Lue keskustelun säännöt.
Miten kehonkuva voi olla niin vääristynyt itsellään?
14.05.2015 |
Vaikka sulle kuinka sanottaisi,että olet todella laiha tms niin silti näet itsesi peilistä lihavana. Olen kamppaillyt sh:n kanssa nyt 3 vuotta ja olen ihan puhki. On hyviä päiviä jolloin ajattelee, että kaikilla on omanlainen kroppa ja olen hyvä juuri tällaisena. Sitten ei tarvita kuin yksi sana joltain vieraalta joka vähän kolahtaa sinne syömishäiriö lokeroon ja pam, kaikki paska alkaa alusta. Miten tätä oikeasti jaksaa? Ei tarvitse sano edes pahasti, jo laiskaksi haukkuminen saa sen kehonkuvan niin pahasti vääristymään.
Kommentit (2)
Mulla ei kans ole syömishäiriötä, mutta en ikinä kelpaa itselleni. Mun mitat sanoo että olen todella kurvikas, mutta näen itseni aina tasapaksuna pötkylänä. Olen aina liian laiha tai liian lihava, tasapaksu lankku. Omasta mielestäni mulla ei ole lantiota, mutta ulkopuolisen tekemässä vartalotyypin analyysissa olin päärynävartaloinen. Mun vyötärö on 70 senttiä ja peilistä se näyttää tynnyriltä. Riittää, että näen toisen kurvikkaan naisen ja mun itsetunto on pohjamudissa. En näe niitä, joilla on mua vähemmän muotoja, näen vain ne joilla on parempi kroppa. Selvisin raskaudesta ilman raskausarpia tai venynyttä ihoa, mutta näen vain pömppövatsan entisen litteän vatsan tilalla. Oon yrittänyt muokata mun kroppaa monta vuotta, mutta aina kun pääsen edelliseen tavoitteeseen, totean että näytän vieläkin lankulta ja keksin uuden tavoitteen. Aina vaan inhoan itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on jännä. Mulla ei oo ollu syömishäiriötä mutta lievää vääristymää silti. Oon mieltäny itseni leveäksi tai kurvikkaaksi vaikka oikeastaan olen aika hoikka enkä ainakaan erityisen leveälantioinen nainen.