Mitä palveluja leikataan ja mistä pitäisi leikata?

Aloitetaan lajittelemalla A) elintärkeät, joita ilman ei tulla toimeen ja B) ne muut. Joka tapauksessa pitäisi rahalla saada enemmän ja varsinkin B-luokan palveluissa miettiä, mitä lisäarvoa ne antavat niihin sijoitetulle rahalle.

A-palveluihin ehdottomasti mm. terveys- ja koulutuspalvelut, joista on ja säästetty liikaakin. Tähän sisältyy myös ne peruspalvelut, joita on ollut jo 1800-luvulta, eli liikenneväylät ja kaikenlainen kunnallistekniikka. Maalaismummoilta on vaadittu p'skakaivojen rakennusta omalla kustannukselle, mutta olisi aika vaikea kuvitella vähänkään isompaa taajamaa ilman toimivaa viemäriä.

B-sarjaan sitten sellaista rakentamista, joka ei tuota jotain selvää hyötyä ja säästöä toisessa paikassa. Tosin rakentaminen työllistää, ja siten vähentää sosiaalikuluja. Kulttuuri ja liikunta kuuluu tähän sarjaan ja todella kirvelevin mielin leikkaisin vapaasta sivistystyöstä, joka on monelle ainoa henkireikä, kuntoutusta ja nuorelle polku tulevaan ammattiin. Samoin kirjastoista, kun niiden merkitys on näin nettiaikana vähentynyt ja lainausmäärät pienentyneet.

Sen sijaan oopperat eivät tuota minulle eikä suurelle osalle kansasta yhtään mitään hyvinvointia eikä mitään muutakaan hyötyä. Kaikkien tämän valtakunnan orkesterien, teatterien ja oopperan lopettaminen ei vaikuttaisi minun elämääni yhtään mitenkään, kunhan harrastajateatterit ja tanssimuusikot jaksaisivat edelleen jatkaa. Siksi karsisin tällaisen eliittiharrastuksen, vaikka sitten joku ooppera-ammattilainen jäisi työttömäksi tai joutuisi hankkimaan leipäpuun ulkomailta. Sama elokuviin, museot tulkoon toimeen omillaan ja muutenkin taidetta kustantaisin hyvin säästeliäästi siksi, että se ei ole suorastaan elintärkeä kenellekään. Toisaalta kulttuuria ja liikuntaa on aikojen aamusta voitu harjoittaa rahatta. Onhan meillä kalliomaalaukset, kansanrunous ja verrattomasti luontoa liikuntaharrastukseen.

Säästäisin kansallisista maataloustuista, yritystuista, lakkauttaisin keinotekoisen kaksikielisyyden kielivaatimuksineen, sekä leikkaisin kulttuurista. Myös koulutuksesta olisi varaa säästää lakkauttamalla maakunnista yliopistoyksiköitä ja ammattikorkeita ja keskittymällä laadukkaisiin suurempiin yksiköihin. Kulttuurin puolella esimerkiksi on äärimmäisen typerää, että kaikilla pääkaupunkiseudun kunnilla on omat kulttuurilaitoksensa teattereineen yms.

Noilla säästöillä ei tarvitsisi todennäköisesti muita leikkauksia enää tehdäkään.