Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isosisko 3 v lyö koko ajan pikkuveljeään 10 kk
13.05.2015 |
En oikeesti jaksa enää tätä h***ttiä. Isosisko just 3 v täyttäny on koko pikkuveljen hereillä olo aikana toisen kimpussa, vie lelut, mäiskii, koittaa lyödä, vetää käsistä, tuuppii alas ku toinen seisoo ymym. Ja tätä on kestäny kuukausikaupalla. Mustasukkasuutta oli havaittavissa jo sillon ku toinen oli ihan vastasyntyny mut nyt tää on menny ihan kamalaks ja mahdottomaks, sillon oli lähinnä että yritti käsistä vetää ja olihan se helpompi ku toinen ei liikkunu niin pysy hyvin turvassa.
Ollaan alusta asti koitettu pitää toinen mukana apuna hoitotoimissa, aluks koitettiin sitä että näytetään että näin paijataan ja halitaan ku uhkas mennä liian kovakouraseks. Joskus tullut kyllä ihan kunnolla suututtuakin. Huomiota ollaan annettu ja myös ihan niin että oon käyny retkellä vain esikoisen kans. Tuntuu vaan että mikään määrä huomiota ei riitä, edes sillon ku oli ainoa lapsi.
Sitäki oon koittanu etten huomioi tuota huonoa käytöstä vaan nappaan syliin pienemmän mitään sanomatta. Ei auta. Nyt koitetaan tarrataulukkoa...
Hoivaa kovasti muita vauvoja ja aina välillä sitten myös pikkuveljeään jos sille päälle sattuu.
Ollaan ohjattu toiselle puolelle olohuonetta jos isompi haluaa rauhassa vaikka tehä palapeliä tai leikkiä jotain rauhassa. Mitään erillistä huonetta alakerrassa ei oo mihin toisen vois laittaa. Ei pysty hetkeäkään rentoutumaan täällä kotona saatikka tehä mitään ku pienempi on hereillä, istun vain vahtimassa ettei käy mitään vakavampaa toiselle. Riittää kun sekunniks pään kääntää niin meinaa jotain sattua.
Maha on kipeä jo aamulla ennen ku mies menee töihin ja nykyään joskus pitkin päivääkin. Jos olisin työelämässä oisin jo hakenu sairaslomaa uupumuksen takia. Mutta miten mä nyt mitään sellasta voisin ottaa ku jonkun pitää olla lasten kans. Tuntuu että en osaa enää esikoiselle nätisti sanoa, tulee vaan huudettua toiselle kun ei vaan enää jaksa!
Mitä ihmettä tässä pitäis tehä että sujuis arki vähän paremmin? Isompi käy pari kertaa viikossa tarhassa niin sillon pienempi saa rauhassa leikkiä ja mä koitan venyttää hermoa mutta tässä tilanteessa ei oikein enää tunnu riittävän... En mä jaksa olla vaan kattomassa ettei satu mitään koko ajan! Oon niin lopussa. Haluais vaan nauttia tästä arjesta.
Kommentit (28)
Jäähylle vaan aina kun tekee jotain väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko kysynyt lapselta miksi kiusaa veljeä?
Olen tosi pahoillani puolestasi. En valitettavasti osaa auttaa tai neuvoa, mutta sympatiani ovat puolellasi.
Osaisivatko neuvolassa auttaa? Tytön voisi ohjata terapiaan?
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 12:53"]Sinäpä sen sanoit... Pari kertaa viikossa tarhassa ja tietää että pikkuinen SAA olla äipän kanssa. Ottaa sitten menetetyn huomion kun armollisesti voi olla kotona. Sitä saa mitä tilaa <3 päiväkotiryhmässä suurinosa päivittäin eli kiinteitä kaveri- ja leikkiryhmiä, vierailevien tähtien hankala päästä mukaan näihin ryhmii. Esim kerhoissa kaikki lapset käyvät tasaisesti aina kerhopäivinä näin helpompi solmia suhteita kavereihin.
[/quote]
Mitä sinä saat tuosta vittuilusta? Onko empatia kallista? <3
Ihan normaalia. Helpottaa ajan kanssa.
Vahditko vaan isompaa vai teetkö hänen kanssaan palapeliä tai luet kirjaa? Tässä kohtaa nimittäin voi ne kotityöt tms. jättää suosiolla ja seurustella hetki esikoisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika vaan auttaa, valitettavasti. Tsemppiä! Muistelen noita aikoja edelleen kauhun sekaisin tuntein. Kaikkeni yritin mutta mikään ei auttanut. Oli niin kamalaa kun syytön pieni joutui toisen uhriksi jatkuvasti. Kaikkien muiden sisarusten yhteiselo näytti niin paljon helpommalta...
