Himohamstraajia paikalla? ov

Testi

Yksi pieni kysymys, jos ei pysty heittämään pois niin eikö ne voisi pitää kuitenkin järjestyksessä? Vaikka hankkia kaappeja joka seinälle katosta lattiaan ja laittaa tavarat ovien taakse ettei kämppä ole kaamea läävä joka on täynnä sotkua ja pölyä ja hiirenpaskaa?

En koe olevani hamstraaja, mutta tavaraa on silti kertynyt. Ongelmalliseksi koen kuolleeseen äitiini liittyvät tavarat. Tavallaan kyse myös lapsuustavaroistani. Minulla on niitä aivan liikaa! Olen yrittänyt, että säilyttäisin esim sen verran kun mahtuu yhteen laatikkoon, mutta en ole saanut tehtyä sellaista siivousurakkaa.
Siivoan juuri yhtä rompekaappia, missä paljon ihan tarpeettomia muistotavaroita joista en vain osaa luopua. Kaappi on yksi parhaimmalla sijainnilla olevista asunnossamme, eikä siellä olevasta tavarasta mitään ole käytetty oikeastaan vuoteen, sullottu vaan sisään kaikenlaista mikä vielä on mahtunut. (vauvan vaatteet tarvitsevat oman tilansa eli motivaatiota pitäisi olla!)
Onko jollain vinkkejä?

No apua, mitäs sitten kun äitini kuolee?
Äitini on myös hamstrannut kämppään kaikkea.
Mulla on pakkomielteitä.
Kerään kuitteja ja niitä on jo vuosien ajalta!

Mun mies on ja hänen isänsä myös. Mun mies on jo muuttanut autotallin varastoksi ja ostanut kaksi varastoa. Koko ajan hän haaveilee kiinteistöstä, jossa on vielä enemmän piharakennuksia. Vaikka asuinneliöt vähenisi se ei haittaa jos varastotila lisääntyy. Miehen isä on jo muuttanut kivasta ok - talosta vanhaan pieneen mörskään jossa pihavarastoja on runsaasti. Sairaushan tuo on.

Täällä myös yksi hamsterin tytär kaipailee neuvoja ja ohjeita, miten menetellä ikääntyvän ja yhä huonokuntoisemmaksi menevän hamstraajan kanssa. Äidillä on rintamamiestalo ja kaksi kesämökkiä niin täynnä tavaraa, ettei sekaan mahdu. Erityispiirteenä on käsityömateriaalin kuten kangastilkkujen hamstraaminen, koska "tästä voi vielä tehdä jotain". Tuntuu, että mitä rikkinäisempi ja likaisempi tavara, sitä tärkeämpi se äidille on - reikäisen villapaidan voi purkaa ja langasta voi neuloa vaikka sukat!

Äidin muisti ja liikuntakyky alkaa heikentyä, ja roinakasojen seasta löytyy avaamattomia laskuja, homeisia (kertaalleen käytettyjä) teepusseja ja muumioituneita hedelmiä. Mitä ihmettä voisin tehdä, kun mitään ei saa heittää pois? Tehoaisiko lahjonta vai uhkailu paremmin? Olen myös näyttänyt äidille Himohamstraajat-sarjan jaksoja, mutta hän vain ilahtuu niistä, koska "eihän täällä ole ollenkaan noin pahan näköistä". Siis vielä.

Mitä jos sais apua ja tukea toiselta samanlaiselta?

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:30"]Täällä myös yksi hamsterin tytär kaipailee neuvoja ja ohjeita, miten menetellä ikääntyvän ja yhä huonokuntoisemmaksi menevän hamstraajan kanssa. Äidillä on rintamamiestalo ja kaksi kesämökkiä niin täynnä tavaraa, ettei sekaan mahdu. Erityispiirteenä on käsityömateriaalin kuten kangastilkkujen hamstraaminen, koska "tästä voi vielä tehdä jotain". Tuntuu, että mitä rikkinäisempi ja likaisempi tavara, sitä tärkeämpi se äidille on - reikäisen villapaidan voi purkaa ja langasta voi neuloa vaikka sukat!

