Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyyden tunne kavereista huolimatta
14.05.2015 |
Mulla on kavereita jne. Mutta tajusin juuri etten ole kenellekään ykkönen eikä kukaan juuri kysy meiltä mitä tehdään esim juhannuksena tai vappuna eli meidän perhe ei ole kenelläkään mieluisin viettää aikaa yhdessä. Nyt kun mieheni lähti 3 kuukaudeksi töihin ulkomaille, tajuan kuinka vähän minä kiinnostan kavereitani. Yleensä olen se joka ottaa yhteyttä. Yritän olla kiva ja kuunnella ja tukea jne. Ehkä puhun liikaa omista asioistani.. en tiedä. Tai olen vainoharhainen ja minuun ei oteta yhteyttä koska ihmisillä ei vain ole aikaa.
Kommentit (3)
Niin kai. Mitä se sitten olisi ettei olisi yksinäinen olo? Sellainen sielunkumppani jonka tietää aina olevan jossain. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama fiilis omista kavereista kuin sinulla ap. Mutta elämään kuuluu se, pohtii mitä muut ajattelee. Älä anna kuitenkaan mielen mennä matalaksi. Jokaisella on elämässä omia ongelmia eikä kukaan siksi liikaa mieti muita ystäviä ja miten heillä menee. Pitää vaan itse olla aktiivinen kavereiden suhteen :)
Ikävä juttu kyllä. Mutta tämä nyt on tätä "naisten yksinäisyyttä" - kaverit ja puoliso löytyy kyllä vaan silti on yksinäinen olo