Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monille tulee avioero, jos toinen aloittaa opiskelut aikuisiällä?
11.05.2015 |
Olen nähnyt tämän kuvion nyt niin monta kertaa enkä ymmärrä, että miksi ihmeessä.
Mulla on useampi ystäväpariskunta, jota olivat olleet yhdessä ja vakaasti jo pitkään, oli oma koti, lapsia ja kaikki vaikutti olevan kunnossa, mutta sitten joko vaimo tai mies halusi edetä urallaan tai opiskella uuden ammatin ja sitten tuleekin ero. Usein ovat löytäneet opiskelujen kautta uuden suhteen mutta osa myös vaan eronneet ja alkaneet bilettää sun muuta.
Te, joille tämä on tapahtunut tai tiedätte asiasta paremmin niin miksi ihmeessä tää kuvio tuntuu niin yleiseltä?
Aina ajattelen, että wau hieno ja kunnianhimoista että joku jaksaa opiskella lisää ja sitten sydän syrjällään katson vierestä näitä rikkinäisiä perheitä :(
Yleensä siis on niin, että pariskunnalla on lapsia, ei mitään vauvoja mutta ala-aste ja yläasteikäisiä.
Vai onko tää vain yleistä mun omassa kaveripiirissä?
Kommentit (21)
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 15:39"]
Miksi niin monille tulee avioero vaikka kumpikaan ei aloita opiskelua aikuisiällä?
[/quote]
No toi on myös totta :(
Mutta ainakin omassa kaveripiirissäni olen ihan lähiaikoina huomannut että opiskelut ajaa avioeroon ihan erityisesti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus, mustasukkaisuus, piirit kun laajenee voi äkkiä löytyä uusi kumppani sieltä omien mielenkiintojen parista!
Sosiaalinen elämä laajenee. Elämässä nähdään muitakin asioita kuin vain ne pienet piirit, joihin oli aiemmin tottunut. Tulevaisuus tarjoaa enemmän vaihtoehtoja kuin aiemmin.
Nainen tapaa yliopistolla mielenkiintoisempia miehiä kuin kotona, ja ihastuu. Tämä ei ole mikään ihme varsinkaan jos on menty yhteen liian nuorena ja jäänyt villi ja vapaa nuoruus elämättä.
Miehen status nousee huimasti koulutuksen myötä, varsinkin jos se on "kovalta alalta". Pääsee käsiksi ihan toisenlaisiin naisiin kuin ekalla kierroksella duunarina.
Mulle kävi näin. Tapasin ekan aviomieheni 15-vuotiaana, se tuttuus ja turva sai jatkamaan suhdettamme, jossa oli kaksi ihmistä, jotka vaan sattuivat olemaan yhdessä siitä syystä, että joskus 15-vuotiaina tavattiin ja uskallettiin kokeilla seurustelua vastakkaisen sukupuolen kanssa ekaa kertaa. Kauheasti mitään muuta yhteistä meillä ei ollutkaan kuin historia ja sama kotikylä. Mentiin sitten naimisiin parikymppisinä kun se vaan tuntui kuuluvan asiaan ja kai me ihan onnellisiakin siilloin oltiin, pian sitten tuli perheenlisäystä ja ruuhkavuodet kuluivat ohi ihan hujauksessa, oltiin kuitenkin hyvä tiimi ja pidettiin lapsistamme huolta yhdessä.