Äidin muisti ja liikuntakyky alkaa heikentyä, ja roinakasojen seasta löytyy avaamattomia laskuja, homeisia (kertaalleen käytettyjä) teepusseja ja muumioituneita hedelmiä. Mitä ihmettä voisin tehdä, kun mitään ei saa heittää pois? Tehoaisiko lahjonta vai uhkailu paremmin? Olen myös näyttänyt äidille Himohamstraajat-sarjan jaksoja, mutta hän vain ilahtuu niistä, koska "eihän täällä ole ollenkaan noin pahan näköistä". Siis vielä.
[/quote]
Jos äitisi muisti ja liikuntakyky ihan objektiivisesti arvioituna on heikentynyt niin kyllä jo tarttuisin toimeen vastustelusta huolimatta (osin salaa ettei aiheuta turhaa mielipahaa).Päällimmäisiä tavaroita hän osannee kaivata, mutta raivaisin huolella roskiin oikeasti tarpeetonta roinaa. Ei hän voi edes huomata tavaran kadonneen jos ei juista mitä omistaa. Sano vaikka että viet vähän tavaroita sinun luo varastoon, että hän pystyy liikkumaan helpommin?
Sano, että tarvitset materiaalia tilkkutäkkiä varten tai uudet täytteet lapsen jättinalleen tai että keräät muistoja suvun siitä tai tästä vaiheesta?
Eihän hän pysty asumaan kotonaan jos siellä ei voi liikkua ja se on vaarallistakin.

Äitini oli hamstraaja, taion edelleen mutta ei niin paha.

sain kytkettyä tätä pois sillä että laitoimme hänelle tärkeitä tavaroita laatikkoon ja laatikon ylähyllylle. Seuraavalla kerralla kun kävimme, yhdessä ymmärsimme ettei hän ollut mitään tarvinnut.

katsoimme tapauskohtaisesti läpi, esim vanha nukkeni. Siitä olisi voinut saada 10 e kun se olisi heti myyty, mutta koska se oli vuosikausia pölyn keskellä, naama imi likaa ja nukesta tuli arvoton.

kunnalla saa työttömät ilmaisia kirppispaikkoja ja äitini ja hänen 3 ystäväänsä otti niin paljon paikkoja kun vaan sai. Saimme yhden kokonaisen huoneen täytettyä bnaanilaatikoilla ja kun lähdimme aamulla kirppikselle ja levitimme kaikki hienosti esille, oli myytävä niin roskaa ettei kukaan niistä mitään maksanut.

jonnekin päiväkotiin vietiin kankaat ja muut askartelumateriaalit ja muut meni kierrätykseen.

2 kk saimme yhden ainoan huoneen tyhjäksi ja siitä se lähti.

onneksi hän on sisäistänyt sen ettei tarvi mitään uutta. Jos haluaa ostaa uuden sohva, pitää vanha myydä / laittaa kiertoon, mitään kosmetiikkaa ei tarvi vuoteen, minulle ei tarvi ostaa mitään, jos haluaa antaa lahjan, raha kelpaa jne.

ihan hirveesti on tehty töitä ja tuskin ikinä tulee parantumaan. Pahimpia ovat kuolinpesät. Kun täti kuolee ja mitään ei voi heittää pois. Mutta yksitellen .

taas ensi kesäksi on monta laatikollista pakattu kirppistavaroita, juuri näitä perintöjä ja onneksi ollaan siitä yhtä mieltä ettei kirppiksen jälkeen niitä takas ei tuoda.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:46"]Äitini oli hamstraaja, taion edelleen mutta ei niin paha.

sain kytkettyä tätä pois sillä että laitoimme hänelle tärkeitä tavaroita laatikkoon ja laatikon ylähyllylle. Seuraavalla kerralla kun kävimme, yhdessä ymmärsimme ettei hän ollut mitään tarvinnut.

katsoimme tapauskohtaisesti läpi, esim vanha nukkeni. Siitä olisi voinut saada 10 e kun se olisi heti myyty, mutta koska se oli vuosikausia pölyn keskellä, naama imi likaa ja nukesta tuli arvoton.

kunnalla saa työttömät ilmaisia kirppispaikkoja ja äitini ja hänen 3 ystäväänsä otti niin paljon paikkoja kun vaan sai. Saimme yhden kokonaisen huoneen täytettyä bnaanilaatikoilla ja kun lähdimme aamulla kirppikselle ja levitimme kaikki hienosti esille, oli myytävä niin roskaa ettei kukaan niistä mitään maksanut.

jonnekin päiväkotiin vietiin kankaat ja muut askartelumateriaalit ja muut meni kierrätykseen.

