Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsi ei opi että käy huonosti jos ei tottele!?
12.05.2015 |
Ei usko IKINÄ kun sanoo että nyt loppuu pelleeily, tai käy huonosti.
Alkoi taas valittamaan ja huutamaan jotain ruokapöydästä, sanoin että nyt syödään tai saa lähteä pois ja tulla syömään kun muuta ovat rauhasa syöneet. Tästä alkaa suurempi pelleily, jatkaa entiseen malliin ja nauraa päälle.
Sanon että nyt riitti, vien huoneeseen ja sanon että saa tulla kun on rauhoittunut.
Lapsi vain nauraa (ei mitään ilon naurua, vaan sellasta ärsyttävää lällätilää-naurua).
Otan kiinni olkapäästä, sanon että nyt rauhoitut, jlloin lapsi riuhtoo itseään irti, iin että kaatuu ja lyö kasvot huoneessaan olevaan tuoliin.
On nyt taas itselläänkin niin voittajafiilis kun lapsen huuli on paksuna ja kylmällä koitetaan jos ei turpoaisi liiaa, verenvuoto jo loppui.
Eipä ole enää kummallakaan rukahalua.
Lapsi on just täyttänyt 4v. Muuten ihan fiksu ja kakinpuolin hurmaava ja hauska, mutta tämä uhma... Ja loppuu aina siihen että hän tavalla tai toisella teloo itseään.Miksei voi vain totella!?
(On kotihoidossa pikkusiskn kanssa, käyy aamupäivisin 2h puistossa, saa kotona paljon hellyyttä ja huomiota, nyt istuu mun sylissä.)
Kommentit (45)
Niskavilloista omaan huoneeseen aina kun ei tottele. Näytä että olet tosissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 17:46"]
Sanon että nyt riitti, vien huoneeseen ja sanon että saa tulla kun on rauhoittunut.
Lapsi vain nauraa (ei mitään ilon naurua, vaan sellasta ärsyttävää lällätilää-naurua).
Otan kiinni olkapäästä, sanon että nyt rauhoitut
[/quote]
Siis miksi vielä tässä vaiheessa markkinoit sitä rauhoittumista? Lapsi on jo kieltäytynyt tottelemasta ja valitsemasi seuraus annettu, eli viety huoneeseen odottamaan yksin syömistä.
Tuo ruokapöytäpelleily on kyllä hankala juttu. Itse usein sanon että "kiitos, ruokailusi on päättynyt" ja poistan pöydästä, jos menee pelleilyksi ja ei kehotuksista huolimatta tottele. Mutta tän ratkaisun jos tekee niin pitää kyllä aina sitten katsoa, että se oikeasti on jo saanut aboutirallaa riittävästi murua rinnan alle...
Meillä on samanlainen kohta neljävuotias. Ja on hoidossa päiväkodissa 3-5 päivää viikossa. Olen purrut hammasta ja koittanut kestää (ja ollut silti yhtä periksiantamaton kuin ennenkin).
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 17:52"]
Se on vasta neljän, sen täytyy kokeilla tuhat kertaa sun hermojasi.
Tuli mieleen kun on kotihoidossa, että onko lapsella ehkä liian vähän toimintaa? Pelkkä puistoilu vauvaikäisen ja äidin kanssa ei ehkä enää riitä. Vaikka kotihoito on hieno asia, niin tuonikäinen alkaa kaivata jo kavereita. Ainakin meillä alkaa häiritsevä käytös usein tylsyydestä.
[/quote] Käy puistossa, eli leikkii siellä kavereiden ja puistotätien kanssa.
Yhdessä m. leivotaan, käydään uimassa, piirretään, lauletaan, luetaan satuja.
Opeta se kuuntelemaan itseäsi. Hiljaa ja vakuuttavasti puhuvaa kuunnellaan. Huutavaa ja hermostunutta ei kuuntele kukaan. Vaaditko kunnioitusta? Edellytätkö asioita?
