Mies 29v + 1v miettii; olisinpa jo pariutunut

Olin ulkona mamujen kanssa. Tapaamiseen tuli vain miehiä ja varattuja naisia. Juttelut olivat muuten periaatteessa mukavia ja kannustavia. Tuli myös mieleen, että naisten läsnäolo urheilubaareissa pitäisi ehkä kieltää, koska naisten kirkaisut ovat pahoinpitelyjä kaikkia terveet korvat omaavia ihmisiä kohtaan. Korvia koskee vieläkin, vaikka yritin suojata korvia sormilla aina kun naiset huusivat Suomen peliä ja korviin tulevat vauriothan eivät nykytiedon mukaan taida ikinä korjautua. Jos mies löisi aina varomattomasti nyrkillä eteenpäin tuulettaakseen vaikka jonkun maalin takia ja osuisi johonkin sivulliseen, varmasti sellainen mies heitettäisiin pois ja joutuisi laillisiin ongelmiin.

Sitten se minun suosikkimies lähti ja paikalla jäi kaksi ihan mukavaa ja hyvää tyyppiä, joiden kanssa oli kyllä vähän vaikea keskustella, koska he puhuivat minulle melkein kuin lapselle ja minä en kuitenkaan kehdannut tölväistä, että en tarvitse heidän viisaita neuvojaan. Toinen mies esitti välillä myös aika väkivaltaisia ajatuksia ja esittäytyi ikään kuin jonkinlaisena machona, vaikka ulkoisen olemuksen perusteella oli enemmänkin nörtti ja minulle tuli vähän vaikea olo niitä juttuja kuunnellessa, koska en halunnut naarmuttaa hänen koviksen imagoaan. Loppuillan miehet tarjoilivat minulle drinkkejä ja hierarkia porukassa pysyi aika lailla samana. Siinä lähdön hetkellä tuli sitten lisää sitä tyypillistä känniuhoa, mitä voi odottaa itseään vanhemmilta ja isoveljen aseman ottavilta miehiltä eli puhetta siitä, miten silloin ja silloin minun on pakko lähteä viihteelle ja sitten on semmoista ja semmoista. Se tuntui vähän ahdistavalta, koska siitä jää aina sellainen fiilis, että minulta tietynlaista asennoitumista ja suoriutumista ja jos en sitten käyttäydy tai näytä sellaiselta kuin se leikki-isoveli haluaa, niin ikään kuin petän hänet ja huvittavaa tässä on sekin, että se leikki-isoveli ei välttämättä edes ole itsevarmempi ja viisaampi kuin minä, mutta ikään kuin heittäytyy sellaiseksi mentoriksi käyttäen hyväkseen kiltteyttäni ja melankolisuuttani.

Jos en olisi sinkku, voisin kieltäytyä tällaisista kunnioista helpommin tai sitten lähteä sinne ulos vaikka sen kumppanin kanssa ja tapahtumakulku olisi hyvin erilainen. Toisaalta jollakin tavalla nautin siitä holhoamisesta ja viattomuudesta, mikä tulee siitä sinkkuudesta ja jopa mahdollisesti neitsyysoletuksesta, mutta joskus sekin menee liian pitkälle.

-Mies 29v + 1v-