Kun lapset olivat jo sen ikäisiä, että koulusta ei tarttenut hakea ja pystyivät yksin olemaan kotona koulun jälkeen niin mä lähdin opiskelemaan motivaationa parempi palkka ja mieluinen työ. Ei todellakaan ollut ajatuksena löytää uutta puolisoa, mutta niin siinä vaan pääs käymään. Ensimmäistä kertaa elämässäni tein jotain itsenäisesti, en vaan sen tähden, että näin kuuluu tehdä. Tapasin uusia ihmisiä, jotka eivät olletkaan minun ja miehen yhteisiä tuttuja samalta kotikylältä. Tapasin ihmisiä, joiden kanssa tunsin ihmeellistä yhteenkuuluvuutta. Opiskeluista tuli mun oma maailma, johon ei ollut mun lapsilla tai miehillä osaa tai arpaa. Tuntui että mulla oli kaksi irrallista elämää ja pian siinä sitten kävi niin, että tutuistuin mieheen, jonka kanssa kaikki tuntui täydelliseltä ensihetkestä lähtien. Jätin perheeni ja lähdin tämän miehen mukaan. En varmasti olisi ikimaailmassa uskaltanut tehdä tuollaista ellen olisi ollut siinä opiskelumaailman pyörteessä. Kun on päivät pitkät sellaisten ihmisten kanssa, joilla ei ole lapsia, ei puolisoa, ei mitään sellaisia velvollisuuksia mitä mulla oli niin se oma ajatusmaailmakin muuttui.
Ex mies ja lapset eivät antaneet anteeksi sitä, että lähdin toisen miehen matkaan ja sillä matkalla viihdyin useamman vuoden kunnes huomattiin, että emme me oikeasti sovi toisillemme, olimme liian erilaisia loppupeleissä. Nyt olen yksin, exällä on uusi vaimo ja lapseni viihtyvät heidän kanssa paremmin kuin minun. En sano tätä koskaan ääneen, mutta kadun sitä että otin eron ja lähdin. Tunsin olevani kuin joku teinityttö joka sai maistaa vapautta ekaa kertaa elämässään kun aloitin opiskelut ja hullaannuin siitä tunteesta. Voi kun joku olisi toppuutellut silloin mua, koska nyt se on jo liian myöhäistä. Tiedän, että tuun katumaan tätä loppuelämäni mutta tiedän että mun on pakko oppia antamaan itselle anteeksi joku päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäntilanteet on toisen opiskeluiden myötä niin erilaiset, että se muuttaa koko suhteen dynamiikkaa. Tästä seuraa usein kriisi, joka johtaa helposti eroon.
No mun tutuilla on tohon opiskeluun liittyny jotain muutakin sielunmyllerrystä... Pieneltä paikkakunnalta, aina oltu vaan sen yhden ihmisen kanssa... Jotkut kyllä palaa tai yrittää häntä koipien välissä, toisilla menee sitte paremmin onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, sattumaa varmaan tai väärät ihmiset yhsessä.
Olen aviossa ollessani iltalukiosta lukenut ylioppilaaksi ja kaksi tutkintoa sen jälkeen ja hoidettu lapset ja koti yms. siinä sivussa. Ei mitään ongelmia.
On tapahtunut itsellenikin, tosin lapsia ei ollut eikä naimisissakaan oltu. Olin avoliitossa, joka päättyi osittain opintoihini liittyen. Tutustuessani silloisen mieheni kanssa hän opiskeli ammattikorkeakoulussa ja itse olin valmistunut yliopistosta ja olin koulutustani vastaavassa vakituisessa työssä.
Mies keskeytti ammattikorkeakoulun opintonsa ja sanoi hakevansa yliopistoon opiskelemaan. Jätti kuitenkin lukematta pääsykokeisiin ja oli muutaman kuukauden työttömänä. Sitten hän pääsi pääkaupunkiseudulle töihin. Hänellä oli aiempi ammatillinen tutkinto, jota vastaaviin töihin työllistyi.
Elimme jonkun aikaa etäsuhteessa ennen kuin itsekin sain pääkaupunkiseudulta työn ja myöskin opiskelupaikan yliopistosta.
Aloin sitten opiskella toista tutkintoa työn ohessa ja mies oli lähinnä valitti opiskeluihin käyttämästäni ajasta. Hän ei halunnut tutustua uuden työni kautta löytämiini kavereihin, koska miehen mukaan he katsoisivat häntä nenänvarttaan pitkin. Mies saattoi myös puhua, että häntä katsottiin kuin halpaa makkaraa, kun oli pukeutunut työvaatteisiin.