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 12:53"]Sinäpä sen sanoit... Pari kertaa viikossa tarhassa ja tietää että pikkuinen SAA olla äipän kanssa. Ottaa sitten menetetyn huomion kun armollisesti voi olla kotona. Sitä saa mitä tilaa <3 päiväkotiryhmässä suurinosa päivittäin eli kiinteitä kaveri- ja leikkiryhmiä, vierailevien tähtien hankala päästä mukaan näihin ryhmii. Esim kerhoissa kaikki lapset käyvät tasaisesti aina kerhopäivinä näin helpompi solmia suhteita kavereihin.
[/quote]
Höpönlöpön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvasin kyllä että joku tarhasta sanoo mutta tiedän kyllä itsekin että meidän perheelle on oikea ratkaisu ja se oli neuvolan ehdotus! Nyt jaksan käydä vaikka päivittäin puistossa/retkellä/tai ihan vaan lueskella/pelata esikoisen kans kun ennen vain odotin iltaa enkä oikein jaksanu mitään että tosi paljon enemmän _laatu_aikaa ja huomiota on saanu mitä ennen. En tiedä miten itse voisin jos ei tätä mahdollisuutta olisi ja kyllä esikoisella on siellä pienessä ja kodinomaisessa tarhassa parempi kun umpiväsyneen äidin kans päivät pitkät.
Koko vauvavuoden esikoinen on saanu PALJON enemmän huomiota, ihan sääliks välillä pienempää käyny. Esikoisen ei oikeen osaa vielä ilmaista sanallisesti tunteitaan että sekin varmaan turhauttaa, on aina ollu todella temperamenttinen.
10 AP siis. No siis joo, saatan lukea esikoiselle kirjaa ku yhtäkkiä saattaa saada päähänsä vähän potkaista pienempää, sillon tietenki kirjojen lukeminen jää siihen, joskus oon niin väsyny tähän että istun vaan tuijottamassa ja odotan iltaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 12:53"]Sinäpä sen sanoit... Pari kertaa viikossa tarhassa ja tietää että pikkuinen SAA olla äipän kanssa. Ottaa sitten menetetyn huomion kun armollisesti voi olla kotona. Sitä saa mitä tilaa <3 päiväkotiryhmässä suurinosa päivittäin eli kiinteitä kaveri- ja leikkiryhmiä, vierailevien tähtien hankala päästä mukaan näihin ryhmii. Esim kerhoissa kaikki lapset käyvät tasaisesti aina kerhopäivinä näin helpompi solmia suhteita kavereihin.
[/quote]
En arvosta tapaasi ilmaista asiasi, mutta sisällöllisesti olen melko samalla linjalla.
.
Miten 3v suhtautui raskausaikana uuteen sisarukseen ja tämän odotukseen? Käytiinkö asiaa tuolloin läpi isomman kanssa?
.
Oletteko kertoneet isommalle, millainen hän oli vauvana, miten häntä hoidettiin ja miten vanhemmat ovat rakastaneet ensihetkistä alkaen? Ja korostaneet, miten rakkaus ei lopu eikä vähene, ainoastaan kasvaa ja lisääntyy lapsimäärän kasvaessa? On myös hyvä selittää isommalle, että kaikki ovat vuorollaan vauvoja ja vauvat saavat vähän erilaista hoivaa ja huolenpitoa kuin isommat? 3vuotiaalle kannattaa myös korostaa, miten mahtavaa on, kun hän on jo kasvanut ja oppinut niin paljon.
.
Ei kai vahingossa ole käynyt niin, että isomman on ollut pakko ottaa jo liiankin ison lapsen rooli pienen synnyttyä? On niin helppo alkaa vaatia jatkuvasti isommalta kaikkea sitä, mitä hän osaa sen sijaan, että paapoisi ja tekisi joskus puolesta? Itse ainakin olen todennut, että isomman kannattaa antaa hetkiseksi vähän taantua vauvan synnyttyä. Ettei lapselle vahingossa tule tunne siitä, että nyt hänen on pakko osata ja pärjätä ja syyllinen on uusi vauva.
.
