisi äitiään vastaan NÄISSÄ asioissa vaikka hänen todellakin olisi pitänyt niin tehdä jo ajat sitten eikä herranjestas vaatia SINUA tulemaan toimeen ihmisen kanssa joka noin toimii. Jossain menee raja verisiteenkin jalustalle nostamisen kanssa.
Me erottiin kun ei hommasta tullut yhtään mitään, koskaan ei mies puolustanyt minua vaikka äitinsä haukkui minut pystyyn jo ihan seurustelumme alkuvaiheessa. Tämä johtui siitä että hän on ensinnäkin alkoholisti, oli tuolloin ekan kerran kunnolla maistissa seurassani, ja tämän lisäksi vielä ilkeä. Ei siis mitään potentiaalia edes tuntea sääliä häntä kohtaan. Lapsia tuli, tyhmä rakastunut kun olin ja kuvittelin että se on vaan se mies jolla on väliä. Väärin. Mies, joka noin sairaasta äidistä on peräisin, on väkisin itsekin ongelmia omaava. Jos ei näe äidissään vastustettavaa ka on valmis riskeeraamaan jopa oman perheensä. Hanki ap ammattiapua teille ja jos tämä ei miehelle käy niin valitan mutta sä vaan rikot itses tossa sairaassa kuviossa. Voimia.

Minä en pyydä anoppiani kylään, mutta en kiellä häntä tulemastakaan. Tapanani on sopia anopin kanssa, että milloin hän lähtee. Anopilla kun on tapana jäädä liian pitkäksi aikaa ihan asumaankin meille. Hän loukkaantuu yhtenään, mutta se ei minua haittaa. En pidä hänestä. Enkä välitä hänen kommenteistaan. Siedän häntä ja kerron suoraan mielipiteeni. Hymyilen häne jutuilleen, jos aihetta on, mutta useimmiten on parempi pitää hänet etäämmällä.

Aluksi hän yritti olla ystäväni, mutta en tahtonut hänestä ystävää. Kuka tahtoo ystäväkseen hänen kaltaisensa? Varmaan joku, mutta minä en todellakaan. Tietäisittepä vain mitä hän minusta ajatteli jo silloin kun näytteli ystävääni. En todellakaan tahdo olla hänen unelmaminiänsä. En tahdo muuttua siksi miksi hän minut yritti tehdä.

No ei ole 7 sinullakaan helppoa ollut.. :/ Onneksi olet eteenpäin päässyt.

Minulle on aina sanottu että pitää olla kyky pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Olen pyytänyt anteeksi ja antanut anteeksi mutta ei se mitään muuta. Miehen perheen kasvatus on aika erilainen kuin meillä.. anoppi ei hoitanut lapsiaan ollenkaan, vaan asuivat näiden isovanhempien luona 3-4vuotiaaksi asti. Myös mieheni siis. Muutoin meno on ollut aika vapaata ja anoppi on aina puuttunut miehen tyttöystäviin.

Anoppi on joskus ollut ihan mukava, olemme tulleet toimeen vaikka parhaita ystäviä emme olekaan. Siskon elämän mutkistumisen myötä, kaikki on vaan alkanut olla paljon hankalampaa...

Mietin parisuhdeterapiaa, josko se toisi vähän edes apua? Muutoin meillä on kivaa yhdessä ja rakastamme varmasti toisiamme ja lapsiamme, näin ainakin haluan uskoa!

ap

Todellinen ongelma teillä on miehesi ja anoppi. Miehesi kuuluisi puolustaa perhettänne, eikä vahingoittaa sitä antamalla pahan tulla. Miehelllä kasvun paikka.

Nyt vain täydellinen pesäero tietyksi ajaksi, vaikka 4 kk voisi olla hyvä aika. Sanot miehelle että tilanne on liian tulenarka ja vaikuttaa lapsiin, joten nyt tehdään niin että sinä ja anoppi ette ole tekemisissä tuona aikana.

Mies vie lapset anoppilaan ja anopin käydessä sinä olet muualla. 

Sitten teet selvän linjanvedon puheista, miehelle saa anoppi solvata sinua minkä haluaa, mutta lapsille ei omaa äitiä haukuta, piste. Jos lasten kuullen sinua solvataan, niin lapset eivät käy enää anoppilassa.

Oikeasti, ota tauko ennen kuin tapahtuu jotain peruuttamatonta.

Uskomatonta että miehesi on pessyt kätensä koko jutusta, ihan kuin asia ei koskisi häntä jos sinusta tehdään lastensuojelu ilmoituksia, anoppi pohjustaa toivomaansa eroa saadakseen huoltajuuden isälle jos ero tulee, sairasta. Kysy voiko perättömistä ilmoituksista tehdä jonkin rikosilmoituksen kenties jostain panettelusta ja ihmisarvonloukkauksesta tai mitä näitä nyt on... itse antaisin miehen valita äiti vai vaimo ja lapsiani en veisi hoitoon tuollaiselle ollenkaan.

Mies on aika pahassa rakosessa, mutta kyllä hänen tulee valita vaimonsa. Itse jouduin omalle äidilleni sanomaan että pannaan suhteet jäihin kunnes vaimo saa asiallista kohtelua. Ei tarvitse olla mielin kielin mutta samassa kahvipöydässä pitää pystyä olemaan sivistyneesti, kummankin. Yrittivät vielä kerran semmoista piilovittuilua toisilleen, nappasin mukulat kyytiin ja mentiin muuhun ajanviettoon, minä ja lapset. Se rauhotti tilannetta, eivät nokittele minun tai lasten läsnäollen enää, en tiedä mitä keskenään tekevät, enkä välitä.