Jos lapsesi ovat aivan eri luonteiset,

Vaaditko heiltä kuitenkin samoja käytöstapoja? Tuli mieleen tuosta 2-vuotiaan istuttamisesta pöydässä kunnes kaikki ovat syöneet. Meillä kun on kaksi poikaa, joista vanhempi on rauhallisempi, mutta nuorempi on tosi vilpertti, jolle jo yhdellä kerralla syöminen ottaa koville. Kuopus on myös kova höpöttäjä, joten jos hänen kanssaan alkaa pöydässä jutella, hän ei ehdi syödä mitään, koska puheeseen ei tule lainkaan taukoja. Ateriat hänen kanssaan kestävät pitkään ja vaativat aina vanhemmalta pientä patistamista ja muistuttelua siitä, että pöydässä ollaan syömässä.



Pojat ovat jo 7 ja 4 v. joten periaatteessa molemmilta kai sitten pitäisi vaatia että seurustelevat rauhallisesti aterian loppuun asti. Käytännössä se kuitenkin tarkoittaisi joko sitä, että esikoinen istuu syötyään parikymmentä minuuttia odottamassa että saan kuopuksen keskittymään syömiseen, tai sitten - silloin harvoin kun kuopus syö nopeammin - sekä minä että esikoinen syömme oman ruokamme samalla kun kuopus keikkuu tuolillaan, valuu välillä pöydän alle ja vaatii jatkuvaa huomiota jutuilleen.



Samaa ongelmaa pohdin monessa muussakin asiassa. Lapset kehittyvät kuitenkin niin eri tahtiin, ja kun luonteetkin ovat aivan vastakkaiset, onko reilua vaatia heiltä samoja asioita? Eikö ole myös sitä helpompaa lasta kohtaa epäreilua, että vaativampi lapsi saa aina enemmän huomiota koska tarvitsee enemmän ohjausta? Mutta miten perustella eri vaatimukset, kun pienempikään ei enää ole ihan vauva?