Tällaisiin tilanteisiin ei ole yhtä oikeaa ratkaisua ja vaikken itse veisikään lastani hoitoon vauvan synnyttyä, voi se teille olla ihan oikea ratkaisu. Tärkeintä olisi nyt ap:n saada käännettyä oma mielikuva 3vuotiaasta positiiviseksi. Ymmärrän oikein hyvin, että väsyneenä on helppoa ajautua negatiivisten mielikuvien noidankehään. Se ei ole väärin eikä epänormaalia, mutta kaikkien kannalta olisi parasta päästä kehästä irti. Joskus joku psykologi suositteli asettamaan haastavasta lapsesta otetun kuvasuurennoksen näkyvälle paikalle muistuttamaan niistä kaikista positiivisista asioista lapsessa. Voisiko sellaista kokeilla yhtenä lievittävänä keinona? Mitä hellyttävämpi kuva, sitä parempi vaikutus.
.
Et todellakaan paini tuon asian kanssa yksin, ap! Apua saa ja pitää pyytää. Onko sinulla ystäväpiirissä samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä? Voitko jakaa kokemuksia heidän kanssaan? Onko sinulla lainkaan omaa, lapsivapaata aikaa? Nukutko riittävästi?
Erittäin tuttu tilanne vuosien takaa. Meillä pojat 1,5 v. ikäerolla. Kaikki sanoivat, että noin pieni esikoinen ei edes osaa olla mustasukkainen, mutta kyllä meillä vaan osasi. Siitä lähtien, kun kuopus taloon tuli, piti esikoista vahtia jatkuvasti, ettei satuta. Huomiota annettiin, joka päivä kahdenkeskisiä juttuja esikoisen kanssa, mutta mikään muu kuin aika ei auttanut asiaan. Nyt veljekset ovat koululaisia, parhaita kavereita, mutta edelleen kyllä keskenään kinaavat :D. Tsemppiä ja jaksamista, kyllä se siitä! Älä syytä itseäsi riittämättömyydestä tai siitä, että olet huono kasvattaja (kuten minä tein). Ihan normaalia menoa pikkulapsiperheessä, jossa tietyllä temperamenttityypillä varustettu esikoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isompi on saanu olla just niin pieni kun on halunnut, on kans välillä leikkinyt vauvaa. Ollaan joskus otettu syliin ja näytetty vauva-ajan kuvia ja kerrottu miten häntä hoivattiin vauvana. Sanottu miten hienosti osaa jotain ja pikkuveli vielä joutuu opettelemaan jne.... Ja että hän voi opettaa pikkuveljelle asioita.
Ap
Meillä (3v ja 7kk) auttoi kun yhdessä esim.
Hassuteltiin, laulettiin, loruteltiin, tehtiin hassuja ääniä, kukkuu juttuja, kutiteltiin.
Annat heidän myöskin leikkiä keskenään. Näytät että kyllä veljenkin kanssa voi ja pystyy leikkimään rauhallisia leikkejä.
voit vaikka yrittää saada isosiskoa auttamaan jossain pikkuveljeen liittyvässä asiassa esim. Tutin annossa tai vaipan/vaatteen haussa tai ruoan antamisessa. Sisko tuntee itsensä silloin tärkeäksi.
Pikkuhiljaa meillä sisko huomasi että "hei, tää pikkuveli onkin kiva tyyppi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15 jatkaa. Eli meillä käy esikoinen 3 kertaa viikossa kerhossa parin tunnin ajan. Eli se on ollut lapselle hyvin mieluinen juttu ja varsinkin kun se on hänen oma juttunsa. Ja tuntee itsensä isoksi tytöksi kun käy kerhoa ja on vähän että lälläslää kun ei veli käykkään. Nykyään ovat kuin paita ja peppu. Halivat toisiaan ja pusuttelevat ja keskenään hassuttelevat.
Nyt tarvitaan ensiapuksi leikkikehä tai huoneen jakava aita (esim. portaisiin tarkoitettu turvaportti, jos tilan saa sillä jaettua). Olisipa isomman motiivit mitkä tavansa, niin pienemmän ei tarvitse kestää enää päivääkään isomman jatkuvaa väkivaltaa.
Eli erota lapset toisistaan aina silloin, kun et ehdi/jaksa/pysty olemaan lasten niin välittömässä läheisyydessä, että voisit estää väkivallan teot. Kun kyse on aidasta (ei suljetusta ovesta) pystyvät molemmat lapset näkemään sinut ja sinä voit valvoa molempia samaan aikaan.
