Kerro joku sukunne varjeltu salaisuus!

Setäni on juoppo, joka työskenteli psykitrisena sairaanhoitajana. Hän tervehti sisareni miestä umpikännissä kesämökillä laskettuaan alleen jotain hyvin ikävää. Shit happens tai kyseisessä tapauksessa happened.

Hänen kahdella sisarellaan on mielenterveysongelmia.

Toisella on tutkitusti dementia ja sukulaisten arvion perusteella bipolaarinen häiriö. Hän on usein hyvin järkevä.

Toinen sisar "sekoaa" välillä pariksi päiväksi. Hänen miehensä on yrittänyt toimittaa hänet mielisairaalaan, mutta hän ei suostunut lähtemään. En tiedä, mikä sairaus hänellä on. Hän on yleensä täysin järkevä. 

Tulevaisuutta odotellessa. :D

Se, että miksi minä en ole ikinä tavannut isään ja isäni puolen sukulaisia, vaikka ollaan asuttu melkein samalla kylällä. Vielä 35-vuotiaanakaan en ole tavannut isääni, vaikka se on vielä hengissä. Kun olin lapsi, minulle ei ikinä sanallakaan mainittu mitään isän olemassaolosta, se on ollut semmoinen tabu, että olen vaistonnut, etten saa edes koko isä-sanaa sanoa. Häpeän. Sitten kun vaadin tietää henkilöllisyyden, niin se nimi kerrottiin ja jotain pikkuasioita, mutta se oli sen yhden ainoan kerran ja sen jälkeen ei ole asiasta keskusteltu. En tiedä, millainen seurustelu- tms. suhde äidilläni ja isälläni on ollut ja miksi siitä ei tullut mitään, että meidät on pitänyt ihan täysin eristää toisistamme. Ehkä isäni oli vaan pahemman luokan juoppo tms.? Tämä on vain minun arvailuani. Vahinkolapsi minä olen ja avioton, sen minä tiedän varmuudella. Asiasta ei vaan ikinä puhuta kenenkään sukulaisen kanssa. Yritän elää elämäni pää pystyssä ilman isää, yritän arvostaa itseäni, vaikka tiedän, että oikeastaan minua ei ole varmaankaan niin paljon haluttu tänne, mutta onpahan annettu elämän mahdollisuus. Se on aika paljon se, että olen samalla menettänyt mahdollisuuden aika moneen muuhunkin sukulaiseen.

Ei suoraan liity, mutta pakko kertoa. Ala-asteella oli tyttö, joka oli adoptoitu. Tyttö ei tiennyt asiasta, mutta äitinsä oli kertonut lähimmille ystävilleen. Erään ystävän lapsi sai sattumalta asian kuulla. Kohta koko koulu tiesi paitsi tämä tyttö. Ihan kamalaa...

33 selventää vielä että kyseessä velipuoli, onneksi ei täysin sukua.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 15:50"]Se ainakin että mieheni ei ole lapseni isä vaikka kaikki niin luulevat. Oikea isä on velipuoleni. :)
[/quote]
Ei jumalauta...

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 16:28"]

Meillä suvussa on vaan julkisia salaisuuksia: asioita jotka tiedetään, mutta joista ei puhuta kuin vihjaillen pienissä porukoissa. 

Isoin on se, että mummoni on ollut psykiatrisessa laitoshoidossa. Tarkkaan en tiedä, onko ollut 60- vai 70-luvulla ja mikä on ollut diagnoosi. Asiasta tietävät eivät halua avata asiaa enempää.

[/quote]

Vaikea ymmärtää, että tuollainen on pidettävä salassa. Noh, edellinen sukupolvi ja sen hassutukset... Onneksi nykyään toisin.

Mummoni isä onkin joku muu. Sain tämän tietää vahingossa ja mummo vannotti olemaan kertomatta kenellekään. Tämä oikea isä on aivan samannäköinen ollut nuorena kuin isäni nuorena ja veljeni. Eli ulkonäkö on periytynyt salaiselta papalta.

Kaiken huipuksi tunsin uskomattoman vahvaa vetoa erääseen poikaan yläasteella ja tosiasiassa hän sitten olikin minun pikkuserkkuni..

