Onko muita täysin yksinäisiä?
Olen päälle neljäkymppinen, perheetön, lapseton, kaveriton, työtön ja helvetin yksinäinen. Vanhempani ovat kuolleet, sisaruksia ei ole, sukulaiset asuvat toisella puolella maata, eivätkä ikinä pidä yhteyttä. Läheisiä hyviä ystäviä minulla ei ole ollenkaan. Joitain tuttuja on, mutta heillä on omat perheensä ja parempaakin tekemistä. En juo alkoholia enkä viihdy yöelämässä. En tiedä pitäiskö alkaa juopoksi, silloin saisi ainakin ryyppykavereita eikä tuntuisi näin pahalta...
Minulla on muutamia harrastuksia, mutta en ole sitä kautta löytänyt sellaisia ystäviä, joiden kanssa tulisi vietettyä aikaa harrastusten ulkopuolella. Töitä etsin koko ajan, mutta huonolta näyttää, kun en pääse edes haastatteluihin.
Mietin voiko kukaan muu olla näin totaalisen yksin tässä maassa ja miten ihmeessä pääsen pois tästä tilasta?
mun, ja varmaan monen muun, ongelma on juuri se, ettei osata arvostaa tuttuja, vaan pitäisi olla nimenomaan ystäviä. mutta kyllä elämä vaan on helpompaa, jos on edes joku, jota voi pyytää seurauksi tapahtumiin jne. ja pitää ottaa niitä pieniä askeleita, että oma verkosto pikkuhiljaa kasvaisi. tämä on vaikeaa, kun oma luonne ei suosi pinnallisia ihmiskontakteja. mutta yritän itse nähdä nämä investointina omaan elämään.