Kun jollain on koira ja se koira alkaa olla mahdoton niin sitä koiraa KOULUTETAAN. Se joutuu alkamaan kuunnella omistajaansa ja se joutuu istumaan vaikka viisitoista minuuuttia odottaen lupaa ottaa ruokansa. Miksi ihmeessä lapsesta kuvitellaan, että sen pitäisi itse tyhjästä oppia kaikki maailman asiat. Siksi että on koiraa fiksumpi olio? Sitä lastakin pitää KASVATTAA. Ei vanhempi voi vaan reagoida tilanteisiin vaan pitää muokata sitä ipanaa toimimaan tilanteissa tietyllä tavalla. Ja joo, ymmärrän että jokainen lapsi kokeilee rajojaan siitä huolimatta. Mutta on se silti erilaista, kun on nähty vaivaa ja tehty pohjatyötä kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap ei jättänyt sitä kakaraa räkättämään ihan yksinään sinne huoneeseen? Tollanen toiminta että vaan hoetaan sitä kieltoa provosoi sitä kakrua. Ensin kielletään, jos ei tottele viedään omaan huoneeseen ja sanotaan, että tervetuloa takaisin kun olet rauhoittunut ja ovi perässä kiinni.
Uhmis on ihan niin kuin av -trolli, mitä enemmän sitä ruokkii sitä isommat kicksit se saa!
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 18:04"]
Miksi ap ei jättänyt sitä kakaraa räkättämään ihan yksinään sinne huoneeseen? Tollanen toiminta että vaan hoetaan sitä kieltoa provosoi sitä kakrua. Ensin kielletään, jos ei tottele viedään omaan huoneeseen ja sanotaan, että tervetuloa takaisin kun olet rauhoittunut ja ovi perässä kiinni.
Uhmis on ihan niin kuin av -trolli, mitä enemmän sitä ruokkii sitä isommat kicksit se saa!
[/quote] Kun meillä ei ole lukkoa ovessa, eikä olla poistettu kahvaa sisäpuolelta koska se ei ole mikään häkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin aloituksesta jäi kirjoittamatta (kirjoitin liiankin lyyesti, kun kirjoitan vain yhdellä kädellä), että lapsi lähti koko ajan huonesta nauran sitä ärsytysnaurua, paimensin takaisin, ja kun muutaman toiston jälkeen otin kiinni lapsi riuhtoi itseään irti ja kaatui.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 18:02"]Opeta se kuuntelemaan itseäsi. Hiljaa ja vakuuttavasti puhuvaa kuunnellaan. Huutavaa ja hermostunutta ei kuuntele kukaan. Vaaditko kunnioitusta? Edellytätkö asioita?
Kun jollain on koira ja se koira alkaa olla mahdoton niin sitä koiraa KOULUTETAAN. Se joutuu alkamaan kuunnella omistajaansa ja se joutuu istumaan vaikka viisitoista minuuuttia odottaen lupaa ottaa ruokansa. Miksi ihmeessä lapsesta kuvitellaan, että sen pitäisi itse tyhjästä oppia kaikki maailman asiat. Siksi että on koiraa fiksumpi olio? Sitä lastakin pitää KASVATTAA. Ei vanhempi voi vaan reagoida tilanteisiin vaan pitää muokata sitä ipanaa toimimaan tilanteissa tietyllä tavalla. Ja joo, ymmärrän että jokainen lapsi kokeilee rajojaan siitä huolimatta. Mutta on se silti erilaista, kun on nähty vaivaa ja tehty pohjatyötä kuntoon.
[/quote]
Koiran ja lapsen koulutus on aika samanlaista. Kumpikin tarvii rajat ja hirveästi toistoa ja kertausta, ne koettelee hermoja ja testaa rajoja ja vöhintään kerran sattuu. Koira vaan oppii nopeampaa kuin se lapsi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miten olet yrittänyt opettaa lasta?
Oppi nro 1. Jos tottele äitiä, käy huonosti.
Mitä muita oppeja ja miten? Ja mitä tarkoittaa käydä huonosti? Tuo ei ole vielä mitään minkään opettamista. Miten olet opettanut kunnioittamaan sinua ja käyttäytymään pöydässä noin konkreettisesti?