Mieskin haki taas ammattikorkeakouluun, mutta kun opintojen oppisi pitänyt alkaa, hän ilmoitti siirtävänsä opintojen aloittamista. Kun itse luin tenttiin, saattoi mies tulla valittamaan kotitöiden tekemisestä, joita edelleenkin tein vähintään yhtä paljon kuin hän. Muutenkin kaikki opiskeluihini liittyvä harmitti häntä.
Mies jäi kiinni pettämisestä ja siihen suhteemme lopulta päättyi. Siinäkin vaiheessa hän perusteli, etten kiinnittänyt häneen riittävästi huomiota, vaan aina vain opiskelin. Toisaalta hänellä ei ollut tuolloin kodin ulkopuolisia harrastuksia eikä oikein kavereitakaan ja niihin minun uusiin kavereihinikaan hän ei halunnut tutustua.
En tosin tiedä, että olisimmeko siitäkään huolimatta pysyneet yhdessä, vaikken itse olisikaan alkanut opiskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt oikeen ymmärrä mitä näillä uusilla opiskelukuvioilla ja sosiaalisilla ympyröillä tarkoitetaan. Yleensä perheellinen uuden tutkinnon opiskelija on jo vanhempi kuin muut opiskelijat. Hekö löytävät heti yhteisen sävelen näiden juuri lukion päättäneiden kanssa ja alkavat käydä samoissa menoissa..
Vanhemmat opiskelijat, jotka olen nähnyt yliopistolla, käyvät luennoilla ja tekevät kirjastossa hommia. Ei siinä välttämättä ole paljon eroa työssäkäyvän päivärytmistä. Ei niitä kilta- tai kerhohuoneilla näe viettämässä uutta elämäänsä.
Yksi perheellinen kolmekymppinen mies oli samassa fuksiryhmässä kanssani, ja juhli harva se päivä ja kävi tapahtumissa. Tällaisissa tilanteissa ymmärrän ettei toinen jaksa sellaista katsella ja elämäntilanne on erilainen, mutta se ukko olikin jotenkin lapsellinen.
Itse perheellisenä keskittyisin siihen opiskeluun enkä sosiaalisten ympyröiden muodostamiseen. Opiskelu voi olla hyvin itsenäistä puurtamista eikä vaadi sellaista sosiaalista kotkotusta. Ne joilla elämäntilanne muuttuu opiskelujen vuoksi niin mahdottoman erilaiseksi johtunee vain menojalan vipattamisesta.
Opiskelut aloittava saa yhtäkkiä elämäänsä niin paljon uusia ajatuksia, oppeja ja ihmissuhteita, joissa puoliso ei ole ollenkaan mukana, että henkinen kasvu ja erkaantuminen toisesta saattaa johtaa eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, ollaan miehen kanssa menossa naimisiin juhannuksena ja molemmat aloittaa uuden alan opiskelut elokuussa! :D Se oli sitten siinä :D "Kunnes kuolema tai opiskelut teidät erottaa"
elämäntilanteen muutos aiheuttaa eroja. Myös naiset jotka opiskelevat ja ovat yhdessä töissä olevan miehen jälkeen eroavat valmistuttuaan. samoin jos puolisoista toinen (mies) jää työttömäksi tulee usein ero. Ihminen on moniavioinen apina joten tunkeminen yksiavioisuuden muottiin harvoin onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 19:37"]
On tapahtunut itsellenikin, tosin lapsia ei ollut eikä naimisissakaan oltu. Olin avoliitossa, joka päättyi osittain opintoihini liittyen. Tutustuessani silloisen mieheni kanssa hän opiskeli ammattikorkeakoulussa ja itse olin valmistunut yliopistosta ja olin koulutustani vastaavassa vakituisessa työssä. Mies keskeytti ammattikorkeakoulun opintonsa ja sanoi hakevansa yliopistoon opiskelemaan. Jätti kuitenkin lukematta pääsykokeisiin ja oli muutaman kuukauden työttömänä. Sitten hän pääsi pääkaupunkiseudulle töihin. Hänellä oli aiempi ammatillinen tutkinto, jota vastaaviin töihin työllistyi. Elimme jonkun aikaa etäsuhteessa ennen kuin itsekin sain