2 kk saimme yhden ainoan huoneen tyhjäksi ja siitä se lähti.

onneksi hän on sisäistänyt sen ettei tarvi mitään uutta. Jos haluaa ostaa uuden sohva, pitää vanha myydä / laittaa kiertoon, mitään kosmetiikkaa ei tarvi vuoteen, minulle ei tarvi ostaa mitään, jos haluaa antaa lahjan, raha kelpaa jne.

ihan hirveesti on tehty töitä ja tuskin ikinä tulee parantumaan. Pahimpia ovat kuolinpesät. Kun täti kuolee ja mitään ei voi heittää pois. Mutta yksitellen .

taas ensi kesäksi on monta laatikollista pakattu kirppistavaroita, juuri näitä perintöjä ja onneksi ollaan siitä yhtä mieltä ettei kirppiksen jälkeen niitä takas ei tuoda.
[/quote]
huh, olette tehneet valtavasti työtä, hatunnosto siitä!
-31 ja 36

Mun ystävä ei koskaan tule käymään. Sitten ihmettelee miksi en kutsu. Sanoin sille miten voin kutsua kaaoksen ja sotkun keskelle ( ja vielä yöksi)?

Mistä ihminen saa apua kun kukaan ei käy?

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:27"]Mun mies on ja hänen isänsä myös. Mun mies on jo muuttanut autotallin varastoksi ja ostanut kaksi varastoa. Koko ajan hän haaveilee kiinteistöstä, jossa on vielä enemmän piharakennuksia. Vaikka asuinneliöt vähenisi se ei haittaa jos varastotila lisääntyy. Miehen isä on jo muuttanut kivasta ok - talosta vanhaan pieneen mörskään jossa pihavarastoja on runsaasti. Sairaushan tuo on.
[/quote]
Tänään taas riideltiin aiheesta. Sanoin miehelle, että hän käyttää koko elämänsä siihen, että kerää tavaraa ympärilleen ja siinä samalla hän unohtaa elää. Minä haluaisin TEHDÄ asioita. Mies käyttää rahan ja ajan vain noihin lisävarastoihin että saisi kerätä lisää tavaraa. Hän ei edes tee omistamallaan tavaralla mitään, hän vain säilöö sitä. Kaikki energia, aika ja raha menee tuohon säilömiseen. Minä haluaisin käydä jossain tai tehdä asioita tai harrastaa jotain luovaa mutta miehen mielestä mihinkään ei ole varaa, paitsi uusiin varastoihin. Tänään itkin. Minusta tuo ei ole oikeaa elämää.

Isäpuoleni on uskomaton hamsteri - kahden paikan autotallissa on pieni polku jota voi kulkea hyppimällä, talon vintti täynnä ja alakerrassa vanhoja rakennustarvikkeita (ei tarvita.) Äitini hankki uuden talevisiotason ja vanha edelleen olohuoneessa kun on kuulemma hyvä ja siitä ei voi luopua. Vaikuttaa päällisinpuolin oikein fiksulta ja asiansa hoitavalta mieheltä, mutta kaikki menee jemmaan kun sitä ja sitä tarvitsee vielä.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 12:02"][quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:27"]Mun mies on ja hänen isänsä myös. Mun mies on jo muuttanut autotallin varastoksi ja ostanut kaksi varastoa. Koko ajan hän haaveilee kiinteistöstä, jossa on vielä enemmän piharakennuksia. Vaikka asuinneliöt vähenisi se ei haittaa jos varastotila lisääntyy. Miehen isä on jo muuttanut kivasta ok - talosta vanhaan pieneen mörskään jossa pihavarastoja on runsaasti. Sairaushan tuo on.
[/quote]
Tänään taas riideltiin aiheesta. Sanoin miehelle, että hän käyttää koko elämänsä siihen, että kerää tavaraa ympärilleen ja siinä samalla hän unohtaa elää. Minä haluaisin TEHDÄ asioita. Mies käyttää rahan ja ajan vain noihin lisävarastoihin että saisi kerätä lisää tavaraa. Hän ei edes tee omistamallaan tavaralla mitään, hän vain säilöö sitä. Kaikki energia, aika ja raha menee tuohon säilömiseen. Minä haluaisin käydä jossain tai tehdä asioita tai harrastaa jotain luovaa mutta miehen mielestä mihinkään ei ole varaa, paitsi uusiin varastoihin. Tänään itkin. Minusta tuo ei ole oikeaa elämää.
[/quote]
Voi höh, kuulostaa kurjalta! teillä on oletettavasti yhteiset rahat? Voisitko osoittaa miehelle asiasi tekemällä kuukausibudjetin paperille, johon merkitset kaikki varastovuokrat ja eriteltynä teidän muun kulutuksen? Voisikohan mies saada siitä vähän hillittyä himoaan?
On olemassa myös asiaan erikoistuneita ammattilaisia, jos oma puhe ei auta mutta haluat silti yrittää muuttaa tilannetta
-31