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 18:35"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 18:02"]Opeta se kuuntelemaan itseäsi. Hiljaa ja vakuuttavasti puhuvaa kuunnellaan. Huutavaa ja hermostunutta ei kuuntele kukaan. Vaaditko kunnioitusta? Edellytätkö asioita? Kun jollain on koira ja se koira alkaa olla mahdoton niin sitä koiraa KOULUTETAAN. Se joutuu alkamaan kuunnella omistajaansa ja se joutuu istumaan vaikka viisitoista minuuuttia odottaen lupaa ottaa ruokansa. Miksi ihmeessä lapsesta kuvitellaan, että sen pitäisi itse tyhjästä oppia kaikki maailman asiat. Siksi että on koiraa fiksumpi olio? Sitä lastakin pitää KASVATTAA. Ei vanhempi voi vaan reagoida tilanteisiin vaan pitää muokata sitä ipanaa toimimaan tilanteissa tietyllä tavalla. Ja joo, ymmärrän että jokainen lapsi kokeilee rajojaan siitä huolimatta. Mutta on se silti erilaista, kun on nähty vaivaa ja tehty pohjatyötä kuntoon. [/quote] Koiran ja lapsen koulutus on aika samanlaista. Kumpikin tarvii rajat ja hirveästi toistoa ja kertausta, ne koettelee hermoja ja testaa rajoja ja vöhintään kerran sattuu. Koira vaan oppii nopeampaa kuin se lapsi...
[/quote]
No nimenomaan. Ja toki lapsi on koiraa monisyisempi, mutta niitä tapoja pitää ihan oikeasti tahkota. Ja sitä, että saa toisesta kontaktin ja itsensä kuulluksi. Pitää osata motivoida, asettaa rajoja, vetää oikeista naruista, pitää omat hermot kurissa, nähdä paljon vaivaa jne. Mutta se todellakin palkitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 18:35"]
No miten olet yrittänyt opettaa lasta?
Oppi nro 1. Jos tottele äitiä, käy huonosti.
Mitä muita oppeja ja miten? Ja mitä tarkoittaa käydä huonosti? Tuo ei ole vielä mitään minkään opettamista. Miten olet opettanut kunnioittamaan sinua ja käyttäytymään pöydässä noin konkreettisesti?
[/quote] Hyppimällä pöydällä ja huutamalla paiskomalla ruokia ympäri kämppää sa sanomalla että näin ei saa tehdä. Onko muka joku muu tapa? :O
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 18:42"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 18:35"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 18:02"]Opeta se kuuntelemaan itseäsi. Hiljaa ja vakuuttavasti puhuvaa kuunnellaan. Huutavaa ja hermostunutta ei kuuntele kukaan. Vaaditko kunnioitusta? Edellytätkö asioita? Kun jollain on koira ja se koira alkaa olla mahdoton niin sitä koiraa KOULUTETAAN. Se joutuu alkamaan kuunnella omistajaansa ja se joutuu istumaan vaikka viisitoista minuuuttia odottaen lupaa ottaa ruokansa. Miksi ihmeessä lapsesta kuvitellaan, että sen pitäisi itse tyhjästä oppia kaikki maailman asiat. Siksi että on koiraa fiksumpi olio? Sitä lastakin pitää KASVATTAA. Ei vanhempi voi vaan reagoida tilanteisiin vaan pitää muokata sitä ipanaa toimimaan tilanteissa tietyllä tavalla. Ja joo, ymmärrän että jokainen lapsi kokeilee rajojaan siitä huolimatta. Mutta on se silti erilaista, kun on nähty vaivaa ja tehty pohjatyötä kuntoon. [/quote] Koiran ja lapsen koulutus on aika samanlaista. Kumpikin tarvii rajat ja hirveästi toistoa ja kertausta, ne koettelee hermoja ja testaa rajoja ja vöhintään kerran sattuu. Koira vaan oppii nopeampaa kuin se lapsi...
[/quote]
No nimenomaan. Ja toki lapsi on koiraa monisyisempi, mutta niitä tapoja pitää ihan oikeasti tahkota. Ja sitä, että saa toisesta kontaktin ja itsensä kuulluksi. Pitää osata motivoida, asettaa rajoja, vetää oikeista naruista, pitää omat hermot kurissa, nähdä paljon vaivaa jne. Mutta se todellakin palkitaan.
[/quote] Kun näitä kaikkia tehdään. Lapsi on 2-vuotiaana aloittanut uhman ja se vain pahenee vaikka on sanat säännöt ja rajat ja ollaan johdonmukaisua. Syö nätisti kymmenen ateriaa, yhdestoista menee uhmaamiseksi. Pukee hienosti viisitoista kertaa, pelleilee viikon eikä osaa... Tietää kyllä miten kuuluu tehdö, ei vain jaksa välittää ja silloin ylernsä riehuu ja pelleilee niin että sattuu loppujen lopuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on ihania, mutta on ne tyhmiäkin. Ei ne tajua tuollaisia. Ja kuuluukin olla tyhmiä.