pääkaupunkiseudulta työn ja myöskin opiskelupaikan yliopistosta. Aloin sitten opiskella toista tutkintoa työn ohessa ja mies oli lähinnä valitti opiskeluihin käyttämästäni ajasta. Hän ei halunnut tutustua uuden työni kautta löytämiini kavereihin, koska miehen mukaan he katsoisivat häntä nenänvarttaan pitkin. Mies saattoi myös puhua, että häntä katsottiin kuin halpaa makkaraa, kun oli pukeutunut työvaatteisiin. Mieskin haki taas ammattikorkeakouluun, mutta kun opintojen oppisi pitänyt alkaa, hän ilmoitti siirtävänsä opintojen aloittamista. Kun itse luin tenttiin, saattoi mies tulla valittamaan kotitöiden tekemisestä, joita edelleenkin tein vähintään yhtä paljon kuin hän. Muutenkin kaikki opiskeluihini liittyvä harmitti häntä. Mies jäi kiinni pettämisestä ja siihen suhteemme lopulta päättyi. Siinäkin vaiheessa hän perusteli, etten kiinnittänyt häneen riittävästi huomiota, vaan aina vain opiskelin. Toisaalta hänellä ei ollut tuolloin kodin ulkopuolisia harrastuksia eikä oikein kavereitakaan ja niihin minun uusiin kavereihinikaan hän ei halunnut tutustua. En tosin tiedä, että olisimmeko siitäkään huolimatta pysyneet yhdessä, vaikken itse olisikaan alkanut opiskella.
[/quote]
Ymmärrän miestäsi. Toisella matkoineen 9-10 tuntia päivässä töitä ja illat ja viikonloput sitten opiskelua, josta ei edes ole mitään hyötyä, kun kerta tutkinto jo löytyy. En jäisi tuollaiseen suhteeseen, kun toisen prioriteetit on jossain aivan muualla kuin yhteisessä elämässä.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 19:37"]
On tapahtunut itsellenikin, tosin lapsia ei ollut eikä naimisissakaan oltu. Olin avoliitossa, joka päättyi osittain opintoihini liittyen. Tutustuessani silloisen mieheni kanssa hän opiskeli ammattikorkeakoulussa ja itse olin valmistunut yliopistosta ja olin koulutustani vastaavassa vakituisessa työssä. Mies keskeytti ammattikorkeakoulun opintonsa ja sanoi hakevansa yliopistoon opiskelemaan. Jätti kuitenkin lukematta pääsykokeisiin ja oli muutaman kuukauden työttömänä. Sitten hän pääsi pääkaupunkiseudulle töihin. Hänellä oli aiempi ammatillinen tutkinto, jota vastaaviin töihin työllistyi. Elimme jonkun aikaa etäsuhteessa ennen kuin itsekin sain pääkaupunkiseudulta työn ja myöskin opiskelupaikan yliopistosta. Aloin sitten opiskella toista tutkintoa työn ohessa ja mies oli lähinnä valitti opiskeluihin käyttämästäni ajasta. Hän ei halunnut tutustua uuden työni kautta löytämiini kavereihin, koska miehen mukaan he katsoisivat häntä nenänvarttaan pitkin. Mies saattoi myös puhua, että häntä katsottiin kuin halpaa makkaraa, kun oli pukeutunut työvaatteisiin. Mieskin haki taas ammattikorkeakouluun, mutta kun opintojen oppisi pitänyt alkaa, hän ilmoitti siirtävänsä opintojen aloittamista. Kun itse luin tenttiin, saattoi mies tulla valittamaan kotitöiden tekemisestä, joita edelleenkin tein vähintään yhtä paljon kuin hän. Muutenkin kaikki opiskeluihini liittyvä harmitti häntä. Mies jäi kiinni pettämisestä ja siihen suhteemme lopulta päättyi. Siinäkin vaiheessa hän perusteli, etten kiinnittänyt häneen riittävästi huomiota, vaan aina vain opiskelin. Toisaalta hänellä ei ollut tuolloin kodin ulkopuolisia harrastuksia eikä oikein kavereitakaan ja niihin minun uusiin kavereihinikaan hän ei halunnut tutustua. En tosin tiedä, että olisimmeko siitäkään huolimatta pysyneet yhdessä, vaikken itse olisikaan alkanut opiskella.
