Miten ihmeessä sitä osaisi arvostaa sitä mitä on?

Niin… ihmisen perusluontoon taitaa kuulua tyytymättömyys ja se että aina on tavoiteltava jotain mitä ei ole. Hetken voi olla tyytyväinen, mutta äkkiä hyväkin muuttuu tavalliseksi.

Elämä opettaa.

Kun läheiseni kuoli äkillisesti, opin miten haurasta ja arvaamatonta elämä on. Nykyään arvostan jokaista päivää joka annetaan. Kaikki päivät eivät ole hyviä, mutta kaikissa päivissä on jotain hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Niin… ihmisen perusluontoon taitaa kuulua tyytymättömyys ja se että aina on tavoiteltava jotain mitä ei ole. Hetken voi olla tyytyväinen, mutta äkkiä hyväkin muuttuu tavalliseksi.

Juuri näin. Lisäksi olen niin pessimistinen, että jos saavutan jotain, ajattelen, että "mitä sitten..".

Hetken testaat olla ilman, kyl se sitten siitä.

Suhteuta, lue esimerkiksi historiaa, joka kuvaa entisaikojen arkielämää.

Tämä on elämän katsomus asia. Ja elämän arvo asia. Justiinsa näitä juttuja pyritään lapsillekin opettaa, kun he varttuvat.

Tyytyväisyyttä, vaatimattomuutta, nöyryyttä, siveyttä, kilttiyttä jne.

Tyytymättömyys jollakin tavalla on ahneutta ja vaativuutta. Joka voidaan nähdä kehitykselle tärkeänä, mutta taas ihmiselle joskus jopa haitallisena.

Varsinkin silloin kun mennään yli perustarpeiden. Petustarpeiden pitäisi riittää ihmisille, mutta harvoin näkee että kenellekkään riittäisi. Ruoka, juoma, koti, terveys luulisi riittävän ja silti jatkuvasti valitetaan ja tavoitellaan kaikkea turhaa turhuuksien markkinoilta.

Niin. Usein kaiken arvon tajuaa vasta sitten kun sen menettää.

Vierailija kirjoitti:

Suhteuta, lue esimerkiksi historiaa, joka kuvaa entisaikojen arkielämää.

Periaatteessa muuten hyvä, mutta luulen että se täytyisi ensin kokea itse. Ja toisaalta uskon, että myös se jatkuva hyvinvoinnin ja kaiken mahdollisen tavoittelu loppujen lopuksi lisää joillain ihmisillä pahoinvointia. Kaikkea on tavallaan niin paljon, ettei niistä osaa enää nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on elämän katsomus asia. Ja elämän arvo asia. Justiinsa näitä juttuja pyritään lapsillekin opettaa, kun he varttuvat.

Tyytyväisyyttä, vaatimattomuutta, nöyryyttä, siveyttä, kilttiyttä jne.

Tyytymättömyys jollakin tavalla on ahneutta ja vaativuutta. Joka voidaan nähdä kehitykselle tärkeänä, mutta taas ihmiselle joskus jopa haitallisena.

Varsinkin silloin kun mennään yli perustarpeiden. Petustarpeiden pitäisi riittää ihmisille, mutta harvoin näkee että kenellekkään riittäisi. Ruoka, juoma, koti, terveys luulisi riittävän ja silti jatkuvasti valitetaan ja tavoitellaan kaikkea turhaa turhuuksien markkinoilta.

Juuri näin!

Itselläni on auttanut kiitollisuus"lista". Mietin joka ilta kolme asiaa, joista olen sinä päivänä kiitollinen. Ne voivat olla isoja tai pieniä, mitä vaan (esim. tapasin ihanaa ystävää, uusi ruokareseptini onnistui hyvin, löysin hauskan nettisivun, minulla on koti...). Joskus näitä saa hieman hakea, mutta yllättävää kyllä, koen tämän jossain määrin toimivan. 

Romanssi kirjoitti:

Itselläni on auttanut kiitollisuus"lista". Mietin joka ilta kolme asiaa, joista olen sinä päivänä kiitollinen. Ne voivat olla isoja tai pieniä, mitä vaan (esim. tapasin ihanaa ystävää, uusi ruokareseptini onnistui hyvin, löysin hauskan nettisivun, minulla on koti...). Joskus näitä saa hieman hakea, mutta yllättävää kyllä, koen tämän jossain määrin toimivan. 

Mun onkin pitänyt tehdä tuota jo pitkään, mutta on vain jäänyt. Kiitos muistutuksesta!

Vierailija kirjoitti:

Niin. Usein kaiken arvon tajuaa vasta sitten kun sen menettää.

Tuon sanonnan innoittamana olen yrittänyt ajatella enemmän positiivisen kautta. Muistan, millaista oli uudessa kaupungissa ilman ystäviä, sinkkuna, kun kaipasi parisuhdetta, työttömänä, rahattomana jne. Sen jälkeen osaa taas arvostaa nykyisyyttä.

