Olen keski-ikäinen, mutta mieleni ei vanhene
Vanheneminen ahdistaa! Vuodet menevät koko ajan nopeammin ja parhaat päiväni ovat jo takana päin. Olen pian 46-vuotias ja 50 jo häämöttää. Mietin välillä vanhuutta ja sen järjettömyyttä. Uskon, että elämä tuntuu silloin karmealta, koko elämä muistoa vain.
Katselen youtubesta videoita, musiikkimakuni ei ole muuttunut sitten nuoruusvuosien. Ahdistaa katsoa niitä nuoria ja kauniita ihmisiä videoissa ( Rihaanna, David Guetta jne.) ja silloin tunnen itseni hetkellisesti taas nuoreksi kunnes todellisuus iskee vasten kasviåija. Se kaikki on mennyttä elämää, nyt elän tasaista perheeenäidin elämää.
Tulevaisuus pelottaa. Tunnen itseni sisiimmässäni nuoreksi, mutta tosiasia on, että alan olla vanha ja rupsahtanut käpy. Pukeudun nuorekkaasti, en todellakaan ole täti-tyyppiä vaan hoikka ja urheilullinen, mutta eihän aikaa voi pysäyttää. Välillä näen itseni villeissä bileissä etelän auringon alla, mutta se on jotain fantasiaa. Todellisuu on jorain muuta ja se välillä ahdistaa. En halua vanheta!
Kommentit (11)
Eihän sitä tarvitse mummoutua! Millään tavalla. Eläkää itsenne näköistä elämää rypyistä ja normeista viis! Uskon, että sellaisena ihminen elääkin pidempään ja välttää ehkä muutaman sairaudenkin, kun nauttii elämästä ja toteuttaa unelmiaan. Vaikka bilettää etelän auringon alla. Ota se vanha käpy miehesi mukaan, jos muuten ei onnistu ;)
Mutta olet ap asian ytimessä, nimittäin noinhan se usein menee. Ihminen tuntee itsensä usein nuoreksi vielä vanhanakin ja ehkä vain krempat ja peiliin katsominen muistuttavat, että ei olekaan enää parikymppinen.
Miksi elät menneessä ja tulevassa? Tajuatko että elämäsi on jo nyt aivan karmeaa kun et osaa nauttia siitä ja kaikesta mitä olet saanut? Miksi pelätä vanhuutta, joka on yhtä varma asia kuin se että aurinko nousee aamulla? Järjetöntä haaskata elämää noin, pelkäämällä vääjäämätöntä. Sopeudu biologisiin faktoihin ja lopeta itsesäälissä rypeminen.
Feel for you. Olen about saman ikäinen, mutta minulla on vielä pieni lapsi eli olen ns. mummoäiti.
Kuten äitinikin :) Mummoäitiys periytyy.
Pakko pysyä ajassa mukana, vaikkei kroppa enää pysykään.
Näinhän se on. Ihminen vanhenee, sielu ei..=)
[quote author="ExoPol" time="14.05.2015 klo 00:42"]
Näinhän se on. Ihminen vanhenee, sielu ei..=)
[/quote]
Piti vielä jatkaa, että anna sen sielun lepattaa vaan..Se on kuitenkin ainoo, mikä meillä on..=)
ehkäpä se helpottaa, että tiedät muidenkin vanhenevan. Eli Rihannat ja muut nuoret ja menestyvät ovat joskus yhtä vanjoha kuin sä ja yhtä paljon kaipaa nuoruutta! nuoruus ei ole ikuista, tämän päivän teinit ovat 50 vuoden päästä käpyjä, ajattele tätä jos liikaa ahdistaa.
Miksi et halua vanheta? Miksi tulevaisuus pelottaa?
Mulla taas mieli on vanhempi kuin ruumis. Pikkusisko haukku mua kalkkikseksi jo teininä. Pidän monia ihmisiä lapsellisina enkä jaksa heidän juttujaan. Haluaisin vain istua keinutuolissa ja katsella lintuja ikkunasta. Sisällä tuntuu kuin olisin elänyt ikuisuuden ja kohta alkaisi riittää. Fyysinen ikäni on alle 40.
Veisit halut, kun veit jo kyvytkin!
Halut katos jo 3 kympin loppupuolella. En kiihotu mistään ja seksi ei kiinosta. Enpä uskonut että niin vois käydä jo ennen neljääkymmentä. Nyt 45.
Mä taas käyn koko ajan jopa lapsellisemmaksi... Vuosia tulee lisää, mutta jutut on kohta kuin pöljällä teinillä. Ihanaa. Enkä välitä enää yhtään. Jos haluaisin bailata etelässä, tekisin sen, läskit ja rypyt lepattaen.