5v.:llä todella paljon pelkoja
Poikani on ruvennut todella ahdistuneesti puhumaan äidin ja isän kuolemasta, kuolemasta yleensä, verestä ja loukaantumisesta. Niinkun jatkuvasti. Yritämme selittää että kaikki kuolevat joskus mutta äiti ja isä ja kaikki meidän lapset ovat nuoria ja terveitä ja siihen on niin pitkä aika ettei siitä tarvitse olla huolestunut, että meillä kaikilla on vielä pitkä ihana elämä edessä. Silti kysymyksen jatkuvat. Haluaa tulla illalla viereen, itkee ja huolestuu jos joku lähtee ulos jne.
Onko kellään muulla tällaista? Menikö ohi ja miten toimitte? Luin että tällaiset pelot voivat olla normaaleja noin 6-7 vuoden iässä ja ovat ohimenevä vaihe.
Kommentit (7)
Mitä lähipiirissänne on tapahtunut viime aikoina? Oletteko menettäneet jotain? Voi olla ihan ohimenevä vaihe tai sitten lapsi oirehtii jotakin ( työttömyyden pelosta puhumista, lamakauhistelua, sodan pelkoa, joku isovanhempi puhuu aina kuolemasta, joku muu puhuu koko ajan sairastumisesta ja kuinka huonosti asiat ovat tms) Lapset ovat hyviä peilejä aikuistenmaailmasta
Neuvolan kautta voi hakeutua terapeutin vastaanotolle, mutta jonot taitaa olla kuukausia tai vuosia, joten yksityinen voi olla ainoa mahdollisuus nopeaan puuttumiseen.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 07:29"]
Mitä lähipiirissänne on tapahtunut viime aikoina? Oletteko menettäneet jotain? Voi olla ihan ohimenevä vaihe tai sitten lapsi oirehtii jotakin ( työttömyyden pelosta puhumista, lamakauhistelua, sodan pelkoa, joku isovanhempi puhuu aina kuolemasta, joku muu puhuu koko ajan sairastumisesta ja kuinka huonosti asiat ovat tms) Lapset ovat hyviä peilejä aikuistenmaailmasta
Neuvolan kautta voi hakeutua terapeutin vastaanotolle, mutta jonot taitaa olla kuukausia tai vuosia, joten yksityinen voi olla ainoa mahdollisuus nopeaan puuttumiseen.
[/quote]
Ei ole tapahtunut mitään merkittävää. Tosiaan on sanonut että päiväkotikaverit ovat puhuneet näistä aiheista viime aikoina paljon, taisteluaiheiset supersankarijutut ovat pop.
ap
On normaalia, pojalla on herkkyysikä, jolloin alkaa tajuta maailmaa ja kaiken rajallisuutta.
Vaihe menee ohitse ajan kuluessa, mutta teidän täytyy jaksaa olla pojan tukena ja turvana niin kuin olette varmaan olleetkin. Ilman turhautumista ja vähättelyä.
Extrapaljon huolenpitoa!
Ihan normaali kehityksen vaihe. Kaikkia lapsia pelottaa että vanhemmat kuolee tai katoaa jossain välissä kun tajuavat mitä kuolema tarkoittaa. Kannattaa muistaa että lapselle vanhemmat on kaikki kaikessa ja se turva ja huolenpito. Istukaa molemmat alas lapsen kanssa ja puhujaa asiasta
Päiväkodissa voi kuulla ihan mitä vaan.
Poikasi on nyt tässä herkässä iässä joka normaalisti tulee siinä 6-vuotiaana. Hän on alkanut käsittää että äiti ja isä eivät ole jumalolentoja vaan tavallisia kuolevaisia ja mitä vaan voi sattua. Kuulin eräältä psykologilta että jos tässä iässä vanhemmat eroavat tai vaikkapa perhe muuttaa muualle niin se voi herkkään mieleen jättää pysyvät vauriot. Tässä iässä lapsi tarvitsee turvallisuutta esimerkiksi rutiinien avulla. Ruoka-ajat, nukkumaanmeno ajat, kesäretket samoihin paikkoihin, luetaan samaa kirjaa... Tämä antaa lapselle tunteen siitä että kaikki on meillä reilassa ja elämä jatkuu.
Tämä oli myös omilla lapsillani selvästi havaittavissa.
Oletteko kysyneet mistä nämä pelot ovat tulleet? Ehä sen käsitteleminen auttaisi asiaa?