Millainen nainen sivuutetaan naisporukassa?

Mulle on tullut sellainen juttu vastaan ettei tykätty kun en halunnut juoruta muista paskaa. No en paljon jäänyt sitä porukkaa kaipaamaan.

Voit olla fiksumpi kuin muut. Jos sinua eivät tavanomaiset naisten kotkotukset kiinnosta, niin puhumisesi niistä aiheista on teennäistä ja siten epäkiinnostavaa. 

Voi tietysti olla, että olet yksinkertaisesti tylsä. Kuitenkin, jos monet haluavat nähdä sinua kuitenkin kahdestaan, ei se pitäne paikkaansa. 

Joku voi pitää uhkana tavalla tai toisella.. se on mahdollista. Ollaan mustasukkaisia, että viet jonkun ystävän mielenkiinnon. 

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 05:19"]Mulle on tullut sellainen juttu vastaan ettei tykätty kun en halunnut juoruta muista paskaa. No en paljon jäänyt sitä porukkaa kaipaamaan.
[/quote]

Mua kovasti kiinnostaisi kuulla tästä se toinen näkemys.

Mulla on sama juttu, en tunnu naisporukoihin pääsevän sisään. Töissä kutsuivat minua pari kertaa mukaan syömään ja yritin olla mukana, puhuivat jostain tv-sarjoista, kuin ne olis oikeita ihmisiä ja pohtivat miksköhän ne tekee niin kuin tekee. Itse en jaksa/ehdi juuri katsoa telkkua.

Menin sitten syömään miesten kanssa ja jäin sille tielle.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 07:23"]Mulla on sama juttu, en tunnu naisporukoihin pääsevän sisään. Töissä kutsuivat minua pari kertaa mukaan syömään ja yritin olla mukana, puhuivat jostain tv-sarjoista, kuin ne olis oikeita ihmisiä ja pohtivat miksköhän ne tekee niin kuin tekee. Itse en jaksa/ehdi juuri katsoa telkkua.

Menin sitten syömään miesten kanssa ja jäin sille tielle.

 
[/quote]

KÖHKÖHlumihiutaleKÖHKÖH

Luulen että itse et viihdy isossa porukassa, olisi on epämukava, ja muut sitten huomaa sen. Ei kaikki sovi laumoihin eikä siinä ole mitään pahaa. Minäkin viihdyn parhaiten itsekseni, oman perheen, hyvän ystävän tai hyvän työkaverin kanssa mutta suuret porukat ovat minulle hankalia ja väsyttäviä tilanteita ja jään mieluummin pois niistä.

Mulla ihan sama juttu! Kerran lukiossa huomasin sen kun huomasin selittäväni porukassa jotai juttua, tajusin yhtäkkiä että kukaan ei enää kuuntelekkaan. Kesken juttuni huomasin että kaikki keskustelivat muita juttujaan. Kukaan ei edes huomannut että lopetin juttuni.

Sellainen joka on jotenkin uhka tai häiriö ryhmädynamiikalle. Esim ei puhu samoja mitä muut (vaikka hauku ihmisiä) tai ei tunnusta ryhmänjohtajan arvovaltaa. Voi myös olla että häntä pidetään jotenkin alempiarvoisena ja halutaan näyttää hänelle paikkansa.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 07:32"]Mulla ihan sama juttu! Kerran lukiossa huomasin sen kun huomasin selittäväni porukassa jotai juttua, tajusin yhtäkkiä että kukaan ei enää kuuntelekkaan. Kesken juttuni huomasin että kaikki keskustelivat muita juttujaan. Kukaan ei edes huomannut että lopetin juttuni.
[/quote]

Tuota sattuu kyllä joskus kaikille. Ihmiset ovat vaan noin yleensä lähinnä kiinnostuneita itsestään.

Jos sä et jotenkin istu porukkaan. Olet hiukan eri aaltopituudella? 

Meidän opiskelijakaveriporukassa on auttamattomasti jäänyt sivummalle nainen, joka ei itse puhu illanvietoissa mitään ja jonka naama on aina naama norsun veellä. Harvoin jos jotain sanoo niin valittaa. Aina on joku vialla, mahaan tai päähän sattuu tai väsyttää ym. Silti joka kerta hän haluaa tulla mukaan rientoihin vaikka käyttäytyy kuin ei voisi vähempää kiinnostaa. Mystistä.

Olen oppinut olemaan huomioimatta kyseistä naista illanvietoissa ettei oma fiilikseni laske.

Mä itse jätän sellaiset paljon puhuvat minäminä -tyypit huomiotta, vievät kaiken energiani. Usein illanistujaisissa kunnellaan juuri heidän juttujaan ja puidaan heidän ongelmiaan.

(Toki monet muut huomioivat heitä kyllä)

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 07:49"][quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 07:32"]Mulla ihan sama juttu! Kerran lukiossa huomasin sen kun huomasin selittäväni porukassa jotai juttua, tajusin yhtäkkiä että kukaan ei enää kuuntelekkaan. Kesken juttuni huomasin että kaikki keskustelivat muita juttujaan. Kukaan ei edes huomannut että lopetin juttuni.
[/quote]

Tuota sattuu kyllä joskus kaikille. Ihmiset ovat vaan noin yleensä lähinnä kiinnostuneita itsestään.
[/quote]

Aijjaa no hyvä. Ehkä en ole menetetty tapaus.