[/quote]
Mistä naisille on tullut tällainen trendi, että pitää haalia tutkintoja liukuhihnalta? Mitä hyötyä siitä on?
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 19:47"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 19:37"]
On tapahtunut itsellenikin, tosin lapsia ei ollut eikä naimisissakaan oltu. Olin avoliitossa, joka päättyi osittain opintoihini liittyen. Tutustuessani silloisen mieheni kanssa hän opiskeli ammattikorkeakoulussa ja itse olin valmistunut yliopistosta ja olin koulutustani vastaavassa vakituisessa työssä. Mies keskeytti ammattikorkeakoulun opintonsa ja sanoi hakevansa yliopistoon opiskelemaan. Jätti kuitenkin lukematta pääsykokeisiin ja oli muutaman kuukauden työttömänä. Sitten hän pääsi pääkaupunkiseudulle töihin. Hänellä oli aiempi ammatillinen tutkinto, jota vastaaviin töihin työllistyi. Elimme jonkun aikaa etäsuhteessa ennen kuin itsekin sain pääkaupunkiseudulta työn ja myöskin opiskelupaikan yliopistosta. Aloin sitten opiskella toista tutkintoa työn ohessa ja mies oli lähinnä valitti opiskeluihin käyttämästäni ajasta. Hän ei halunnut tutustua uuden työni kautta löytämiini kavereihin, koska miehen mukaan he katsoisivat häntä nenänvarttaan pitkin. Mies saattoi myös puhua, että häntä katsottiin kuin halpaa makkaraa, kun oli pukeutunut työvaatteisiin. Mieskin haki taas ammattikorkeakouluun, mutta kun opintojen oppisi pitänyt alkaa, hän ilmoitti siirtävänsä opintojen aloittamista. Kun itse luin tenttiin, saattoi mies tulla valittamaan kotitöiden tekemisestä, joita edelleenkin tein vähintään yhtä paljon kuin hän. Muutenkin kaikki opiskeluihini liittyvä harmitti häntä. Mies jäi kiinni pettämisestä ja siihen suhteemme lopulta päättyi. Siinäkin vaiheessa hän perusteli, etten kiinnittänyt häneen riittävästi huomiota, vaan aina vain opiskelin. Toisaalta hänellä ei ollut tuolloin kodin ulkopuolisia harrastuksia eikä oikein kavereitakaan ja niihin minun uusiin kavereihinikaan hän ei halunnut tutustua. En tosin tiedä, että olisimmeko siitäkään huolimatta pysyneet yhdessä, vaikken itse olisikaan alkanut opiskella.
[/quote]
Ymmärrän miestäsi. Toisella matkoineen 9-10 tuntia päivässä töitä ja illat ja viikonloput sitten opiskelua, josta ei edes ole mitään hyötyä, kun kerta tutkinto jo löytyy. En jäisi tuollaiseen suhteeseen, kun toisen prioriteetit on jossain aivan muualla kuin yhteisessä elämässä.
[/quote]
Sen opinnoista oli hyötyä, että vaihdoin niiden myötä alaa. Työssäkäyntini liittyi myös siihen, että miehen mielestä en olisi osallistunut riittävästi taloudellisesti elämäämme, mikäli olisin opiskellut aikuisopintotuella.
