Haluaisin niin oman perheen

Kävin tänään kaverini lapsen synttäreillä. Tajusin siinä katsellessani onnellisia ja iloisia ihmisiä, että olen ainut kavereistani jolla ei ole omaa perhettä tai ei ole naimisissa. Tai no... oikeastaan lasken jo avioparinkin perheeksi. Siellä he touhusivat lastensa kanssa, puhuivat perhe-elämästään ja parisuhteistaan. Mukana olivat myös isovanhemmat jotka olivat silminnähden onnensa kukkuloilla lastenlastensa kanssa. Tuntuu että kaikki ympärillä kihlautuvat, saavat lapsia ja menevät naimisiin. Ostavat talon, lapsen ja koiran ja elävät sitä elämää mihin itse olen pyrkinyt koko elämäni. Nekin tyypit joista ei olisi koskaan uskonut että hankkivat lapsia tai menevät naimisiin, ovat pariutuneet ja lisääntyneet.

Minullakin oli kerran mahdollisuus tuohon. Minulla oli kumppani joka olisi tarjonnut minulle avioliiton ja lapsia. Hän ei kuitenkaan oikeasti rakastanut minua, ja tunsin sen. Se liitto olisi ollut pelkkää kulissia, joten lähdin suhteesta. Kaipasin aitoa ja oikeaa rakkautta, yhteenkuuluvuuden tunnetta. Nyt tuntuu että kun lähdin sellaisen suuremman tunteen perään, en tule koskaan saamaan omaa perhettä. Olen jo kolmekymppinen, aikaa ei ole loputtomiin... Surettaa jos en tule koskaan näkemään vanhempiani isovanhempina. Surettaa jos en löydäkään sellaista miestä joka rakastaisi minua aidosti ja haluaisi kanssani perheen. Pelottaa että jään katkeraksi vanhaksi piiaksi joka tajuaa joskus myöhemmin että olisi vain pitänyt "tyytyä" siihen tunteettomaan liittoon.