37-vuotiaana liian vanha ihmissuhteeseen?

Miehesi ei taida olla se penaalin terävin kynä. :)

Tää voisi olla provo, mutta ikävä kyllä aapeen kaltaisia tossuja naisia on ihan oikeastikin.

Lähde, oikeasti. Olen ikäisesi ja sinkku, mutta käynyt sentään ikäisteni kanssa treffeillä vaikkei olekaan natsannut. Kyllähän miehet älyttömiä vaatimuksia esittää, mutta toisilla on sen verran henkistä pääomaa, että suhde omanikäisen kanssa on se ensisijainen vaihtoehto.

Mikset voisi olla yksin? Melkoinen mäntti olet itsekkin jos tuollaiseen suhteeseen jäät. Mieluummin yksin kuin sikapossua elättäen.

Oikeasti, yksinkin on parempi kuin tuollaisen kanssa. Et menetä mitään, jos lähdet. Jos ei ole lapsia, sinun on helppo lähteä, jos on, sitä suuremmalla syyllä sinun pitäisi. Sitäpaitsi, miehesi jauhaa tuosta ikäasiasta vain lytätäkseen sinua, irl miehet eivät osaa päätellä naisten ikiä.

Mitä mä just luin? Laittaa nukkumaan lattialle? Mä olen 35 eli 2 vuotta sua nuorempi. Ihan 35-vuotiaan miehen "sain" itselleni suhteeseen huijattua. Ja hei oikeesti, sun elämäsi olisi yksin paljon parempaa kuin tuollaisen sekopään kanssa.

Jätä se SIka.

Just. Mä aloin seurustelemaan 37-vuotiaana itseäni 6 vuotta nuoremman miehen kanssa.

Mies tietää, että et kunnioita tai arvosta itseäsi. Manipuloimalla yrittää pitää sinut tilanteessa, joka on hänelle taloudellisesti hyödyllinen. Onko pitämisen arvoinen mies?

Mä oon 49v ja mulla on 7 v nuorempi mies. Vuosi oltu nyt yhdessä

Miksi sä olet tuollainen tossu?

Ihminen ei ole koskaan liian vanha suhteeseen.

Sinä olet vielä nuori.

Sinuna kattelisin sellaisia noin kymmenen vuotta nuorempia miehiä. Ne on jo aika fiksuja nykyään.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 22:02"]

Oikeasti, yksinkin on parempi kuin tuollaisen kanssa. Et menetä mitään, jos lähdet. Jos ei ole lapsia, sinun on helppo lähteä, jos on, sitä suuremmalla syyllä sinun pitäisi. Sitäpaitsi, miehesi jauhaa tuosta ikäasiasta vain lytätäkseen sinua, irl miehet eivät osaa päätellä naisten ikiä.

[/quote]

Ongelma on siinä, että meillä on lapsia ja lisäksi olisin vielä halunnut kolmannen lapsen. Kun menimme mieheni kanssa naimisiin muutama vuosi sitten, niin suunnitelmana ja toiveena oli saada kolme lasta. Nyt jos eroaisin, niin todennäköisesti en enää ehtisi löytää uutta kumppania, jonka kanssa voisin saada kolmannen lapsen. Lisäksi miehen kommenttien perusteella en kuitenkaan enää löytäisi uutta ihmissuhdetta elämääni, joten tilanteessani on turvallisempaa roikkua onnettomassa suhteessa kuin ns. hypätä tyhjän päälle.

Tavallaan haluaisin vapauttaa miehen avioliitosta kanssani, niin hän pääsisi hakemaan sitä kaipaamaansa alle 25-vuotiasta (lisäksi naisen kuulemma pitää olla kapealanteinen, lyhyt sekä erittäin hoikka ja lisäksi tehdä kaikki kotityöt) seuraa, mitä hän niin kovasti kaipaisi. Kuulemma hän haluaisi toki vaihtaa aina nuorempaan, jotta hänellä ei olisi missään vaiheessa enää yli 25-vuotiasta naista jne. Aivan järkyttävää juttua ja olen todella väsynyt moiseen sovinistip*skaan aivan totaalisesti. Jos meillä ei olisi lapsia ja jos en olisi näin vanha, laittaisin eron välittömästi vireille. T. AP

Älä nyt ainakaan tuon kanssa kolmatta hanki. Kaksikin on jo hyvin, nauti heistä. Uusi rakkaus löytyy jos on löytyäkseen.

Ai sulla on lapsia vielä? Säälin sun lapsia. Ihanaa mitkä kotiolot ja tulevat onnettomat parisuhdemallit lapsille kun näkee miten isi laittaa äidin nukkumaan patjalle väärästä käytöksestä.

Oksettavaa.

Jos sussa on YHTÄÄN naista, otat eron edes herran jumala lastesi takia. 

