Miksi lähihoitajan työtä ei arvosteta?

esim. ennen oli päivähoitajakoulutus 1,5 vuotta (yo-pohjainen) ja nyt muka ne samat asiat omaksutaan 0,5 vuoden aikana.

Mä olen ensimmäiseltä ammatiltani lähihoitaja. Äitini sanoi et turhaa niitä juhlia järjestää kun susta tuli VAAN lähihoitaja!!



Tein ko. töitä vähän aikaa.. oli tosi rankkaa ja haastavaa en jaksanut. Lähdin jatko opiskelemaan, mut anna suuren arvon ko ammattiin jäänneille!

Koulutus ei todellakaan vaadi paljon.

heikoimmin menestyvä aines ja he pääsevät sinne jopa sisään. Niitä, jotka läpäisevät juuri ja juuri peruskoulun ohjataan juuri lähiskoulutukseen. Sinänsä tärkeää työtä, kuten siivouskin.

Ikävää, jos jotkut eivät ymmärrä vaitiolovelvollisuutta noudattaa, mutta varmaan yleistäminen on turhaa.



Tähän ammattiin taitaa kouluttautua paljon peruskoulusta päässeitä, ja he eivät varmasti ole valmiita tuollaiseen hommaan. He ehkä antavat muistakin huonon kuvan?

Harmi, että nämä jotkut huonosti käyttäytyvät ihmiset pilaavat koko ammattikunnan maineen :( Tietysti heitä on paljon, koska lähihoitajiakin on paljon. Ennen kun kaikki hoitajat ja ohjaajat oli erikseen, ei mitään ammattia voitu yleistää näin karkeasti.

tienaan noin 1800 plus lisät miinus verot, olen opiskellut ammattiini 3 vuotaa, joista suunnannut vuoden. pärjäsin peruskoulussa ja lukiossa, en polta, en juo.



työssäni vastaan päivittäin ihmisten hengestä, pistän insuliinia, jaan lääkkeitä, pistän rauhoittavaa tarvittaessa, elvytän, tyrehdytän, hoidan vuotavia haavoja, otan kokeita, jne jne.



en kailota, en huuda asioita j aolen vannonut valan salassa pidosta, ja sitä tottakai noudatan.



mikä minun elämässäni siis on nyt huonommin kun esim jonkun pomon, eli toisin sanoen miten minun sinun mielestäni pitäisi muuttua että arviostaisit minua?



työstä saan hyvää palkkaa, mutta en hyvää siihen nähden mitä teen joka päivä, kuinka se on raskasta henkisesti ja myös ruumillisesti ja kuinka paljon minulla on vastuuta. päivääkään en pois vaihtaisi, enkä valita, vaan kerron vain sen että palkka pitäisi olla tuplat, jos verrataan sen vaativuutta.

siis se et arvostaako toiset vai ei. Ite oon samaa mieltä, ettei ks kouluun ehkä kannattas päästä heti peruskoulun jälkeen..työ on sekä fyysisesti ja henkisesti raskasta (taas riippuen missä oot) joten pieni elämänkokemus ois kohillaan. tai ainakin se, että kouluun menee sen ammatin vuoksi ja siksi että pitää alasta, eikä siksi ettei " muualle päässy" tai " oli pakko hakea johonkin" . mutta kylläpä ne pakolla opiskelleet sit erottuu jossain välin, viimestään sit ku haetaan töihin...



Sinulle joka et ole törmännyt lähihoitajiin...minuun olisit voinut törmätä päiväkodissa, vammaisten päivätoiminnassa, sairaalassa ja kuntoutuksessa... vanhusten parissa myös monet lähihoitajat sekä kotihoidossa. Itsellä on työllistäjänä eräs sairaala ja ihan olen ammatistani ylpeä ja palaute on ollut positiivista =)

Ja aika monesta ei niin mahtavastakin tyypistä tulee ihan hyvä lähihoitaja.

Minusta lähihoitajakoulutuksen suurin ongelma on tutkinnon pirstaleisuus.



t. tyhmä, juoruileva ja tupakkaa polttava lähihoitajien opettaja

Olin sillon kyllä jo päälle 20-vuotias, kun alotin. Ensinnäkin, suuntautuminen kestää vuoden, ja suuntautua voi esim. vanhusten hoitoon tai lasten ja nuorten kasvatukseen. Toisekseen, ei sinne pääse ihan tuosta noin vaan. Minun luokkalaisten päättötodistuksen keskiarvo oli noin 8 (jossain autopuolella varmasti vielä huonompi). Vaikka minä pärjäsin hyvin peruskoulussa (ka 8,7) en pärjännyt lähihoitajakoulutuksessa. Suurimmasta osasta aineita sain vain tyydyttäviä arvosanoja, vaikka opiskelin ihan tosissani ja motivaatiosta ei ollut puutetta.



Vuoden opiskelin ja sitten sain lapsen. Kotona ollessa päätin lopettaa opiskelun kun en pärjännyt siellä tarpeeksi hyvin.



Mitä sillä on väliä vaikka opiskelu on vain " pinta raapaisu" ? Eihän ihmisä opi hoitamaan istumalla ja kuuntelemalla. Mun mielestä opinnot on ihan tarpeeks hyvät, käytäntö sitten opettaa oikeesti.