No ainakin pitäisi olla aina askelen edellä. Eli jo kun näet ekat merkit siitä, että tänään voi olla se eskaloituva tilanne, aloitat toimenpiteet sen estämiseksi. Kun tilanne on päällä, ei sitä pysty sormia napsauttamalla rauhoittamaan.
Mitä ihmettä on rauhoittuminen? Mistä lapsi tietää, mitä sinä haluat hänen tekevän - minä aikuisenakaan en tiedä, mitä sinulle rauhoittuminen on, miten se ilmenee jne. Opettele olemaan lapsen kanssa järkevämpi ja kerro selkeästi, mitä konkreettista haluat tapahtuvaksi jonkun omituisen rauhoittumisen sijaan. Tai mitä tarkoittaa pelleily, minkä haluat loppuvan? Opettele yksilöimään ne kieltosi!
Lapselle voi ihan hyvin ilmoittaa, että nyt jokainen syö ja ruokapöydässä voi keskustella normaalilla äänellä. Jos huutaa, ruokailu loppuu siihen ja seuraavan kerran ruokaa saa vasta illalla. Kun lapsi huutaa, otetaan lapselta lautanen pois, kiitetään ruuasta ja muistutetaan, että äsken ilmoitin, että huutajan syöminen päättyy tähän. Sitten lapsi pois ruokapöydästä ilman sen isompia syyttelyjä ja muut jatkavat syömistä. Kun lapsi ilmoittaa, että hän haluaa ruokaa nyt, sanotaan rauhallisesti, että ei käy, koska huutajat saavat ruokaa vasta illalla (tai joku muu selkeä, tuttu ilmaisu tyyliin huutajat ei saa päivällistä, heille tarjotaan vasta iltapalaa, jos osaavat silloin olla ruokapöydässä huutamatta).
Ei siis mitään rauhoittumisia, rauhassa syömisiä tms. vaan selkeitä tekemisen määrittelyjä.
MInlä sanot, siitä pidä kiinni. Siksi varo, mitä menet sanomaan!
Ihana! Aivan kuin meidän poika. Meidän poika vaan kokeilee rajojaan ja minulla on käytössä yksi varoitus ja sen jälkeen lähtee. Meillä rauhoittumispaikka on kodinhoitohuone, sinne pääsee mälsään huoneeseen pyykkikoneen kanssa jos alkaa riehumaan esim. ruokapöydässä. Kerran varoitan että "noin ei tehdä, meillä syödään näin." Ja jos edelleen jatkuu niin vien kodinhoitohuoneeseen. Pois saa tulla kun osaa kertoa miten meillä syödään (juurihan siis lapselle kerroin miten meillä syödään.) Usein tästä tulee itkupotkuraivarit mutta pian poika rauhoittuu ja tulee pyytämään anteeksi ja kertomaan miten tilanteessa pitäisi toimia. Ja siis meidän poika on kohta 4v ja tämä tapa on ollut meillä siitä asti kun on osannut puhua. Meillä ei tarvitse yksinään itkeä, itkeväkin lapsi osaa kyllä kertoa mitä äiti juuri on ohjeistanut ja voi sitten tulla lohdutetuksi kun on osannut asiansa sanoa. Kiukuttelut ovat vähentyneet huomattavasti. Täytyy vain olla johdonmukainen ja ottaa ne raivarit vastaan ja tehdä työ.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 19:09"]Mitä ihmettä on rauhoittuminen? Mistä lapsi tietää, mitä sinä haluat hänen tekevän - minä aikuisenakaan en tiedä, mitä sinulle rauhoittuminen on, miten se ilmenee jne. Opettele olemaan lapsen kanssa järkevämpi ja kerro selkeästi, mitä konkreettista haluat tapahtuvaksi jonkun omituisen rauhoittumisen sijaan. Tai mitä tarkoittaa pelleily, minkä haluat loppuvan? Opettele yksilöimään ne kieltosi!
Lapselle voi ihan hyvin ilmoittaa, että nyt jokainen syö ja ruokapöydässä voi keskustella normaalilla äänellä. Jos huutaa, ruokailu loppuu siihen ja seuraavan kerran ruokaa saa vasta illalla. Kun lapsi huutaa, otetaan lapselta lautanen pois, kiitetään ruuasta ja muistutetaan, että äsken ilmoitin, että huutajan syöminen päättyy tähän. Sitten lapsi pois ruokapöydästä ilman sen isompia syyttelyjä ja muut jatkavat syömistä. Kun lapsi ilmoittaa, että hän haluaa ruokaa nyt, sanotaan rauhallisesti, että ei käy, koska huutajat saavat ruokaa vasta illalla (tai joku muu selkeä, tuttu ilmaisu tyyliin huutajat ei saa päivällistä, heille tarjotaan vasta iltapalaa, jos osaavat silloin olla ruokapöydässä huutamatta).
