Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko elämän olla näin ankeaa?
17.01.2022 |
Varsinkin talvella ei mitään tekemistä, vain tunnin kävelylenkki päivisin ulkona ja loppuaika sisällä. Esittääkö ihmiset iloisia ja onnellisia? Miten tämmösessä maassa voi olla onnellinen?
Kommentit (51)
Täällä on hiihtokelit förbi ja kadut luistinratoja.
Ilman omaa autoa ei pääse pilkkipaikoille.
Eikä paljon muuallekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas nautin tylsästä elämästä. Tänään tulin klo 18 töistä, keitin rauhassa kahvit, luin lehteä ja katsoin yhden jakson yhtä sarjaa netflixistä. Ihan paras tunne kun ei ole mitään ohjelmaa! Lapset on jo isompia, eivät vaadi enää mitään jatkuvaa hoitoa.
Ihmiset taidetaan olla aika erilaisia, minusta tämä on ihanne-elämää. En kaipaa mitään kissanristiäisiä ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päässäs on näköjään autiota ja tyhjää, joten vastaan "Ei, elämän mielekkyys ei liity olinpaikkaan eikä vuodenaikaan vaan podet masennusta. Menepä lääkäriin."
Kerropa itse miten päiväsi kuluu kun olet vapaalla.
En ole se jota lainasit, mutta voin vastata: lenkkeilen, harrastan, vietän aikaa mieheni ja lapsen kanssa, näen perhettä ja kavereita, mökkeilen, kokkaan, luen kirjoja, meditoin, saunon, retkeilen, istuskelen luonnossa… loputtomasti asioita joita teen ja nautin elämästäni kovasti. On se kumma jos ei terve ihminen keksi mielekästä ja mukavaa puuhaa vapaa-ajalleen, kun mikään ei rajoita paitsi tietty oma laiskuus ja tylsämielisyys.
Vierailija kirjoitti:
Ollappa elämä noin "tylsää" ja tasaista. Kun elämään kertyy oikeita haasteita kasa niin toivoisin jotain noin tavallista edes välillä.
Luuletko, ettei sellaisella ihmisellä ole ollut "oikeita haasteita", joka on laitettu jo nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle? Ja sitten saa lapioida sitä samaa paskaa niin kauan kuin henki kulkee? Ja toiset tulee vielä vιttuilemaan netissä.
Ei se paljoa eroa kuumista maista. Siellä keskipäivällä kukaan ei tee mitään koska pihalla on liian kuuma. Siellä aktiivisimmat ajat ovat aamu ja ilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollappa elämä noin "tylsää" ja tasaista. Kun elämään kertyy oikeita haasteita kasa niin toivoisin jotain noin tavallista edes välillä.
Luuletko, ettei sellaisella ihmisellä ole ollut "oikeita haasteita", joka on laitettu jo nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle? Ja sitten saa lapioida sitä samaa paskaa niin kauan kuin henki kulkee? Ja toiset tulee vielä vιttuilemaan netissä.
En, mutta voin kertoa vaikeasta masennuksesta ja yhdestä jos toisesta lieveilmiöstä kärsineenä, että en omia ongelmiani voi verratakaan esimerkiksi lasten ongelmiin. Tarkoitus ei ollut kylläkään v*ttuilla vaan ihan aidosti olen sitä mieltä, että jos jotain elämääni kaipaisin niin tasaisuutta, tavallisuutta ja tylsyyttä. Sitä osaa todellakin arvostaa kaiken pa*kan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Jos asuu maalla niin talvella aika tosiaan voi käydä pitkäksi varsinkin, jos asuu yksin. Ulkona liikkuminenhan on ensi sijassa pukeutumiskysymys. Kunnon ulkoiluvaatteet kirpaisevat kerran kukkaroa mutta ovat pitkään ilona. Jos et ole hiihtänyt sitten lapsuuden, suosittelen kokeilemaan ihan hissukseen hiihtämistä jos vaan on sukset käytössä. Lenkkeily tai reipas kävely talvikeleillä on todella kivaa toki lähinnä silloin, kun tiet eivät ole jäisiä. Lumi toimii iskunvaimentimena vähän kuin puru tms. radalla. Oletko kokeillut talvista luontovalokuvausta, entäs pilkkimistä? Se on meditatiivista. Talvella voi myös lukea kaikkea mielenkiintoista, mitä kirjastosta löytyy.
Kaupungeissahan voi harrastaa normaaleja kaupunkikävelyjä talvellakin ja poiketa kahvilassa, museossa, taidenäyttelyssä tms.
Jos mikään ei tunnu koskaan kiinnostavan niin sehän juuri on tyypillinen (kroonisen) masennuksen oire. Kannattaa ottaa puheeksi lääkärin kanssa. Masennus on kovin yleistä ja juuri silloin voi tulla sellainen olo, että "tämä maa on niin ankea" vaikka ITSE olisikin se, mikä on ankea ihan oman asenteensa takia. KESKIMÄÄRÄISELL ihmisellehän eläminen Suomessa ei ole erityisen vaikeaa ihan oikeasti. EN SIIS VÄITÄ, että se olisi sitä kaikille. Masennukseen voi helposti tottua niin että kuvittelee sen olevan normaalia elämää.
Ainoastaan moottorikelkkailu voisi kiinnostaa talvella mutta ei mahdollisuutta kaupungissa asuvana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päässäs on näköjään autiota ja tyhjää, joten vastaan "Ei, elämän mielekkyys ei liity olinpaikkaan eikä vuodenaikaan vaan podet masennusta. Menepä lääkäriin."
Kerropa itse miten päiväsi kuluu kun olet vapaalla.
En ole se jota lainasit, mutta voin vastata: lenkkeilen, harrastan, vietän aikaa mieheni ja lapsen kanssa, näen perhettä ja kavereita, mökkeilen, kokkaan, luen kirjoja, meditoin, saunon, retkeilen, istuskelen luonnossa… loputtomasti asioita joita teen ja nautin elämästäni kovasti. On se kumma jos ei terve ihminen keksi mielekästä ja mukavaa puuhaa vapaa-ajalleen, kun mikään ei rajoita paitsi tietty oma laiskuus ja tylsämielisyys.
OLen myös eri, mutta tee ajatusleikki, ja ota pois elämästäsi
-mies
-lapsi
-perhe
-kaverit
(-mökki)
Laitetaan niiden tilalle ylimielisiä viranomaisia ja vittuilevia mulkkuja.
No niin, innostaako loppupeleissä kauheasti enää nauttia yksinään?
Törkeää puhua laiskuudesta ja tylsämielisyydestä, kun ei ole mitään käsitystä mitä kaikesta syrjäytetyn elämä on!
Koronatoimet aiheuttavat immuniteettikadon, itsemurhia, näköalattomuutta ja fysiologista rappeutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun elämänlaatu olis ihan eri levelillä, jos olisi yksi (1) ihminen, jota voisi kutsua ystäväksi. Minkään muun ei tarvis muuttua.
Ollappa elämä noin "tylsää" ja tasaista. Kun elämään kertyy oikeita haasteita kasa niin toivoisin jotain noin tavallista edes välillä.