Miten pärjäävät teini-äitien laset? Nyt yli 30-vuotiaat, miten menee?

*teiniäiti

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 20:23"]

*teiniäiti

[/quote]

kiitos tästä... ;)

Minunkin äitini oli juuri ja juuri 18-vuotias saadessaan minut. Isäni jaksoi olla kuvioissa vain muutaman kuukauden syntymäni jälkeen ja sitten pakkkas tavaransa ja lähti. Mutta äiti huolehti minusta hyvin. Hänellä oli hyvä tukiverkko, vanhemmat, isovanhemmat, neljä sisarusta ja pari hyvää ystävää. Olin kolme kun isäpuoleni tuli kuvioihin ja kahdeksan kun biologinen isäni ilmestyi takaisin.
Nyt juuri 30 vuotta täyttäneenä elän edelleen aika tasapainoista elämää. Sain esikoiseni puolitoista vuotta sitten ja olen ollut naimisissa elämäni miehen kanssa miltei kolme vuotta. Olen töissä ja olemme hankkimassa toista koiraa, vanhempi koirani on nelivuotias

Kiinnostavaa! Olen ollut siinä ymmärryksessä, ja on kai sitä tutkittukin, että teiniäitiys ikäänkuin periytyy! 

Oma äitini oli 19 kun synnyin. Hyvä, huolehtiva ja rakastava äiti, en voi valittaa. Isäni on pari vuotta vanhempi, ovat edelleen yhdessä näin 35 vuotta myöhemmin. Minulla menee oikein hyvin, olen naimisissa, minulla on kaksi lasta, pari tutkintoa ja hyvä työpaikka. Äitini kanssa olen erittäin läheinen ja voimme puhua kaikesta avoimesti.

Äitini oli 17 ja isäni 18 kun synnyin. Isä oli armeijassa ja äiti kannassani kotona. Sitten isä meni opiskelemaan, äiti oli töissä. Sitten isä meni töihin ja tuli pikkuveli. Sen jälkeen äiti oli meidän kanssa päivät kotona, isä töissä ja äiti kävi iltakoulun. Sitten syntyi sisko ja sen jälkeen olivat vuorotellen kotona ja töissä. 

Olen esikoinen ja sain oman lapseni 22 vuotiaana. Veljeni vaimoineen yrittävät nyt esikoistaan. 

Hyvin menee, normaalia arkea. Samoin sisaruksillani ja vanhemmillani.

Äitini sai minut 16-vuotiaana, pikkusiskoni 17-vuotiaana ja pikkuveljeni (kaksoset) 19-vuotiaana. Vain veljilläni on sama isä ja siskoni isä on vankilassa tälläkin hetkellä. Omaa isääni en tunne, koska äitini oli kuulemma kännissä kun häntä pani eikä tiedä hänen nimeään... Kuulemma joku päälle 25v mies oli kyseessä.

Olen poikkeus sääntöön ja suoraan sanottuna ainut menestyjä perheessä: Nyt 24-vuotiaana opiskelen yliopistossa, olen avoliitossa ja säästän ensiasuntoon korkeakoulutetun mieheni kanssa.

Siskoni on kolmen lapsen yh, toisella pikkuveljelläni on kaksi lasta eri tyttöjen (alle 20v) kanssa. Ihania lapsia, mutta hieman huolestuttaa heidänkin tulevaisuutensa. Sisarukseni eivät ole kaikkein tasapainoisimmasta päästä: esim. siskoni oli teininä huostaanotettuna ja toisella veljelläni on rikosrekisteri. Lapsia saanut veljeni ryyppäsi teininä rankasti ja peruskoulu jäi kesken, mutta nykyään menee ihan hyvin. Kai isyys muuttaa.

Itse haluan lapsia, kun olen opiskellut ja ollut työelämässä jonkin aikaa. Mieheni kanssa saamme kuulla haukkuja (esim. ja syytöksiä seksittömyydestä), kun emme tässä iässä ole vielä hankkineet lapsia.

Äitini sai minut 16-vuotiaana, veljeni 17-vuotiaana. Isäni kuoli joku vuosi sitten, äitini jäi silloin leskeksi. Neljä lasta itselläni (ensimmäinen syntyi, kun olin 23-vuotias), naimisissa olen lasteni isän kanssa, samassa vakiduunissa yli 20 vuotta.

Äiti oli 17 kun sai minut.

Itse olen nyt 33 ja ihan ok on mennyt. 

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:06"]Äitini sai minut 16-vuotiaana, veljeni 17-vuotiaana. Isäni kuoli joku vuosi sitten, äitini jäi silloin leskeksi. Neljä lasta itselläni (ensimmäinen syntyi, kun olin 23-vuotias), naimisissa olen lasteni isän kanssa, samassa vakiduunissa yli 20 vuotta.
[/quote]

Niin ja olen 45-vuotias, avioliittoa takana 23 vuotta ja toivon mukaan vähintään saman verran edessä :)

Ilahduttava kuulla, että monella elämä sujuu!

Olin 19 kun sain ensimmäisen lapseni. Hyvin on mennyt koko ajan. Lapsen isä minua 15 vuotta vanhempi ja mentiin naimisiin kun tulin raskaaksi. Ollaan onnellisesti yhdessä edelleen ja toinenkin lapsi tuli pari vuotta ekan jälkeen. Mitään juhlimishimoja mulla ei ole koskaan ollut, en ole ollut sen luontoinen vaan "kotihissukka". Kotiäitinä olin vuosia, sitten opiskelin itselleni akateemisen koulutuksen ja nyt kun lapset on jo teinejä, olen ollut pitkään alani töissä.

Eipä kyllä niin mitään valittamista tässä että sain lapset nuorena, päinvastoin! On ihanaa kun lapset alkaa jo olla isoja ja itsenäisiä ja minä olen vasta 34 kumminkin. Muilla ikäisilläni on paljolti ruuhkavuosirumbaa, itselläni taas jo hyvin rentoa. Enkä ole menettänyt mitään, kun opinnotkin pystyi hyvin hoitamaan lastenteon jälkeen. 

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:50"]

Olin 19 kun sain ensimmäisen lapseni. Hyvin on mennyt koko ajan. Lapsen isä minua 15 vuotta vanhempi ja mentiin naimisiin kun tulin raskaaksi. Ollaan onnellisesti yhdessä edelleen ja toinenkin lapsi tuli pari vuotta ekan jälkeen. Mitään juhlimishimoja mulla ei ole koskaan ollut, en ole ollut sen luontoinen vaan "kotihissukka". Kotiäitinä olin vuosia, sitten opiskelin itselleni akateemisen koulutuksen ja nyt kun lapset on jo teinejä, olen ollut pitkään alani töissä.

Eipä kyllä niin mitään valittamista tässä että sain lapset nuorena, päinvastoin! On ihanaa kun lapset alkaa jo olla isoja ja itsenäisiä ja minä olen vasta 34 kumminkin. Muilla ikäisilläni on paljolti ruuhkavuosirumbaa, itselläni taas jo hyvin rentoa. Enkä ole menettänyt mitään, kun opinnotkin pystyi hyvin hoitamaan lastenteon jälkeen. 

[/quote]

Kiva, että sulla menee hyvin:)  mutta aloitus koski teiniäitien lapsia, jotka nyt ovat jo aikuisia.

up

Kiinntoisa artikkeli teniäitiyden haastesta tutkimustuloksiin pohjaten. Duodecim lehdestä

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&viewType=viewArticle&tunnus=duo98744

Eikö Temptation Islandin Simo ole teiniäidin lapsi?