Kysy mitä vaan ex-lestadiolaiselta

Miksi suviseurojen jäljiltä löytyy aina paljon kortsuja?

Jaa-a, eiköhän kaikki tiedä mihin niitä käytetään :D

Miksi olet ex?

Milloin luovuit uskosta? T. 15 v. sitten lähtenyt ex vl

2: Koin säännöt ja ihmiset teennäisinä. Lestadiolaisuudessa, niin kuin monessa muussakin uskonnossa unohdetaan helposti omaan kasvuun panostus, sillä uskotaan että apu tulee jostain itsensä ulkopuolelta. Sen huomasi helposti sisäsiittoisuudessa ja ajattelusta, että vain lestadiolaiset pääsevät "taivaaseen". En kokenut uskontoa millään tavalla omakseni. 

Onko sinulla isot tissit?

3: En ole koskaan uskonut ylemmän olemassaoloon kirkon tapaan, vaikka uskonkin että jokin hyvä energia saattaa olla olemassa. Laitoin eropaperit kuusi vuotta sitten. Äitini ei edelleenkään tiedä asiasta, vaikka toisaalta en usko että hän kovin dramaattisesti asiaa ottaisi. Toisaalta se ei hänelle kuulukaan olen jo päälle 30v. 

6: on ne isot, jos poikaystävältäni kysytään ainakin :D ja niin on monet muutkin sanoneet. Siinä C-D kuppi. Itseäni ei haittaisi vaikka olisivat vähän pienemmätkin, mutta ei nää elämää haittaa ;)

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 23:32"]

2: Koin säännöt ja ihmiset teennäisinä. Lestadiolaisuudessa, niin kuin monessa muussakin uskonnossa unohdetaan helposti omaan kasvuun panostus, sillä uskotaan että apu tulee jostain itsensä ulkopuolelta. Sen huomasi helposti sisäsiittoisuudessa ja ajattelusta, että vain lestadiolaiset pääsevät "taivaaseen". En kokenut uskontoa millään tavalla omakseni. 

[/quote]

Olen myös ex-vl ja samaa mieltä tuosta, että ehkä yleisestikin uskonnollisissa yhteisöissä, mutta omakohtaisesti koettuna vl-yhteisössä, ihmisenä kasvaminen voi jotenkin jäädä taka-alalle, koska usko sääntöineen toimii ohjenuorana käyttäytymiselle. Kun on tiukka sääntörakennelma, oma ajattelu ei kehity, ei tarvitse pohtia oikean ja väärän ongelmia tai voihan niitä pohtia, mutta mitä sitten, kun oma ajattelu törmää yhteisön sääntöihin. Ahdistavaa. Itse lähdin vl-yhteisöstä, koska en jaksanut ristiriitaa yhteisön periaatteiden ja oman ajatteluni välillä.

Jep, juurikin näin. Mun mielestä on järjetöntä kieltää ihmiseltä asioita, jotka tuovat elämään nautintoa. Esim. tanssiminen tai tv:n katselu. Jos kerran Jumala on luonut ihmisen, hän on luonut hänelle myös kyvyn tanssia, niin miten se voi olla väärin? Tai tv ja musiikki. Ihmiset tekevät sisältöö mediaan, me kukin voimme itse valita mitä sieltä katsomme. Siellä on paljon paskaa, mutta myös paljon hyvää, kukin saa määritellä itse mikä on mitäkin.Uskonnot eivät mielestäni edistä omaan henkiseen kasvuun panostamista ja introspektiivisyyttä ollenkaan. Aiheesta voisin kirjoittaa kirjan, mutta en sentään viitsi väsyttää ketään paatoksillani :D

Eropaperit? Ei suinkaan sellaisia tarvita, jos aikoo luopua lestadiolaisuudesta. Saa hiukan epäilemään provoa.

12: äh, siis tarkoitan että erosin ev.lut kirkosta. Se on ihan totta, ei lestadiolaisuudesta tarvitse mitenkään "erota". Lessukokouksista lopetin vain käymästä. Kyllä mä oon/olin ihan tasan tarkkaan lessu, en tiedä miksi pitäisi provota. Esikoislessu. 