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 12:14"][quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 12:02"][quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:27"]Mun mies on ja hänen isänsä myös. Mun mies on jo muuttanut autotallin varastoksi ja ostanut kaksi varastoa. Koko ajan hän haaveilee kiinteistöstä, jossa on vielä enemmän piharakennuksia. Vaikka asuinneliöt vähenisi se ei haittaa jos varastotila lisääntyy. Miehen isä on jo muuttanut kivasta ok - talosta vanhaan pieneen mörskään jossa pihavarastoja on runsaasti. Sairaushan tuo on.
[/quote]
Tänään taas riideltiin aiheesta. Sanoin miehelle, että hän käyttää koko elämänsä siihen, että kerää tavaraa ympärilleen ja siinä samalla hän unohtaa elää. Minä haluaisin TEHDÄ asioita. Mies käyttää rahan ja ajan vain noihin lisävarastoihin että saisi kerätä lisää tavaraa. Hän ei edes tee omistamallaan tavaralla mitään, hän vain säilöö sitä. Kaikki energia, aika ja raha menee tuohon säilömiseen. Minä haluaisin käydä jossain tai tehdä asioita tai harrastaa jotain luovaa mutta miehen mielestä mihinkään ei ole varaa, paitsi uusiin varastoihin. Tänään itkin. Minusta tuo ei ole oikeaa elämää.
[/quote]
Voi höh, kuulostaa kurjalta! teillä on oletettavasti yhteiset rahat? Voisitko osoittaa miehelle asiasi tekemällä kuukausibudjetin paperille, johon merkitset kaikki varastovuokrat ja eriteltynä teidän muun kulutuksen? Voisikohan mies saada siitä vähän hillittyä himoaan?
On olemassa myös asiaan erikoistuneita ammattilaisia, jos oma puhe ei auta mutta haluat silti yrittää muuttaa tilannetta
-31
[/quote]

Terapiaan.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 12:14"][quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 12:02"][quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:27"]Mun mies on ja hänen isänsä myös. Mun mies on jo muuttanut autotallin varastoksi ja ostanut kaksi varastoa. Koko ajan hän haaveilee kiinteistöstä, jossa on vielä enemmän piharakennuksia. Vaikka asuinneliöt vähenisi se ei haittaa jos varastotila lisääntyy. Miehen isä on jo muuttanut kivasta ok - talosta vanhaan pieneen mörskään jossa pihavarastoja on runsaasti. Sairaushan tuo on.
[/quote]
Tänään taas riideltiin aiheesta. Sanoin miehelle, että hän käyttää koko elämänsä siihen, että kerää tavaraa ympärilleen ja siinä samalla hän unohtaa elää. Minä haluaisin TEHDÄ asioita. Mies käyttää rahan ja ajan vain noihin lisävarastoihin että saisi kerätä lisää tavaraa. Hän ei edes tee omistamallaan tavaralla mitään, hän vain säilöö sitä. Kaikki energia, aika ja raha menee tuohon säilömiseen. Minä haluaisin käydä jossain tai tehdä asioita tai harrastaa jotain luovaa mutta miehen mielestä mihinkään ei ole varaa, paitsi uusiin varastoihin. Tänään itkin. Minusta tuo ei ole oikeaa elämää.
[/quote]
Voi höh, kuulostaa kurjalta! teillä on oletettavasti yhteiset rahat? Voisitko osoittaa miehelle asiasi tekemällä kuukausibudjetin paperille, johon merkitset kaikki varastovuokrat ja eriteltynä teidän muun kulutuksen? Voisikohan mies saada siitä vähän hillittyä himoaan?
On olemassa myös asiaan erikoistuneita ammattilaisia, jos oma puhe ei auta mutta haluat silti yrittää muuttaa tilannetta
-31
[/quote]
Kyllä, rahat on yhteiset. Olin pitkään työttömänä, nyt opiskelen uuden ammatin. Toistaiseksi mies tienaa ne rahat ja tämän hän ottaa esille jos puhun hänen rahankäytöstään. Varastoista ei ole vuokrakuluja. Asumme ok-talossa ja mies on OSTANUT koppeja pihallemme ja haaveilee ostavansa vielä lisää.
Terapiaa ehdottaneelle: miehellä ei omasta mielestään ole ongelmaa. Vai ehdotitko terapiaa minulle...
Välillä tunnen olevani ihan umpikujassa ja haaveilen omasta asunnosta, jossa ei olisi mitään ylimääräistä tavaraa.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:46"]

Äitini oli hamstraaja, taion edelleen mutta ei niin paha.

sain kytkettyä tätä pois sillä että laitoimme hänelle tärkeitä tavaroita laatikkoon ja laatikon ylähyllylle. Seuraavalla kerralla kun kävimme, yhdessä ymmärsimme ettei hän ollut mitään tarvinnut.