Asia on kyllä tosi vaikea salata!

Äidin suku on vampyyreja, jotka eivät juo ihmisten verta vaan eläinten. Isän suku on ihmissusia, jotka ovat alunperin intiaaneja. Minä olen susivampyyri. Olen todella karvainen ja syön toisia susia kun vanhempien silmä välttää ja syytän siitä vampyyreja.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 18:15"]33 selventää vielä että kyseessä velipuoli, onneksi ei täysin sukua.
[/quote]

Hyi vittu ajatuksenakin....vaikka porvoossa tapahtunutkin.

Sukulaislapsi, jonka äiti katkaisi kaikki suhteet omaan sukuuni lapsen isän kuoleman jälkeen. Asia on joillekin aika kipeä, että tuolla jossain elää sukulaispikkupoika jonka elämästä ei tiedä mitään, koska lapsen äidin mielestä oli helpompaa perustaa uusi ydinperhe uudella isällä ja lakaista maton alle toinen suku, ei tarvitse kenellekään selitellä keitä nuo on eikä kutsua minnekään. (Lapsi oli isän kuollessa niin pieni, ettei todennäköisesti itse ole tietoinen asiasta.) Erityisen ikävä asia tämä on ollut isovanhemmille.  Joten asiasta ei puhuta, enkä ole ihan sataprosenttisen varma ketkä kaikki tietävät kuvion. Ehkä kaikki, mutta kun siitä ei puhuta niin ei sitten puhuta.

Mun isoäiti on lebensborn lapsi.

Minulle on hyvin kaukaista sukua äidin puolelta... hammasmurhaaja! Tieto löytyy ihan sukututkimuksesta. Muutenkin suvussa paljon mt-ongelmaisia, väkivaltaisia hulluja, että sinänsä ei tullut yllärinä. On se silti aika creepyä...

Isoisäni oli huumeriippuvainen, sodan peruja (käsittääkseni hän oli syönyt Pervitiiniä). Muutenkaan hän ei koskaan kunnolla selviytynyt sotatraumoistaan. Itse en tiedä paljoakaan, sillä hän on ollut niin kauan kuollut. Isä (jonka isästä on siis kyse) ei ole koskaan puhunut isästään, äitini sitten joskus kertoi vähän jotain kun kyselin.

Se ainakin että mieheni ei ole lapseni isä vaikka kaikki niin luulevat. Oikea isä on velipuoleni. :)

Avioton serkku. Mummi meni hautaan asiasta tietämättä.

Meidän suvun imelletyn perunalaatikon ohje. Paljastetaan suvun uusille jäsenille viiden avioliittovuoden tuntumassa.

Ukilla taitaa olla jollekin toiselle naiselle lapsi/ lapsia jossain päin Suomea ja asiasta taisi tietää vain mummi joka kuoli äskettäin. Aloimme epäillä asiaa kun käytiin perintöjuttuja läpi ja selvisi, että vaikka mummi ja ukki olivat avioliitossa, mummi ei omistanut puolta asunnosta ja tontista... Olisivatko tehneet keskenään jonkun sopimuksen..? Ja lisäksi hyväpalkkaisella ukilla selvisi olevan vain muutama tonni säästössä, vaikka hän ei omista juuri mitään eikä rahaa pitäisi hirveästi mihinkään kulua. Lienevätkö rahat menneet ruokkoihin? :D No, tämä selviää ilmeisesti vasta kun ukki kuolee ja ilmaantuu vieraita perijöitä...

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 15:50"]

Se ainakin että mieheni ei ole lapseni isä vaikka kaikki niin luulevat. Oikea isä on velipuoleni. :)

[/quote]

No onko lapsella kaksitoista varvasta ja kolme silmää?

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 16:07"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 15:50"]

Se ainakin että mieheni ei ole lapseni isä vaikka kaikki niin luulevat. Oikea isä on velipuoleni. :)

[/quote]

Ei, ihan terve poika on. :)

No onko lapsella kaksitoista varvasta ja kolme silmää?

[/quote]

Ukki oli mummia kohtaan väkivaltainen ja eristi tämän ulkomaailmalta. Heidän lapsillaan rankka lapsuus.