Nuoruus jäi elämättä

Olen 30-vuotias nainen ja olen havahtunut siihen tosiasiaan, että minun nuoruuteni on jäänyt osittain elämättä. Olen kotoisin maaseudulta, jossa oli aina töitä ja tekemistä. Vanhemmat olivat myös aika tiukkoja. En saanut elää vapaata nuoruutta, eikä minulla toisaalta ollut kyllä paljon kaveretakaan, joiden kanssa olisin elänyt sitä nuoruutta.

Lapset hankin opiskelun ohessa aika nuorena. Tällä hetkellä käyn töissä ja harrastelen jotain ja siinä sivussa pidän lapsiperhearkea pstyssä. Normaalia elämää siis. Minulla on suhteellisen hyvä parisuhde, mutta tuntuu, että jotain on jäänyt minun kohdalla välistä. 

Minulla ei ole oikein mitään hienoja nuoruusmuistoja, oikeastaan päinvastoin. Välillä tunnen itseni kakeraksi, vaikka yritän taistella sitä tunnetta vastaan. Kun kuuntelen ja seurailen muiden ihmisten elämää, heillä on ollut jotenkin  paljon "hienompaa" kuin minulla. Noh, ymmärrän tietysti, että en näe välttämättä metsää puilta jne. Silti oma elämäni on vaan niin tympeää...

Tunteeko joku samoin? Mitä kannattaisi tehdä?