Vuosia sitten sain erittäin pahan MS-taudin pahenemisvaiheen, jonka takia jouduin olemaan lähes kuukauden sairaalassa osastolla. Olin liikuntakyvytön, oli huimausta ja vaikka mitä rajuja oireita.

Parannuttuani (jota en edes uskonut tapahtuvan) ja kotiin palattuani olin pari vuotta todellinen onnellinen ja iloinen pelkästään siitä, että toimintakykyni on normaali ja että saan olla kotona, herätä omasta sängystä, käydä ulkoilemassa, syödä lempiruokiani jne.

Hiljalleen kuitenkin taas totuin normaaliin elämään enkä enää ole ollut yhtä kiitollinen siitä.

Tosin nyt kun taas muistelen niitä sairausaikoja, tiedostan että on syytä olla kiitollinen.

Ajattele, että elämä on kärsimystä. Silloin huomaat, ettei kaikki niin kärsimystä olekaan vaan elämässä on ihan kivojakin asioita.

Joka päivä vaikka kirjoittaa ylös (vihkoon, tietokoneelle, puhelimeen, laskun kirjekuoreen, ihan sama mihin) asioita mitä sinulla on ja mitä arvostat.

Kannattaa myös opetella positiivista ajattelua, miten näkee asioiden hyvät puolet. Enkä tarkoita mitään ylipositiivista naminamia, jos se ei ole omaa luonnetta. Vaan sitä ettei mieti aina mitä menee pieleen ja mitä puuttuu, vaan mikä meni hyvin ja mitä on. Muistelen aina työkaveria josta kaikki pitivät vaikka hän oli sellainen totinen yrmy, näin jälkeenpäin olen tajunnut, ettei hän koskaan keskittunyt negatiiviseen, eikä virheisiin vaan aina kun puhui, sanoi hyvin asialliseen sävyyn niitä hyviä juttuja. "Mehän ollaan saatu kaikki nämä asiat jo tehtyä" eikä nämä on vielä tekemättä.

Faith kirjoitti:

Vuosia sitten sain erittäin pahan MS-taudin pahenemisvaiheen, jonka takia jouduin olemaan lähes kuukauden sairaalassa osastolla. Olin liikuntakyvytön, oli huimausta ja vaikka mitä rajuja oireita.

Parannuttuani (jota en edes uskonut tapahtuvan) ja kotiin palattuani olin pari vuotta todellinen onnellinen ja iloinen pelkästään siitä, että toimintakykyni on normaali ja että saan olla kotona, herätä omasta sängystä, käydä ulkoilemassa, syödä lempiruokiani jne.

Hiljalleen kuitenkin taas totuin normaaliin elämään enkä enää ole ollut yhtä kiitollinen siitä.

Tosin nyt kun taas muistelen niitä sairausaikoja, tiedostan että on syytä olla kiitollinen.

Ihanaa että olet parantunut!

Itselläni myös autoimmuunisairaus, jonka etenemisestä ei voi olla yhtään varma. Tämä on yksi syy miksi on vaikeaa olla kiitollinen. Jatkuva väsymys ja kivut, joka päivä tuntuu taistelulta. Ap

Mulle useimmiten riittää uutislähetys tai ajankohtaisohjelma. Pommitusten keskellä juoksevat verta vuotavat lapset ja savuavat rauniot, ei vettä, ei ruokaa. Eipä tule mieleen valittaa mistään.

Suomalainen, varsinkin nuori on saanut kaiken ilmaiseksi käteen. Totta kai sitä ei osaa arvostaa.

Siksi mitään ilmaista ei saisi olla, demarit ja vasemmisto pilaavat Suomen nuorison paapomalla heitä.

Eivät ymmärrä ettei itseisarvo ole jonkun asian tai tavaran saaminen vaan sen ansaitseminen.

Esimerkkejä voisi kertoa lukemattomia, mutta se täytyy itse ymmärtää.  Voisitko syödä jäätelöä joka päivä nauttien siitä. Et voi. Jäätelön nauttiminen perustuu juuri samaan, kerran parissa kuukaudessa ja vain hyvästä syystä, ansaittuna.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen, varsinkin nuori on saanut kaiken ilmaiseksi käteen. Totta kai sitä ei osaa arvostaa.

Siksi mitään ilmaista ei saisi olla, demarit ja vasemmisto pilaavat Suomen nuorison paapomalla heitä.

Eivät ymmärrä ettei itseisarvo ole jonkun asian tai tavaran saaminen vaan sen ansaitseminen.

Esimerkkejä voisi kertoa lukemattomia, mutta se täytyy itse ymmärtää.  Voisitko syödä jäätelöä joka päivä nauttien siitä. Et voi. Jäätelön nauttiminen perustuu juuri samaan, kerran parissa kuukaudessa ja vain hyvästä syystä, ansaittuna.

Näin on liika paapominen tekee ihmisitä passiivisia, apaattisia robotteja.

Oiva maaperä myös masennukselle jota yritetään sitten hoitaa......paapomisella. =)