Älä tee mitään erityisen henkilökhtaista toisen kanssa, kun toinen on aidan takana (eli toisen ei tarvitse katsoa aidan takaa, kun luet toiselle kirjaa). Vaan esim. laita pienempi aidan taakse leikkimään lelukaarella ja tee ruokaa niin, että isompi touhuaa keittiössä omilla leluillaan tai laita isompi aidan taakse samalla kun siivot "pienemmän lapsen kanssa". Jos päädytte leikkikehään kannattaa tietyt isomman leikit keskittää vain sinne ja mainostaa niitä isommalle tyyliin vain leikkikehässä voit rakentaa legoilla, kun pienempi ei pääse sinne sotkemaan. Muuten pieni kehä käy isolle tylsäksi. Lapset varmasti ensin protestoi aitaa/kehää, mutta älä anna periksi kukaan ei ole vielä itseään kuoliaaksi huutanut.
Ota yhteyttä neuvolaan ja sano terveydenhoitajalle, että et pärjää enää. Vaadi lähete perheneuvolaan (tai vastaavaan tahoon teidän kunnassa). Isompi reagoi niin vahvasti nyt, että koko teidän perhe tarvitsee apua, ennen kuin sattuu jotain oikeasti vaarallista (isompi satuttaa pienempää pahasti, sinä (tai puolisosi) väsähdät niin, että teet jotain anteeksi antamatonta lapsille tai itselle).
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 12:53"]Sinäpä sen sanoit... Pari kertaa viikossa tarhassa ja tietää että pikkuinen SAA olla äipän kanssa. Ottaa sitten menetetyn huomion kun armollisesti voi olla kotona. Sitä saa mitä tilaa <3 päiväkotiryhmässä suurinosa päivittäin eli kiinteitä kaveri- ja leikkiryhmiä, vierailevien tähtien hankala päästä mukaan näihin ryhmii. Esim kerhoissa kaikki lapset käyvät tasaisesti aina kerhopäivinä näin helpompi solmia suhteita kavereihin.
[/quote]
Aika inhottavasti ilmaistu mutta siitä olen samaa mieltä että tarhassa käynti tuskin ainakaan auttaa mitään. Käytös välttämättä ei kokonaan johdukaan siitä mutta ainakin pahentuu kun joutuu tarhassa käydä. Voisitko ottaa isomman sieltä pois ja testata vaikka kerhoa kerran viikossa?
No mä olisin sen jäähyn kannalla. Joka kerta kun tekee väärin niin vähäksi aikaa miettimään, kyllä lapsi oppii että noin ei saa tehdä kun sinne jäähyllä joutuu. meidän poika 3-vuotiaana rupesi lyömään isoveljiään jotka olivat kuitenkin 7 vuotta häntä vanhempia. Tietystikkään isoveljet eivät voineet takaisin lyödä vaan mun oli aina puututtava peliin ja vein pienen jäähylle. Ei tuota kauaa kestänyt kun tajusi että toisia ei saa tosiaankaan lyödä ja tekemisillä on seuraamukset. Ei se riitä että kieltää ja sitten asia unohdetaan. Toinen juttu on että laitat sen lapsen pyytämään anteeksi joka kerta pienemmältä vaikka tämä pieni sitä ei vielä ymmärräkkään. Myös tuo anteeksi pyytäminen on uhmaikäiselle kova juttu eikä sitä meinaa tehdä joten sekin saa miettimään asioita.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 12:54"]
Jäähylle vaan aina kun tekee jotain väärää.
[/quote]
Saanko laittaa myös huonosti käyttäytyvän puolison istumaan yksin hiljaa?
Sitähän minäkin. Jäöhy on erittäin haitallista noin pienelle lapselle, ei toisista eristäminen opeta yhtään mitään!
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 13:38"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 12:54"]
Jäähylle vaan aina kun tekee jotain väärää.
[/quote]
Saanko laittaa myös huonosti käyttäytyvän puolison istumaan yksin hiljaa?
Sitähän minäkin. Jäöhy on erittäin haitallista noin pienelle lapselle, ei toisista eristäminen opeta yhtään mitään!
[/quote]
Mä välillä mökötän miehelle (lapsellista joo mutta aina ei huvita heti asiaa selvittää), onhan sekin tavallaan jäähy.
Alue: Aihe vapaa
Sinäpä sen sanoit... Pari kertaa viikossa tarhassa ja tietää että pikkuinen SAA olla äipän kanssa. Ottaa sitten menetetyn huomion kun armollisesti voi olla kotona. Sitä saa mitä tilaa <3 päiväkotiryhmässä suurinosa päivittäin eli kiinteitä kaveri- ja leikkiryhmiä, vierailevien tähtien hankala päästä mukaan näihin ryhmii. Esim kerhoissa kaikki lapset käyvät tasaisesti aina kerhopäivinä näin helpompi solmia suhteita kavereihin.