Kukkia ja perkeleitä
on nimi taidenäyttelyllä, joka käytiin lasten kanssa tänään katsomassa.
Muuan tuttu, jolla lapsi myös ekalla luokalla tuumi, ettei voisi eikä tahtoisi, "koska opettaja voi reagoida tuommoiseen sanaan."
Tuli "vanha" olo.
Sitäkö olen, kun ei tullut mieleenkään stressata moisesta?
Kommentit (3)
Haha, hyvä avaus! Ajat muuttuvat... tuttavasi opettaja on kaiku kansakoulumaailmasta.
Minulle tuli hiukan jälkeenjäänyt olo kun lapsi sai kesälomaläksyksi käskyn katsoa mahdollisimman monta SciFi- leffaa. (Analysoivat sitten esim. naisen aseman muuttumista vuosien varrella ja pahisten olemusta). StarWarsit on nyt sitten jo kuuliaisesti katsottu :D
Koulu muuttuu, maailma muuttuu, ja meillä kaikilla on pussillinen kaikuja menneisyydestä jotka saavat meidät kiemurtelemaan, jos Hanna- tädille ei kaadeta kahvia ensimmäisenä tai jos Masalla on vaaleanpunainen teepaita.
Oliko hyvä näyttely?
Pelko motivoi suurinta osaa valitettavasti..Pelossa on kai helppo elää senkun pelkää jotain seuraavaa etukäteen...joku voisi selittää tätä, joku jolle tällainen on tutumpaa, miksi ei nauttia vaan pelätä?