Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En enää pärjää eskarilaisen kanssa!
18.01.2022 |
Joululoman jälkeen oli sairastelua ja eskariin paluu ei suju. Eilen heräsi kiukuttelemalla ja laantui siinä hieman aamupalalla. Pipo ei mennyt päähän oikein ja oltiin taas myöhässä. Kävelymatkalla puristeli mua kädestä ja vinkui koko matkan. Itse eskari meni hyvin. Tänään hirveä kiukku taas päällä ja niin vain luovutin ja kotona ollaan. En edes tiedä mitä sinne ilmoitan. Tuntuu etten pärjää sen kanssa ja menetän hermoni ja luovutan. On isänsä kanssa täysin eri tyttö. Toiset lapset olen saanut kasvatettua, mutta tämä ei nyt toimi yhtään.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Luovutit ja kotona ollaan? Onnea tulevaisuuteen...
Tietenkin ymmärrän itsekin, että ei pidä luovuttaa, mutta kaivannen jotain neuvoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaako sinua lainkaan, miksi lapsella on tuollainen tilanne? Vai ajatteletko vain, että nyt se ei tottele, vaikka minä halusin helpon elämän?
Kuulostaa ihan samalta, mitä viestiä sain monesta kodista sinä aikana, ku 10 vuotta työskentelin eskareiden kanssa. Tuossa iässä lapsi monesti on hyvin epävarma siitä onko nyt iso vai pieni ja tätä kutsutaankin usein pikkumurkkuiäksi. Kannattaa ihan rehellisesti kertoa sinne päiväkotiin tilanteesta. Me esim. teimme joidenkin lasten kanssa niin, että kysyimme päiväkotiin tulon yhteydessä ( lapselta ja vanhemmalta) miten aamulähtö oli mennyt ja käytimme ns. sanottua tarrataulukkoa. Sai siis hyvin sujuneesta lähdöstä tarran ja muistaakseni viidestä sitten jonkun mukavan jutun ( vaihteli lapsesta riippuen, mutta oli yleensä jotain ylimääräistä huomiota)
Tuo toimi pääsääntöisesti hyvin ( jos vanhempi ei siloitellut huonosti menneitä aamuja) ja tärkeintä siinä oikeastaan oli, että lapsi tiesi päiväkodin aikuistenkin olevan tietoisia myös siitä mitä kotona tapahtuu. usein olikin juuri noin, että lapsi testasi sitä vanhempaa ja päiväkodissa sujui ihan ok
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaako sinua lainkaan, miksi lapsella on tuollainen tilanne? Vai ajatteletko vain, että nyt se ei tottele, vaikka minä halusin helpon elämän?
Mä en oikein saa kiinni siitä miksi sen käytös mua kohtaan on tuollaista ja tietenkin kiinnostaa, mutta olen jossain umpikujassa.
Heräätte aikaisemmin, että on enemmän aikaa aamutoimille.
Älä ole niissä liian tiukka. Esim. älä pakota syömään puuroa, jos lapsi tahtoo mieluummin muroja. Se vähentää kummasti noita turhia vääntämisiä.
Tarvitseeko ulkonakaan pitää kädestä kiinni, jos ette nyt ihan autotien laitaa kulje.
Tämä oli sitten viimeinen omin luvin vapaapäivä koskaan, sillä ei niitä koulustakaan voi pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valeäidin vanhempainiltapodcastissa on myös erittäin hyvä jakso siitä, millaista eskarilaise/ pienen koululaise kanssa voi olla. Siinä on haastateltavana Hanna Lampi,joka on toimintaterapeutti ja perhepsykoterapeutti. Hänellä on mukava tapa puhua asioista ja korostaa erityisesti sitä, että tuo ei ole mitenkään tavaton tilanne tai tarkoita, sitä ( mitä täällä usein annetaan ymmärtää), että vanhempi on mokannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävällisen määrätietoisesti vaan saatat hänet sinne. Jos eskarissa menee ihan hyvin, hän purkaa kiukkuaan sinuun, on kiukutteleva pikkulapsi, joka osittain vielä haluaa olla. Pikkumurrosikä, kuten joku siemmin sanoi. Koulun alku kummittelee jo mielessä. Vastahan hän oli pieni tyttö. 6 vuotta on aika lyhyt aika oppia tämän maapallon säännöille. Ei aina mene unelman kevyesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaako sinua lainkaan, miksi lapsella on tuollainen tilanne? Vai ajatteletko vain, että nyt se ei tottele, vaikka minä halusin helpon elämän?