Minun kaveripiirissäni tämä ei pidä paikkaansa. Lähes kaikki kaverini ovat joko opiskelleet uuden tutkinnon, tai puoliso on opiskellut. Ei se ole huonontaut parisuhdetta, vaan parantanut. Kun tutustuu itseensä eri lailla, kun on vähän uudessa elämäntilanteessa, on parisuhteellekin jotain uutta annettavaa.
Siinä on monta asiaa:
-talous heikkenee
-opiskelu vie opiskelijan kaiken vapaa-ajankin, "työt" eivät jää enää työpaikalle
-opiskelijan itsetunto nousee ja hän alkaa muuttua henkisesti; uudet sosiaaliset ympyrät
-puoliso saattaa tulla kateelliseksi opiskelijan uusista mahdollisuuksista, varsinkin kun joutuu itse taloudellisesti luopumaan jostain, vaikkei saa mitään vastineeksi
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 19:53"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 19:37"]
On tapahtunut itsellenikin, tosin lapsia ei ollut eikä naimisissakaan oltu. Olin avoliitossa, joka päättyi osittain opintoihini liittyen. Tutustuessani silloisen mieheni kanssa hän opiskeli ammattikorkeakoulussa ja itse olin valmistunut yliopistosta ja olin koulutustani vastaavassa vakituisessa työssä. Mies keskeytti ammattikorkeakoulun opintonsa ja sanoi hakevansa yliopistoon opiskelemaan. Jätti kuitenkin lukematta pääsykokeisiin ja oli muutaman kuukauden työttömänä. Sitten hän pääsi pääkaupunkiseudulle töihin. Hänellä oli aiempi ammatillinen tutkinto, jota vastaaviin töihin työllistyi. Elimme jonkun aikaa etäsuhteessa ennen kuin itsekin sain pääkaupunkiseudulta työn ja myöskin opiskelupaikan yliopistosta. Aloin sitten opiskella toista tutkintoa työn ohessa ja mies oli lähinnä valitti opiskeluihin käyttämästäni ajasta. Hän ei halunnut tutustua uuden työni kautta löytämiini kavereihin, koska miehen mukaan he katsoisivat häntä nenänvarttaan pitkin. Mies saattoi myös puhua, että häntä katsottiin kuin halpaa makkaraa, kun oli pukeutunut työvaatteisiin. Mieskin haki taas ammattikorkeakouluun, mutta kun opintojen oppisi pitänyt alkaa, hän ilmoitti siirtävänsä opintojen aloittamista. Kun itse luin tenttiin, saattoi mies tulla valittamaan kotitöiden tekemisestä, joita edelleenkin tein vähintään yhtä paljon kuin hän. Muutenkin kaikki opiskeluihini liittyvä harmitti häntä. Mies jäi kiinni pettämisestä ja siihen suhteemme lopulta päättyi. Siinäkin vaiheessa hän perusteli, etten kiinnittänyt häneen riittävästi huomiota, vaan aina vain opiskelin. Toisaalta hänellä ei ollut tuolloin kodin ulkopuolisia harrastuksia eikä oikein kavereitakaan ja niihin minun uusiin kavereihinikaan hän ei halunnut tutustua. En tosin tiedä, että olisimmeko siitäkään huolimatta pysyneet yhdessä, vaikken itse olisikaan alkanut opiskella.
[/quote]
Mistä naisille on tullut tällainen trendi, että pitää haalia tutkintoja liukuhihnalta? Mitä hyötyä siitä on?
[/quote]
Esimerkiksi paremmat työllistymismahdollisuudet, palkka ja mahdollisuus kehittää itseään.
Tosin tuttavapiirissäni on useampia miehiäkin, jotka ovat joko tehneet jatko-opinnot tai suorittaneet täydennyskoulutusopintoja.
Miksi niin monille tulee avioero vaikka kumpikaan ei aloita opiskelua aikuisiällä?