Epäilen ystävääni....

, että alkoholista on tullut hänen elämänsä suurin rakkaus....:( Raha-asiat persiillään, ihmissuhteissa ei onnistu mitenkään, bilettää rankasti parikin päivää putkeen, pystyy iha mielettömiä määriä juomaan, puhuu asioita vähän " ristiin" , masennusta jne juttuja myöskin. Työnsä hoitaa kunnolla, ja kovasti on tulevaisuuden suunnitelmia...Niin, teoriassa muttei käytännös sitten tapahdu yhtään mitään...

Onneksi lapsia ei ole siunaantunut tuohon kurjuuteen.



Olen seurannut pitkään tämän ihmisen juttuja, olen ollut tukena ja kuuntelevana korvana. Pystytään suht avoimesti puhumaan asioista ja kerran olen erehtynyt mainitsemaan tuosta juomisesta hänelle ja siitä hän loukkaantui. Päätin, että kukin juokoon just niin paljon kuin haluaa enkä puutu siihen eikä ole mun asia. Mutta kyllä haluaisin ystävänä kuitenkin olla auttamassa ihmistä jaloilleen ja tukemaan elämässä. Eikö ystävät juuri sitä varten ole olemassa, että heikkona hetkenä ei hylätä ja autetaan?



Mulla ei vain ole palikoita tähän ja tuntuu kurjalta nähdä kun kaunis fiksu ihminen hukkaa elämänsä pullon tuoman feikkielämän takia:( Hän itsekin tietää, että elämänsä on vähän paskasti mennyt, ja myöntää sen. Mutta hän puhuu kovasti, että nyt uusi suunta elämälle, mutta silti elämä jatkuu ihan samoilla uomilla. Raskas työ, raskaat huvit. Ei harrastuksia ei mitään muuta elämässä...



Antakaa mulle keinoja auttaa rakasta ystävää!!!!