Tunnen yhden tyypin jonka kohdalla saa keksiä miksei häntä kutsuttasi mukaan. Analyyttinen, ei osaa mielestämme heittäytyä. Olen saanut kuvan että pitää itseään rentona, huumorintajuisena ja fiksuna. Jos joku porukassa esim. avautuu jostakin, hän ei ole lohduttamassa heti vaan kuuntelee tarkasti ja miettii tarkasti (ja kauan!!) mitä vastaa. Kun taas muut lohduttelee ja tilanne on pian ohi. Tämä tyyppi taas muistaa pieniä yksityiskohtia, joita ottaa puheeksi kun muut ovat ne jo unohtaneet. Epäoleellisia, pieniä yksityiskohtia jotka on tarkoitettu oikeastaan unohdettavaksi saman tien. Heittoja. Voisin kuvitella että hän on monelle hyvä kaveri kaksin, jollekin jonka kanssa pohtia rauhassa ja hitaasti maailmanmenoa. Ryhmässä tuntuu lähinnä jarrulta.

Niin ja tosiaan tuo, että hänen juttunsa ovat tyyyylsiä. Niin väsyttävää kuunneltavaa... Ei anna itsestään mitään. Harvoin kertoo mitä tunteita jokin asia on hänessä herättänyt.

Ryhmässä pidetään aina hauskaa, älyttömästi, että kaikki pysyy mukana? Alko auttaa.

Itse en päässyt yhteen ryhmään mukaan ja mietin että miksi. Syy taisi olla se, että ne muut oli ylipositiivisia ja ns. tyhjän naurajia.. Itse olin tosikompi ja sanoin myös negatiiviset mielipiteet ulos. Eli eivät halunneet kuunnella mun juttuja. Eipä ole tullut enää kutsuja minnekään.

Mulla oli n. parinkympin molemmin puolin samankaltainen ongelma, porukkaamme kuului 5 tytön heitukkaa ja yhtään leuhkimatta osasin puhua miesten kanssa jääkiekosta, autoista, kaikesta mikä mielletään "äijien jutuiksi", tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä että olen kasvanut perheessä jossa paljon poikia ja minä ainut tyttö. Olen perillä päivän polttavista puheenaiheista ja hymyilevä persoona. En ole mikään missi-tyyppi, mutta naisellisia muotoja löytyy, en pidä itseäni rumana ja olen hymyilevä persoona. Lisäksi tuo aiemmin mainittu selän takana toisista jauhaminen ei kuulunut minun toimenkuvaan. Liekkö siis nämä syynä siihen etten sopinut porukkaan, tai voi olla että minut koettiin tavallaan uhkana. Ja riippuuhan tuo myös iästä, kyllä kaksikymppisenä nainen on yleensä aika pintaliito pissaliisa, iän mukaan sitten tulee järkeäkin päähän.

Mulle ei oikein löydy porukkaa. En ole pissis, en halua puhua paskaa, mutta en ole mikään kova jätkäkään, toisaalta en ole järin älykäskään enkä rakasta mitään älyllisiä keskusteluja (oikeasti monen kohdalla ne ovat vain luetun toistamista). Ne harvat, joilla on yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ovat niin suosittuja, ettei heidän porukoihin enää mahdu uusia ihmisiä ja lisäksi he asuvat kaukana. On yksi porukka, jossa pari haluaisi minut mukaan, mutta loput eivät tykkää - en tiedä miksi ja muutama uudempi ei minua tunne. Sellainen nettiyhteisö, jossa osallistuin tapaamisiin pari kertaa. Heidän suljettuun ryhmäänsä ei ole pyydettu mukaan. Toisaalta, ne, joiden tiedän minun mukaantuloa vastustavan, ovat juuri ne pari joista en oikein itsekään tykkää ja juuri siksi, koska näin, etteivät he pidä minusta. Joku vaan ärsyttää, mutta ei kerro mikä. Kun toisia en taas tunnu ärsyttävän yhtään. 

Ryhmässä oleminen on erilaista kuin kahdestaa oleminen, siihen ryhmään ei voi mennä oma ego edellä, vaan täytyy keskittyä siihen ryhmän hengen luomiseen, siihen yhteiseen hyvään pöhinään. Vaikka ne asiat ei yhtään kiinnostaisi, pitää saada itsensä kiinnostumaan, jos haluaa olla sen ryhmän jäsen. Vähän kuin toisi oman osansa bensasta yhteiseen moottoriin ja pitäisi sen käynissä. Ei sitä pidä ottaa niin vakavasti, varsinkaan jos ryhmä on jonkun ulkoisen asian vuoksi yhdessä, kuten työpaikan työporukka. 

Minä en ole koskaan ollut oikein ryhmäihminen, olen juuri sellainen kuin joku tuossa aiemmin kuvaili, eli otan kaiken aivan liian tosissani, kyselen ja keskustelen ja yritän ymmärtää toista. Oli iso helpotus tajuta, ettei ryhmässä käyttäydytä niin, ja minun roolini tunnelman latistajana johtui siitä että sovellan ryhmään väärää käyttäytymismallia, siis sitä mikä oikeasti kuuluu vaan kahdenkeskisiin hetkiin teekupin ääressä. Ryhmässä tärkeintä on se tunnelman luominen. Kun opettelin sen, niin ei mitään hätää, ryhmätilanteet menee helposti,  pääsen mukaan porukkaan, heitän läppää, osaan nauraa itsellenikin, en jumi eri tilanteisiin.   En anna omien mielialojeni vaikuttaa siihen ryhmän henkeen enkä tuo omia tunteitani esille, koska ne asiat eivät kuulu ryhmätilanteisiin. Nykyään on ihan kiva asettua "ryhmämoodiin".  Vapaa-ajalla pidän sitten huolen että keskityn niihin asioihin jotka minua kiinnostavat, niiden ihmisten kanssa joita kiinnostavat samat asiat.