Ei siis mitään rauhoittumisia, rauhassa syömisiä tms. vaan selkeitä tekemisen määrittelyjä.
MInlä sanot, siitä pidä kiinni. Siksi varo, mitä menet sanomaan!
[/quote] Unohdin taas että tämä on AV ja että tännne pitää raportoida sanantarkasti miten asia on mennyt. Lasta kiellettiin huutamasta, ja sanottiin että jos huuto ei lopu hän lähtee pöydästä. Asia on käyty läpi monen monta kertaa, hän tietää kyllä miten ruokapöydässä käyttäydytään. Ollaan myös käyty läpi mitä rauhoittuminen tarkoittaa, ollaan harjoiteltu rauhoittumista. En tajunnut että tänne pitäisi kirjoittaa neljän vuoden taustat "näin kasvatanlapsiani" jotta voisin tämän aloituksen tehdä.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 19:22"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 19:09"]Mitä ihmettä on rauhoittuminen? Mistä lapsi tietää, mitä sinä haluat hänen tekevän - minä aikuisenakaan en tiedä, mitä sinulle rauhoittuminen on, miten se ilmenee jne. Opettele olemaan lapsen kanssa järkevämpi ja kerro selkeästi, mitä konkreettista haluat tapahtuvaksi jonkun omituisen rauhoittumisen sijaan. Tai mitä tarkoittaa pelleily, minkä haluat loppuvan? Opettele yksilöimään ne kieltosi! Lapselle voi ihan hyvin ilmoittaa, että nyt jokainen syö ja ruokapöydässä voi keskustella normaalilla äänellä. Jos huutaa, ruokailu loppuu siihen ja seuraavan kerran ruokaa saa vasta illalla. Kun lapsi huutaa, otetaan lapselta lautanen pois, kiitetään ruuasta ja muistutetaan, että äsken ilmoitin, että huutajan syöminen päättyy tähän. Sitten lapsi pois ruokapöydästä ilman sen isompia syyttelyjä ja muut jatkavat syömistä. Kun lapsi ilmoittaa, että hän haluaa ruokaa nyt, sanotaan rauhallisesti, että ei käy, koska huutajat saavat ruokaa vasta illalla (tai joku muu selkeä, tuttu ilmaisu tyyliin huutajat ei saa päivällistä, heille tarjotaan vasta iltapalaa, jos osaavat silloin olla ruokapöydässä huutamatta). Ei siis mitään rauhoittumisia, rauhassa syömisiä tms. vaan selkeitä tekemisen määrittelyjä. MInlä sanot, siitä pidä kiinni. Siksi varo, mitä menet sanomaan! [/quote] Unohdin taas että tämä on AV ja että tännne pitää raportoida sanantarkasti miten asia on mennyt. Lasta kiellettiin huutamasta, ja sanottiin että jos huuto ei lopu hän lähtee pöydästä. Asia on käyty läpi monen monta kertaa, hän tietää kyllä miten ruokapöydässä käyttäydytään. Ollaan myös käyty läpi mitä rauhoittuminen tarkoittaa, ollaan harjoiteltu rauhoittumista. En tajunnut että tänne pitäisi kirjoittaa neljän vuoden taustat "näin kasvatanlapsiani" jotta voisin tämän aloituksen tehdä.
[/quote]
No ehkä siksi, että niitä kasvatustapoja on aika paljon erilaisia, osa toimii paremmin ja osa huonommin. Olisit vaan sanonut avauksessa, että ärsyttää lapsen käytös eikä muuta.
Se on vasta neljän, sen täytyy kokeilla tuhat kertaa sun hermojasi.
Tuli mieleen kun on kotihoidossa, että onko lapsella ehkä liian vähän toimintaa? Pelkkä puistoilu vauvaikäisen ja äidin kanssa ei ehkä enää riitä. Vaikka kotihoito on hieno asia, niin tuonikäinen alkaa kaivata jo kavereita. Ainakin meillä alkaa häiritsevä käytös usein tylsyydestä.