[/quote]

Voi yksinkertaisuus. Et ilmeisesti pysty hyvksymään sen, että ihmisellä voi olla tavaroita, joita ei käytetä tai tarvita ihan koko ajan.

Sinun kaltaiset ei saisi puuttua hamstrausongelmiin lainkaan, jos asenne on tuo.

Kaikkien ei tarvitse elää kuiten sinä.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:46"]

Äitini oli hamstraaja, taion edelleen mutta ei niin paha.

sain kytkettyä tätä pois sillä että laitoimme hänelle tärkeitä tavaroita laatikkoon ja laatikon ylähyllylle. Seuraavalla kerralla kun kävimme, yhdessä ymmärsimme ettei hän ollut mitään tarvinnut.

[/quote]

Voi yksinkertaisuus. Et ilmeisesti pysty hyvksymään sen, että ihmisellä voi olla tavaroita, joita ei käytetä tai tarvita ihan koko ajan.

Sinun kaltaiset ei saisi puuttua hamstrausongelmiin lainkaan, jos asenne on tuo.

Kaikkien ei tarvitse elää kuiten sinä.
[/quote]
Käsittääkseni alkuperäisen kirjoittajan äidin ongelma oli ensisijaisesti epärealistinen käsitys tavaroiden arvosta ja tarpeellisuudesta ja siksi halusi säästää kaiken. Kun hän ymmärsi tavaroiden arvottomuuden, pystyi autettuna niistä luopumaan.
Sinun, "voi yksinkertaisuus", ei tarvitse tulla asialliseen ketjuun provosoimaan!

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 12:32"][quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 12:14"][quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 12:02"][quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:27"]Mun mies on ja hänen isänsä myös. Mun mies on jo muuttanut autotallin varastoksi ja ostanut kaksi varastoa. Koko ajan hän haaveilee kiinteistöstä, jossa on vielä enemmän piharakennuksia. Vaikka asuinneliöt vähenisi se ei haittaa jos varastotila lisääntyy. Miehen isä on jo muuttanut kivasta ok - talosta vanhaan pieneen mörskään jossa pihavarastoja on runsaasti. Sairaushan tuo on.
[/quote]
Tänään taas riideltiin aiheesta. Sanoin miehelle, että hän käyttää koko elämänsä siihen, että kerää tavaraa ympärilleen ja siinä samalla hän unohtaa elää. Minä haluaisin TEHDÄ asioita. Mies käyttää rahan ja ajan vain noihin lisävarastoihin että saisi kerätä lisää tavaraa. Hän ei edes tee omistamallaan tavaralla mitään, hän vain säilöö sitä. Kaikki energia, aika ja raha menee tuohon säilömiseen. Minä haluaisin käydä jossain tai tehdä asioita tai harrastaa jotain luovaa mutta miehen mielestä mihinkään ei ole varaa, paitsi uusiin varastoihin. Tänään itkin. Minusta tuo ei ole oikeaa elämää.
[/quote]
Voi höh, kuulostaa kurjalta! teillä on oletettavasti yhteiset rahat? Voisitko osoittaa miehelle asiasi tekemällä kuukausibudjetin paperille, johon merkitset kaikki varastovuokrat ja eriteltynä teidän muun kulutuksen? Voisikohan mies saada siitä vähän hillittyä himoaan?
On olemassa myös asiaan erikoistuneita ammattilaisia, jos oma puhe ei auta mutta haluat silti yrittää muuttaa tilannetta
-31
[/quote]
Kyllä, rahat on yhteiset. Olin pitkään työttömänä, nyt opiskelen uuden ammatin. Toistaiseksi mies tienaa ne rahat ja tämän hän ottaa esille jos puhun hänen rahankäytöstään. Varastoista ei ole vuokrakuluja. Asumme ok-talossa ja mies on OSTANUT koppeja pihallemme ja haaveilee ostavansa vielä lisää.
Terapiaa ehdottaneelle: miehellä ei omasta mielestään ole ongelmaa. Vai ehdotitko terapiaa minulle...
Välillä tunnen olevani ihan umpikujassa ja haaveilen omasta asunnosta, jossa ei olisi mitään ylimääräistä tavaraa.
[/quote]
Ei ole helppo tilanne sinulla. Miehesi kaltaisia on Suomessa ja maailmalla monia... Positiiviselta kuitenkin minusta vaikuttaa se, että mies varastoi tavaran ulos, toivottavasti asunnossanne on jotain tiloja, joissa ei ole ylimääräistä tavaraa ja voit lepuuttaa silmiäsi! Tsemppiä!