Ok. Eropaperiaisia selvä. Monet mieltää lestadiolaisuuden nimenomaan vanhoillislestadiolaisuudeksi. Tuo eskois-tarkennus varmaan tarpeellinen.

Olitko isosta perheestä? Millainen lapsuus sinulla oli? Haluatko itse lapsia?

Koetko että vanhempasi tai joku ympärilläsi on kärsinyt erityisesti lestaadiolaisuudestaan?

14: Lestadiolaisuuteen kuuluu monta "haaraa", koska liike on jakautunut moneenkymmeneen osaan, mutta kannattajamääriltä isoimmat on järjestyksessä vanhoillisilestadiolaiset, sitten tulee esikoislestadiolaiset ja kolmas oli muistaakseni joku rauhansanalaiset. Tuosta viimeisestä ryhmästä en osaa sanoa oikein mitään, koska en oo ikinä tavannut ketään joka siihen kuuluu. Tiedän joitakin vanhoillisia, ja heidän oppinsa eivät juurikaan eroa esikoisista, vain ihan pieniä eroavaisuuksia mielestäni. Ainakin esikoisille tulee lehti nimeltä "Rauhan Sana". 

 Ja piti lisätä vielä, että tavallaan lestadiolaisuudesta voi "erota", koska he toimivat ev.lut kirkon sisällä pohjoismaissa. 

Mikä on suhtautumisesi ehkäisyyn? Entä ympärilläsi olleiden/olevien ihmisten (vl)?

15: Minulla on 11 sisarusta. Lapsuus oli fyysisesti turvallinen ja melko hyvä; ruokaa riitti ja suurimmaksi osin koin että olin kuin kuka tahansa lapsi. Näin vanhempana tajuan, että jäin emotionaalisesti hyvin yksin jo lapsena; kun on iso perhe ja vanhemmat kiireisiä, ei heille jää aikaa minkäänlaiseen kohtaamiseen oman lapsen kanssa. Jouduin kamppailemaan monien asioiden kanssa yksin jo pienenä lapsena, ja siksi näitä haavoja paikkailen vielä aikuisiässäkin. 

Itse en halua lapsia. Toisaalta koskaan ei voi sanoa koskaan, mutta en ole koskaan kokenut kiinnostusta asiaan.

Rauhan Sana-lehti?

16: hyvä kysymys. Erityisesti äitini on kärsinyt uskonnosta. Hän ei ollut lestadiolainen tavatessaan isäni. Sai kuulla siitä paljon isäni vanhemmilta, jotka pitivät häntä silmätikkuna. Toisaalta myös ei käyttänyt "puhdasta järkeä" lapsienteossa; hän on itsekin sanonut, että työtaakka oli aivan järjetön ja olisi ollut syytä rajoittaa lasten määrää. Tietysti tämä tuntuu hieman pahalta oman olemassaolon kannalta, sillä olen perheeni nuorimmasta päästä, mutta toisaalta ymmärrän täysin äitini kannan. 

Toinen tapaus joka tulee mieleen, on ex-ystäväni, joka oli lessu myös. Hän tuntui olevan hyvinkin viriili nuori nainen (joskaan asiasta ei koskaan voinut hänen kanssaan suoraan puhua, sillä hänellä oli uskonnollisesti tiukka perhe ja hän omaksui heidän ajattelutavat jo lapsena), mitä pystyi päättelemään esim Reginalehtien lukemisesta ja provosoivien elokuvien katsomisesta silloin kun ei kotona ollut..Kova hinku oli naimisiin jo alle parikymppisenä, mietin kyllä itse että oliko kiire myös naimaan... ;). Jonkun kanssa hän oli vähän aikaa, ja päätyi yh:ksi. En siis missään nimessä aliarvioi yh-ihmisiä, rankkaa työtä, mutta tässä yhteydessä pystyn hyvin näkemään kuinka luonto on ajanut naisen tekemään sen, minkä uskonnon nimissä voi hyvällä omallatunnolla tehdä..