En pysty tapaamaan ystävääni hänen agresiivisen lapsen takia.

Seuraavan kerran ärjäiset kauhukakaralle täydellä apinanraivolla että: Jumalauta miksi sä satutat mun poikaani tuolla tavalla?!!? Miksi? Miksi? HÄH??!?!?!!!! VASTAA,HULLU!!!!!
Jos kerran omaa äitiä ei kiinnosta laittaa lasta kuriin niin jonkun muun se on tehtävä. Voi olla että riiviölle tulee iso itku ja suru puseroon, mutta se nyt on varmaan tässä kaikkein pienin paha

SEllasia nuo yh:n lapset on kun ei ole isää kuvioissa..etenkin pojat. Miehen malli puuttuu :(

Tunnen myös yhden vastaavan lapsen, mutta on jo 3. Puistossa lyö muita lapsia ja joskus jopa puraisee. Tekee sitä myös äitinsä silmien edessä. Huh, nyt ovat vähentäneet puistokäyntejä. Muut lapset eivät tahdo leikkiä sen kanssa. Äiti kyllä toruu ja kieltää mutta tekee sen niin hennolla äänellä ettei lapsi siitä opi. Onneksi ovat vähentäneet puistokäyntejä. 

Minun äitini kaverilla oli tuollainen väkivaltainen taapero. Hän oli samanikäinen, kuin pikkuveljeni ja, kun äiti kävi heillä kylässä, veljeni meni usein mukaan ja palasi takaisin naarmuilla ja mustelmilla. Kerran minä, äiti ja veli olimme siellä kolmistaan ja tämä 3-vuotias naamallaika alkoi taas töniä ja mätkiä veljeäni. Hetken sitä jaksoin katsella, kunnes minulle riitti ja menin tukistamaan kauhukakrua niin, että siltä lähti hiuksia päästä. Huusin sille törkeyksiä ja annoin vielä turpiin. Poika alkoi itkeä semmoista koiran ulinalta kuulostavaa itkua ja hänen äitinsä heitti minut, äitini ja veljeni pihalle ja siinä meni välit poikki äideiltä.
Opikseen tämä poika ei käsittelystäni ottanut: hän oli myöhemmin samalla ala-asteella kanssani, eikä kulunut päivää, ettei hän olisi hyökännyt jonkun toisen pojan kimppuun. Melkein joka välitunnilta jätkä poistui vihaisen välituntivalvojan kanssa aina sama julma ja kova ilme naamalla. Että semmoinen kaveri.

Up, tää on hyvä ketju, lisää tarinoita!

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 12:59"]Miksi sinä ap, et voi jättää lapsiasi kotiin, kun kerran pelkäät heidän puolestaan?
[/quote]

No nää tuli siis meille kylään ja muutenkin yleensä nähdään puistossa tai kaupungilla. Enkä mä nyt jätä mun 3kk täysimetettävää vauvaa kotiin joka ei syö pulloa sen takia että yks huligaani ei osaa olla. Ärsyttää muutenki tollanen asenne että ne joutuu kärsii yleensä jotka on kiltit ja niiden tahdissä hypitää jotka huutaa ja mesoaa. Ei näin.
Ap

Ehdotuksia:

- Ap jättää lapsensa kotiin tai ainakin toisen heistä

- Lapsille lastenohjelma pyörimään

- Lapsille mielekästä tekemistä, eli ei vapaata leikkiä vaan ohjaatte lapset esim. muovailemaan tai legojen pariin tms

- Kaverin lapselle riittävästi huomiota ennen tapaamista ja pienin väliajoin myös tapaamisen aikana

Mun 2,5v on myös toisinaan väkivaltainen, tosin lyöminen ym kohdistuvat lähinnä minuun. Joskus huitoo myös kavereita, nyt se on onneksi vähentynyt. Olen huomannut, että avainasemassa on lapsen minulta saama huomio ja toki myös ruokailut, uni ym. Lapsettomien kavereiden luona kyläilyt ovat hankalia, koska lapsi on kiinnostunut kaikesta muusta paitsi omista leluista joita otan aina mukaan. Sitten hän roikkuu minussa, yrittää tonkia kaverin tavaroita ym. Onneksi kaverini ymmärtävät tämän ja kyläilläänkin lähinnä mun luona, koska silloin saadaan rauhassa kahvitella.

Niin ja miten tuo kaverisi suhtautuu lapsensa käytökseen? Komentaako kunnolla? Tuleeko rangaistuksia?

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:20"]Seuraavan kerran ärjäiset kauhukakaralle täydellä apinanraivolla että: Jumalauta miksi sä satutat mun poikaani tuolla tavalla?!!? Miksi? Miksi? HÄH??!?!?!!!! VASTAA,HULLU!!!!!
Jos kerran omaa äitiä ei kiinnosta laittaa lasta kuriin niin jonkun muun se on tehtävä. Voi olla että riiviölle tulee iso itku ja suru puseroon, mutta se nyt on varmaan tässä kaikkein pienin paha
[/quote]

No mä torusin kyllä tänään kun tuuppasi poikani kumoon niin meni ulisemaan äitinsä syliin joka sitten lohdutteli, sanoin ystävälle että ettetsä voi nyt rohkaista sen käytöstä tolla silittämisellä ja voivottelulla vaan sanot ettei niin saa käyttäytyä.. Ystävä oli samaa mieltä kanssani.
Ap

