Kuka on lukenu kirjan Sieppari ruispellossa?

Suomennos on ihan lyömätön. Varmaan Pentin omaa sävellystä paljon. En ole lukenut alkuperäistä.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 17:34"]Klassikot yleensä ovat lukemisen arvoisia. Juuri siksi niistä on tullut klassikoita. :)
[/quote]
Klassikko? Tämä? No, kukin tyylillään...

Luin sen lukiossa, kun sai itse valita kirjan. Siinä on sellaisia aika merkittäviä teemoja. Jos osaa poimia niitä, niin ihan mielenkiintoista luettavaa. Ei ole mitenkään valmiiksi pureskeltu kirja.

Yläasteella luettiin. Onhan sille syynsä miksi opus on klassikko, vaikka ei henkilökohtaisesti iso juttu ollutkaan.

Kepeä on. Ei toki ole ollenkaan niin hyvä kuin maineensa puolesta voisi odottaa.

Olen lukenut kun koulussa oli pakko lukea juuri tuo kirja. On varmaan huonoin lukemani kirja. Jos voit välttää sen kirjan lukemisen, älä lue.

Siitä jäi surullinen olo.

Nykyään tuntuu hiukan höperöltä että kova häirikkö esim. tanssii puku päällä jitterburgia aikanaan oli kai rankkakin juttu.

Amerikan 'Tuntematon', jos ei tunne sitä niin jää paitsi paljosta kun melkein aina jossain on viittaus siihen.

En ole mitään ruisleivän siepparia lukenu kun en osaa lukea.

Hyvähän se on.

Vierailija kirjoitti:

On hyvä kirja, ei mikään elämäämuuttava kuitenkaan. Mulla on se englanninkielisenä ja suomennoksena.

Kuinka hyvin suomennos vastaa alkuperäistä?

Ok, odotin enemmän.

Huono kirja. Jenkeille tärkeä kulttuurisyistä, suomalaiselle yhdentekevä.

Oli joskus, ellei edelleenkin, USAn kielletyin kirja XD

Miksi? Sitä on vaikea ymmärtää.

Luin sen parikymppisenä. Ei se erityisen vaikuttava ollut, tarina ei ollut mielenkiintoinen minusta. Voi myös olla, että olin liian nuori ymmärtämään kaikkia sen tasoja. Muistan sen, että siinä oli surullinen tunnelma.

Tykkäsin enemmän Salingerin Franny & Zooey -pienoisromaanista. Senkin keskiössä oli sisarussuhde. 

Suomessa kirjan nosti maineeseen Pentti Saarikosken käännös. Hänen rento, ronski ja hulvaton kielenkäyttönsä, jollaista ei siihen asti kirjallisuudessa ollut totuttu näkemään, siivitti suomenkielisen käännöksen menestystä. Nyt aikuisena luettuna kirja ja käännös eivät iske; aika, kieli ja tavat ovat muuttuneet.

Saarikosken käännöksessä ollaan kyllä otettu aika lailla taiteellisia vapauksia. Jos olisin ekaa kertaa lukemassa, lukisin alkuperäiskielellä tai uuden käännöksen. Toi Saarikosken ”käännös” on enempi suomalaista kirjallisuutta ku käännöskirjallisuutta.

Kirja kertoo teini-iästä, vaikka on kirjoitettu käytännössä jo 40-luvulla, jolloin teini-ikää ei ollut vielä olemassakaan. Nykynuorison askelmerkkien voi katsoa syntyneen tuossa teoksessa.

Olen lukenut pari kertaa. Moderni klassikko, jenkeissä arvostettu. Tykkäsin kovasti, kaunis tunnelma ja puhutteli kun itsekin nuorena olin mieleltäni järkkynyt.

Se on itse asiassa aika hienovarainen, koska ei alleviivaa teemoja. Sen voi lukea pinnallisesti vähän tylsänä kertomuksena jostain koppavasta nuoresta joka pari viikkoa heiluu kaupungilla ja vähän juo ja kiroilee. Tai sitten voi katsella vähän syvemmin niitä teemoja nuoruudesta, traumoista, paineista olla tietynlainen. Joku kirjoitti että se kuvaa hyvin kokemusta yrittää elää normaalia elämää PTSD:n kanssa.