Mä en oikein saa kiinni siitä miksi sen käytös mua kohtaan on tuollaista ja tietenkin kiinnostaa, mutta olen jossain umpikujassa.
No tuota..., mitä jos kysyisit? Istuisitte alas ja juttelisitte. Tai juttelisitte leipoessa, leikkiessä tmv. tai sitten illalla kerrot, että luit tarinan yhdestä tytöstä joka... ja miten siitä selvittiin.
Lapset puhuvat. He kuulevat. He ymmärtävät. Se usein unohdetaan.
Ja toisaalta, miksi vain kävelette eskariin? Tee matkasta niin vastustamattoman ihana, että sinne lähdetään into piukeana. Lue itseksesi vaikka jotain kivaa kirjaa illalla, kerro tarinan pätkä aina tytölle aamulla. Tai laulakaa. Tai tanssikaa. Hippaa? Monta lintua/koiraa/lamppua/sinistä autoa/polkupyörää/mitävaan näkyy matkalla. Lapset nyt ovat ihania, mikä vaan kiva aina auttaa. Aikuisesta se homma on kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se ei syö aamupalaa niin omapahan on ongelmansa kärsiä nälästä.
Vaatteet saa 6v:lle väkisinkin päälle jos haluaa ja jos lapsi ottaa esim. pipoa pois niin itsehän siitä vaan kärsii kun tulee kylmä.
Jos lapsi ei suostu kävelemään, niin kanna sitä vaikka olkapäällä. Jos et jaksa kantaa niin hommaa jostain vaikka jotkut romukuntoiset kaksosrattaat ja kärrää se niissä (voit kutsua niitä "vauvanrattaiksi" jotta lasta nolottaa). Jos lapsi ei pysy rattaissa niin köytä se niihin kiinni esim. irtovaljailla.
Huudosta ei pidä välittää. Kyllä maailmaan huutoa mahtuu, ja kuulosuojaimet on sitä paitsi keksitty.
Tuo on vaikea ikä, kun kasvetaan koululaiseksi. Silti pitäisin kiinni siitä, että eskariin mennään. Aina ei iloisin mielin, mutta kuitenkin. Tietenkin kannattaa pysyä keskusteluyhteydessä eskarin kanssa ja olet kuulolla, miten siellä menee.
Miten kotimatkat sujuvat ja illat ja viikonloput?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaako sinua lainkaan, miksi lapsella on tuollainen tilanne? Vai ajatteletko vain, että nyt se ei tottele, vaikka minä halusin helpon elämän?
Mä en oikein saa kiinni siitä miksi sen käytös mua kohtaan on tuollaista ja tietenkin kiinnostaa, mutta olen jossain umpikujassa.
No tuota..., mitä jos kysyisit? Istuisitte alas ja juttelisitte. Tai juttelisitte leipoessa, leikkiessä tmv. tai sitten illalla kerrot, että luit tarinan yhdestä tytöstä joka... ja miten siitä selvittiin.
Lapset puhuvat. He kuulevat. He ymmärtävät. Se usein unohdetaan.
Ja toisaalta, miksi vain kävelette eskariin? Tee matkasta niin vastustamattoman ihana, että sinne lähdetään into piukeana. Lue itseksesi vaikka jotain kivaa kirjaa illalla, kerro tarinan pätkä aina tytölle aamulla. Tai laulakaa. Tai tanssikaa. Hippaa? Monta lintua/koiraa/lamppua/sinistä autoa/polkupyörää/mitävaan näkyy matkalla. Lapset nyt ovat ihania, mikä vaan kiva aina auttaa. Aikuisesta se homma on kiinni.
Aivan ihana viesti, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Jos se ei syö aamupalaa niin omapahan on ongelmansa kärsiä nälästä.
Vaatteet saa 6v:lle väkisinkin päälle jos haluaa ja jos lapsi ottaa esim. pipoa pois niin itsehän siitä vaan kärsii kun tulee kylmä.
