Pitääkö kaikkien ymmärtää mitä tarkoittaa yo-arvosanat?
Kommentit (18)
Otan monenlaisista asioista itse selvää omasta mielenkiinnosta joskus liikaakin. Olen usein miettinyt millaista olisi olla sellainen hitaalla käyvä ns. "nollataulu", jota ei kiinnosta kuin omat asiat ja usein ei nekään. Voisi olla mielenkiintoista, heidän kanssaan on ainakin mielenkiintoista asioida.
No kyllä se on vähän yleissivistystä.
Ei tietenkään tarvitse tietää, mutta koska niiden selvilleottaminen ei paljoa vaadi niin älä ainakaan kysele seurassa onko L hyvä vai huono arvosana.
No kai ne nyt pitää tietää, vai ihmettelitkö itse ylppäritodistusta katsellessasi että jaa, tämmösiä kirjaimia täs nyt sitte on? :D No A näyttää ainakin ihan kivalta tossa B:n rinnalla :D
Olipas kiinnostava kysymys! En ole koskaan aikaisemmin törmännyt sellaiseen, ettei joku tuntisi yo-tutkinnon arvosanoja.
Mutta kai se on mahdollista, jos koko suvussa ja tuttavapiirissä ei ole yhtään ylioppilaaksi kirjoittanutta.
Jos puolet ikäluokasta kirjoittaa ylioppilaaksi, niin onhan se aika yleissivistävää tietää. Useilla ei-ylioppilailla kun on ylioppilas-sukulaisia nyt ainakin.
Nämä ovat aina niin outoja kysymyksiä "pitäisikö tämä tietää?"
Minusta ihmisen pitää tietää se mitä tietoa itse tarvitsee. Se tietämättömyys jonka kokee itseä häiritseväksi kannattaa hoitaa pikaisesti alta pois. Esim. jos itseä ihmetyttää tai kiinnostaa mitä kyseiset arvosanat tarkoittavat niin silloin varmaan kannattaa pikaisesti googlata asia selville.
Kun aina vieraan mutta kiinnostavan termin/asian kuultuaan googlaa sen, oma yleissivistys pysyy kohtuullisella tasolla.
Ihmettelen samaa kuin edellinen. Koskaan historiassa ei ole ollut yhtä helppoa saada tietoa kuin nykyään. Tieto yo-kirjoitusten arvosanoísta on yhden ainoan klikkauksen päässä.
Ja vaikka en yleensä normita sitä, mitä ihmisen "pitää" tietää, sanoisin kuitenkin, että Suomessa asuvan on kyllä tiedettävä, mitä ne yo-arvosanat tarkoittavat. Ihan yleissivistyksen vuoksi.
Gradut arvosteltiin aiemmin samoin. Sain gradusta magnan. Äitini kysyi, onko se hyvä arvosana. Vastasin, että on. Sitten hän kysyi uudestaan. Ja uudestaan. Vastasin yhä epävarmemmin. Lopulta en vastannut enää mitään.
Suoraan kysymykseen suora vastaus: pitää.
Näille jatkuvasti samaa kysyville voi ihan printata tai kirjoittaa paperille listan arvosanojen sanallisista vastineista: L= erinomainen, E = kiitettävä, M = hyvä jne.
Tällaista kysymystä on niin turha kysyä muilta jotka eivät tiedä kysyjän elinpiiristä mitään. Monien mielestä on ehdottoman tärkeää tietää mitä vaikkapa "paitsio" tarkoittaa, toisille se on herttaisen yhdentekevää.
Toisille taas arvosana-asteikot ovat suurin piirtein elämän ja kuoleman taulukoita, mikä muuta maailmaa kovasti kummastuttaa.
Jos tietämättömyys jostakin asiasta vaivaa kysyjää, silloin se kannattaa selvittää, muuten ei ole tarvetta.
Enpä minäkää noita tiedä, vaan eipä ole koskaan edes kiinnostanut tietää. Miksi olisi?
Sen tiedän, et L on parhain, mut miut onkin sit vaan aakkosia mulle. En tolla tiedolla edes tee mitään.
Pitää osata, kuuluu yleissivistykseen.
Mutta oikeastaan oleellisempaa olisi ymmärtää, että jos saat arvosanaksi esim. laudaturin eli L:n, niin silloin olet siinä 5%:n pienessä vähemmistössä, joilla tuo arvosana ko. aineesta on.
Eli jokaisesta aineesta vain 5% oppilaista saa laudaturin, 15% saa eximian, 20% saa magna cum lauden jne..
Jos ei ole lukiota käynyt, ihan ok minun mielestäni, että ei niitä tiedä.
Minulla on ystävä, joka saatuani L Ruotsista sanoi, että onpa ihme ettet saanut parhainta kun olet niin hyvä siinä:)
No kyllä se minusta yleissivistykseen kuuluu mutta kaipa sitä voi elää ilman sitä tietoakin. Mutta olisiko helpompi ollut ottaa selvää yhden klikkauksen päästä entä kuin täällä kitistä että "ei kerro mitään"? Jos jonkun ylioppilaan juhliin olet menossa, niin siinä vaiheessa suosittelisin ottamaan selvää. Ei tarvitse tyhmänä vieressä hymyillä jos puhutaan yo-arvosanoista.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 12:03"]
Pitää osata, kuuluu yleissivistykseen.
Mutta oikeastaan oleellisempaa olisi ymmärtää, että jos saat arvosanaksi esim. laudaturin eli L:n, niin silloin olet siinä 5%:n pienessä vähemmistössä, joilla tuo arvosana ko. aineesta on.
Eli jokaisesta aineesta vain 5% oppilaista saa laudaturin, 15% saa eximian, 20% saa magna cum lauden jne..
[/quote]
Tunnen kyllä ihmisiä, jotka eivät tajua tuota arvosanojen jakaumaa. He ovat sitä mieltä, että jos kaikki Suomen abit osaisivat esim. englantia hyvin tai kohtuullisesti, niin kenellekään ei tulisi improbaturia eli hylättyä.
Tuntuu kuulemma vaikealta käsittää, että ylioppilastutkintolautakunta antaa joka tapauksessa aina sille alimmalle 5%:lle arvosanaksi improbatur, vaikka niiden oppilaiden osaaminen olisikin kohtuullista.