Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinisilmäisyyteni ja naiiviuteni tuhoaa elämääni :(
15.05.2015 |
Olen entinen ujo hissukka, joka lapsena/teininä varoittaa kaikkea ulosantiaan ja tekemisiään, jottei vaan nolaisi itseään. Nyt olen kova höpöttämään ja pöhkötkin jutut tulevat suusta ulos ennen kuin ehdin miettiäkään onko se kuinka asiallista ja tilanteeseen sopivaa. Ei tämä nyt varsinaisia ongelmia enää nykyään aiheuta, mitä nyt mietin välillä pääni puhki, että mitäköhän sekin musta tossa ja tässä hetkessä ajatteli. Olisi kiva vaan olla pidättyväinen ja hillitty, aivan kuten muutkin.
Kärsin kuitenkin siitä, mitä tämä aiheutti lähivuosia taakse päin. 18-23-vuotiaana (nyt olen huimat 25-vuotias) olen joutunut hyväksikäytetyksi ja naurunalaiseksi sinisilmäisyyteni takia. Uskon liikaa ihmisten hyvyyteen ja että he olisivat yhtä vilpittömiä kuin minä. Ja sitten olenkin se typerys. Ja häpeän itseäni, kun en taaskaan tajunnut ensin miettiä sen vilpillisemmän kautta. Tuntuu kamalalta, että joudun kai oikeasti tietoisesti opettelemaan kyynisemmäksi ihmiseksi, jotta selviän tässä maailmassa!
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Oon 42 ja edelleen sinisilmäinen. Iässä on se hyvä puoli, että tähän ikään mennessä olen onnistunut kasaamaan ympärilleni ihmisiä, jotka ovat valtaosin rehellisiä ja ehdottomasti eivät käytä sinisilmäisyyttäni hyväkseen. Mutta tuleehan niitä tilanteita edelleen silloin tällöin...
Noinhan se on. Pakko opetella kyyniseksi. Itselläni muutama kokemus ihmisten petollisuudesta riitti, ja nyt olen hyvinkin epäileväinen ja varovainen.
Mulla on sama. Oletan ihmisten kohtelevan minua vastavuoroisesti, mutta lopulta kärsivällisyydessäni on rajansa. Pitkä pinna, kuohuu sitten yli ja epäluotettavuus on yksi vihaamistani asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä pahaa ne ihmiset ovat tehneet teille?
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 23:49"]Mitä pahaa ne ihmiset ovat tehneet teille?
[/quote]
Minua käytti huomattavasti vanhempi mies hyväkseen seksuaalisesti, koska sai uskomaan, että olen erityinen ja etenkin hänelle. Hyväntahtoisuus on töissä johtanut joskus aiemmin siihen, että minut laitettiin tekemään kaikki ikävimmät jutut kun pari kertaa tarjoutui vapaaehtoisesti hoitamaan. Samoin palvelukset muuttuvat itsestäänselvyyksiksi, tyyliin totta kai tuo tekee niinku aina, eihän se vastaankaan pistä. Vittuilut ymmärrän vasta jälkikäteen, kun itse siinä hetkessä pidän niitä vitseinä. Jne jne... sitten hävettää ja jopa käy sääliksi oma pieni minä, että mitäköhän olen tehnyt ansaitakseni tämän :/ ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä samoin. Haluaisin elää maailmassa, jossa tullaan toimeen keskenään ja selvitetään kaikki ongelmat ja riidat avoimesti, välitetään toinen toisistaan ja aivan oikeasti aina tarkoitetaan kaikkea mitä sanotaan. Käyttäydyn idealistisen maailmankuvani mukaisesti ja saan ihan säännöllisesti 'henkisesti turpiini', koska maailma on todellisuudessa paljon raadollisempi paikka. Tuskin koskaan tulen oppimaan kuinka ihmisten kanssa tulisi 'pelata', olen jo 39-vuotias ja ollut tällä samalla tavalla naiivi koko aikuisikäni.
Alue: Aihe vapaa
Näin on. Kovaksi on vain opeteltava, vaikka olisi niin kiva olla vain oma itsensä. Mutta kun ei sillä pärjää. Voisin olla edelleen
- suhteessa mieheen, joka oli sitä mieltä että hän sitten joskus lopettaa juomisen, hankkii työpaikan, opiskelee opintonsa loppuun, hankimme asuntolainan, matkustelemme...
- yötä myöten luuri kädessä lohduttamassa "ystävää" jonka koko elämä on suhteesta toiseen suhaamista, bilettämistä, shoppaamista ja matkustamista, ja aina on niin kovin vaikeaa. Minun murheistani/iloistani viis.
- auttamistalkoissa, joiden tehtävä on estää äitini suosikkilasta ottamasta vastuuta elämänvalinnoistaan.
- äitini talutusnuorassa, samalla inhoten äitiäni/itseäni. Sen sijaan meillä on nykyään hyvät välit, me kunnioitamme toisiamme (luulin että äitini pistää välit poikki kun opettelen laittamaan vastaan)
- työtön, sillä enhän minä nyt voi valehdella että osaisin puhua sujuvaa ruotsia, tai englantia, tai ylipäätään, parempi etten nyt vaan anna itsestäni oikein mitään kuvaa, kun en oikein mitään osaakaan (eikä osaa muutkaan, huomattu on työpaikalla)