Jos lapsi ei suostu kävelemään, niin kanna sitä vaikka olkapäällä. Jos et jaksa kantaa niin hommaa jostain vaikka jotkut romukuntoiset kaksosrattaat ja kärrää se niissä (voit kutsua niitä "vauvanrattaiksi" jotta lasta nolottaa). Jos lapsi ei pysy rattaissa niin köytä se niihin kiinni esim. irtovaljailla.
Huudosta ei pidä välittää. Kyllä maailmaan huutoa mahtuu, ja kuulosuojaimet on sitä paitsi keksitty.
Toivottavasti olet provoava lautajonne etkä oikeasti jonkun paran vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaako sinua lainkaan, miksi lapsella on tuollainen tilanne? Vai ajatteletko vain, että nyt se ei tottele, vaikka minä halusin helpon elämän?
Mä en oikein saa kiinni siitä miksi sen käytös mua kohtaan on tuollaista ja tietenkin kiinnostaa, mutta olen jossain umpikujassa.
No tuota..., mitä jos kysyisit? Istuisitte alas ja juttelisitte. Tai juttelisitte leipoessa, leikkiessä tmv. tai sitten illalla kerrot, että luit tarinan yhdestä tytöstä joka... ja miten siitä selvittiin.
Lapset puhuvat. He kuulevat. He ymmärtävät. Se usein unohdetaan.
Ja toisaalta, miksi vain kävelette eskariin? Tee matkasta niin vastustamattoman ihana, että sinne lähdetään into piukeana. Lue itseksesi vaikka jotain kivaa kirjaa illalla, kerro tarinan pätkä aina tytölle aamulla. Tai laulakaa. Tai tanssikaa. Hippaa? Monta lintua/koiraa/lamppua/sinistä autoa/polkupyörää/mitävaan näkyy matkalla. Lapset nyt ovat ihania, mikä vaan kiva aina auttaa. Aikuisesta se homma on kiinni.
”Lapset nyt ovat ihania, mikä vaan kiva aina auttaa.”
Sinulla ei paljon taida kokemusta lapsista olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se ei syö aamupalaa niin omapahan on ongelmansa kärsiä nälästä.
Vaatteet saa 6v:lle väkisinkin päälle jos haluaa ja jos lapsi ottaa esim. pipoa pois niin itsehän siitä vaan kärsii kun tulee kylmä.
Jos lapsi ei suostu kävelemään, niin kanna sitä vaikka olkapäällä. Jos et jaksa kantaa niin hommaa jostain vaikka jotkut romukuntoiset kaksosrattaat ja kärrää se niissä (voit kutsua niitä "vauvanrattaiksi" jotta lasta nolottaa). Jos lapsi ei pysy rattaissa niin köytä se niihin kiinni esim. irtovaljailla.
Huudosta ei pidä välittää. Kyllä maailmaan huutoa mahtuu, ja kuulosuojaimet on sitä paitsi keksitty.
Toivottavasti olet provoava lautajonne etkä oikeasti jonkun paran vanhempi.
Sinä taidat olla näitä sanoittajavanhempia jotka eivät uskalla tarvittaessa laittaa kovan kovaa vastaan? Jos tilanne vähänkin kiristyy niin vanhempi heiluttaa valkoista lippua ja antaa lapsen voittaa, koska eihän hän halua olla "julma" lastaan kohtaan.
Teet niin kuin moni muu vanhempi tuossa tilanteessa: haet lapselle diagnoosin (adhd tai jokin muu muotisyndrooma) eikä sinun sen jälkeen tarvitse välittää asiasta, "koska eihän sille mitään mahda".
Meidänkin 6v kiukuttelee aamuisin ja vänkää pukemisen kanssa, mutta kun sinne eskariin on mentävä niin aina tuokin lopulta taipuu ja ihan hyvillä mielin yleensä eskariin jää. Ja kun haetaan pois niin kuulemma liian aikaisin kun on kiva leikkiä kavereitten kanssa.
Lapsi testaa rajoja ja sun pitää ne hänelle asettaa.
Alue: Aihe vapaa
Luovutit ja kotona ollaan? Onnea tulevaisuuteen...