Miltä sinusta tuntuisi, jos saisit tietää lapsesi

Paskalta ja epäonnistuneelta.

Potkaisin pennun kotoaan pois, se olisi sen jälkeen sossun ongelma.

Lapsilla on kaksi eri persoonaa, kotipersoona ja koulupersoona. Kotona voi olla enkeli, koulussa piru.

No rehellisesti olisin todella raivoissani ja pettynyt, sekä omaan kasvatukseeni että lapseen itseensä. Itse tiedän mitä se on, joten olen parhaani mukaan yrittänyt opettaa miten toisia ihmisiä tulee kohdella.

Syyttäisin ihan helvetisti lapsen isää. Se on muuttui avioliiton aikana vittumaisimmaksi mulkeroksi mitä maa päällään kantaa, saletisti olisi saanut vekara vaikutteita isältään moiseen käytökseen.

Olisin myös ihan älyttömän häpeissäni; miten olen voinut epäonnistua niin totaalisesti lapseni kanssa etten olisi tuota huomannut? En todellakaan pidä lapsiani minään enkeleinä enkä ole vielä sanonut "ei mun lapseni"-lausetta, vaan lähden siitä olettamuksesta että ne nyt ainakin...