Tuossa kolme-neljä kuukautta sitten mies valitti siitä, kun en ollut vielä palautunut synnytystä edeltäviin mittoihin täysin (kuopus on vähän päälle vuoden ikäinen). Nyt olen kuntoillut ja jumpannut ns. apinan raivolla ja nyt siis olen melkein yhtä hoikissa mitoissa (pari kiloa pudotettu ja kroppa on selkeästi timmimmässä kunnossa), mutta nyt tulikin tosiaan uusi isku vyön alle ja sellainen kommentti, johon en voi vastata mitenkään, sillä en voi oikeasti muuttua nuoremmaksi. Mun pitäisi vieläpä olla vähintään 12 vuotta nykyistä ikää nuorempi. Kadun todella syvästi sitä, että en ottanut varoitusmerkkejä tosissani tapailumme alkuaikoina. :( Mies nimittäin halusi, että olisin käytännössä kodinkone ja passaisin häntä aivan täysin (tyyliin ekana aamuna hän alkoi vaatimalla vaatia minua kokkaamaan aamiaista; lisäksi miehellä oli pahoja seisokkiongelmia ja hän laittoi ne tietenkin minun syykseni). Lisäksi mies valitti iästäni sekä pituudestani (olen vain noin 5 cm miestä lyhyempi) jo suhteemme alkutaipaleella, kun olimme tapailleet vain pari kuukautta. Mun olisi pitänyt pitää puoleni ja itsetuntoni ja ottaa ero ihan heti, kun huomasin sikamaista asennetta. Mies on myös muutenkin aivan törkeä, röyhkeä, huonokäytöksinen ja itsekäs. :(

Hän viettää kotona lähes kaiken vapaa-aikansa konsolipelejä pelaten, ja tiuskii, jos kävelen lähistöltä edes ohi ts. häiritsen muka hänen pelaamistaan. Kun laitan ruokaa, niin hän ei ehdi tai halua syödä kesken pelaamisen, vaikka hetkeä aiemmin oli pyytänyt minua laittamaan ruokaa. Hän saattaa myös lähteä autolla hampurilaiselle itsekseen, vaikka olimme sopineet, että teen parin tunnin päästä ruokaa (ja oikeasti teen siis ihan hyvää ruokaa). Seksiä ei ole ollut sen jälkeen, kun kuopuksemme sai alkunsa (=melkein kaksi vuotta sitten). Nyt on myöhäistä katua tekemääni virhettä. Tämä suhde on oikeasti niin umpisurkeaa p*skaa, että uskon, että harvalla muulla on näin onnetonta. T. AP

Nyt eroa nainen. Ei ole mitään väliä miten sun siinä käy, huonommin tuskin tulee menemään kuin nyt! Kerro kaikille kavereillesi mitä joudut kestämään - hekin tulevat varmasti tukemaan päätöstäsi lähteä! Minä lähetän sule isot tsempit ja halit myös.

Olet yksiselitteisesti huono äiti jos pistät lapsesi katselemaan tuollaista käytöstä. Mielummin kaksi lasta joita hoidat hyvin yksinhuoltajana kuin kolme lasta joita pidät tuollaisessa kotihelvetissä. Ihan totta, kukaan ei tule sinua aikuisena kiittämään tuosta. :(

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 22:59"]

Tuossa kolme-neljä kuukautta sitten mies valitti siitä, kun en ollut vielä palautunut synnytystä edeltäviin mittoihin täysin (kuopus on vähän päälle vuoden ikäinen). Nyt olen kuntoillut ja jumpannut ns. apinan raivolla ja nyt siis olen melkein yhtä hoikissa mitoissa (pari kiloa pudotettu ja kroppa on selkeästi timmimmässä kunnossa), mutta nyt tulikin tosiaan uusi isku vyön alle ja sellainen kommentti, johon en voi vastata mitenkään, sillä en voi oikeasti muuttua nuoremmaksi. Mun pitäisi vieläpä olla vähintään 12 vuotta nykyistä ikää nuorempi. Kadun todella syvästi sitä, että en ottanut varoitusmerkkejä tosissani tapailumme alkuaikoina. :( Mies nimittäin halusi, että olisin käytännössä kodinkone ja passaisin häntä aivan täysin (tyyliin ekana aamuna hän alkoi vaatimalla vaatia minua kokkaamaan aamiaista; lisäksi miehellä oli pahoja seisokkiongelmia ja hän laittoi ne tietenkin minun syykseni). Lisäksi mies valitti iästäni sekä pituudestani (olen vain noin 5 cm miestä lyhyempi) jo suhteemme alkutaipaleella, kun olimme tapailleet vain pari kuukautta. Mun olisi pitänyt pitää puoleni ja itsetuntoni ja ottaa ero ihan heti, kun huomasin sikamaista asennetta. Mies on myös muutenkin aivan törkeä, röyhkeä, huonokäytöksinen ja itsekäs. :(

Hän viettää kotona lähes kaiken vapaa-aikansa konsolipelejä pelaten, ja tiuskii, jos kävelen lähistöltä edes ohi ts. häiritsen muka hänen pelaamistaan. Kun laitan ruokaa, niin hän ei ehdi tai halua syödä kesken pelaamisen, vaikka hetkeä aiemmin oli pyytänyt minua laittamaan ruokaa. Hän saattaa myös lähteä autolla hampurilaiselle itsekseen, vaikka olimme sopineet, että teen parin tunnin päästä ruokaa (ja oikeasti teen siis ihan hyvää ruokaa). Seksiä ei ole ollut sen jälkeen, kun kuopuksemme sai alkunsa (=melkein kaksi vuotta sitten). Nyt on myöhäistä katua tekemääni virhettä. Tämä suhde on oikeasti niin umpisurkeaa p*skaa, että uskon, että harvalla muulla on näin onnetonta. T. AP

[/quote]

Mitä arvostat miehessä?

Mihin tarvitset tätä parisuhdettanne?