Selvästihän poika jotain oireilee. Testaa/ hakee huomiota. 2,5v on vielä tosi pieni.(ja mahd.uhmassa.) Pelkkä ein sanominen ei myöskään riitä vaan pitää näyttää mallia. Ei musta kyse oo välttämättä mistään häiriöstä, vaan poika hakee alitajuisesti jotain käytöksellään. Ei ton ikäiset laskelmoi. Hyvä että ootte saaneet asian puheeksi, jos sulla vaan voimat riittää niin yritä auttaa, lasta ja äitiä. Osoittakaa lapselle lempeästi mutta lujasti että toista sattuu ja tulee paha mieli. Jos tämän toistaminen ei tuota tulosta niin sitten tutkimuksiin.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 22:05"]Ehdotuksia:

- Lapsille mielekästä tekemistä, eli ei vapaata leikkiä vaan ohjaatte lapset esim. muovailemaan tai legojen pariin tms

- Kaverin lapselle riittävästi huomiota ennen tapaamista ja pienin väliajoin myös tapaamisen aikana

Nimenomaan. Tuon ikäisiltä ei voi vaatia että "antaisivat aikuisten jutella rauhassa". Heidän kanssaan pitää myös touhuta ja leikkiä, antaa heidän osallistua.
Ei lapsi näe asiaa niin että on aikuiset vs lapset, miltä tuntuis jos 4ystävää näkis ja 2juttelis vaan kahdestaan vihjaillen että muiden pitäis tehdä muuta...

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 22:07"]Niin ja miten tuo kaverisi suhtautuu lapsensa käytökseen? Komentaako kunnolla? Tuleeko rangaistuksia?
[/quote]

Joo kyllä komentaa, musta vaa tuntuu ettei ystävä muuta teekkään kun komentaa ja karjuu sille lapselle kun se on kokoajan hölmöilemässä tai koheltamassa tai huutamassa. Ystävä kerto että oli eilenki 1,5h ulkona lapsen kanssa ja siltä lähti ääni ku piti huutaa lapselle niin paljon, siis se juoksentelee ku joku päätön kana ulkonakin eikä kuuntele mitään.. On se mun ystäväkin jotenki rikki tästä kaikesta, oli siis tosi vaikea ja itkuinen huonosti nukkuva vauva-aikakin..

Tuo puistokauhukakara pääsee äidin syliin kun lyö toista lasta. Äiti toruu lempeällä äänellä lastaan. "Noin ei voi tehdä, ymmärräthän että kaveriin sattuu.... Anna kaverille hali" lapsi juoksee sylistä antamaan halin ja hetken päästä taas toinen lapsi itkee kun termiitti on lyönyt toista. Ja taas sama sylihetki uusiksi missä käydään läpi ettei kaveria lyödä. Täysin tuloksetonta. Itse olen torunut lasta vihaisemmalla äänellä kun omani on itkenyt mutta silloin saan tältä lempeältä äidiltä murhaavan katseen. 

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 22:29"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 22:05"]Ehdotuksia:

- Lapsille mielekästä tekemistä, eli ei vapaata leikkiä vaan ohjaatte lapset esim. muovailemaan tai legojen pariin tms

- Kaverin lapselle riittävästi huomiota ennen tapaamista ja pienin väliajoin myös tapaamisen aikana

Nimenomaan. Tuon ikäisiltä ei voi vaatia että "antaisivat aikuisten jutella rauhassa". Heidän kanssaan pitää myös touhuta ja leikkiä, antaa heidän osallistua.
Ei lapsi näe asiaa niin että on aikuiset vs lapset, miltä tuntuis jos 4ystävää näkis ja 2juttelis vaan kahdestaan vihjaillen että muiden pitäis tehdä muuta...
[/quote]

Ei tässä kukaan ole vaatinutkaan että aikuiset saisi olla rauhassa, ihan yhdessä leikittiin ja ulkoiltiin kun tuo kaikki kiusaaminen tapahtui. Minulla nyt piti välillä imettää etten pystynyt kiinnittämään poikiin 100% huomioni..

Yritin tarjota muovailuvahaleikkejä muttei tätä yhtä koheltajaa kiinnostanut vaan piti mesota ja rikkoo ja sotkea. Katottiin yhdessä kirjoja lattialla ja kun mun piti ruveta imettää viereisessä huoneessa, ystäväni tuli jotain siihen sanomaan niin siinä välissä kerkes jo pomppimaan poikani selkään!
Ap

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 22:49"]Muistatteko sen jakson Criminal Mindsissa, missä isoveli tappoi pikkuveljen, kun sillä ei ollut tunteita? Tuli vaan mieleen...
[/quote]
Oliko tää se kun pikkuveli oli vahingossa rikkonut isoveljen lelun? Oli hyvä mutta kamala jakso.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 22:54"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 22:49"]Muistatteko sen jakson Criminal Mindsissa, missä isoveli tappoi pikkuveljen, kun sillä ei ollut tunteita? Tuli vaan mieleen... [/quote] Oliko tää se kun pikkuveli oli vahingossa rikkonut isoveljen lelun? Oli hyvä mutta kamala jakso.

[/quote]

Joo sehän se.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 13:11"][quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 22:35"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 22:30"]Mulla on kaverin lapsella sama ongelma, lapsi tosin jo isompi. Syyksi on nyt todettu neurologiset ongelmat. Ei olla lopetettu kaverin tapaamista tuon vuoksi: Tosi ikävää se olisikin. Kun on lapsella ongelmia, se on vanhemmallekin raskasta , saati jos sitten vielä kaveritkin hylkäävät. Tavataan usein isommalla porukalla tai meillä niin, että mieskin on paikalla. Yksi aikuinen porukasta liikenee vahtimaan lapsia ja estämään aggressiivisuuden heti, jos sitä meinaa tapahtua. Näin on toiminut hyvin. [/quote] Hyvä neuvo, kiitos. Uskon otsekin että lapsella ei ole kaikki ihan hyvin, äidille on ehdotettu neuvolassa terapiaa lapselle. Päiväkodissa on huomautettu käytöksestä äidille mutta ystäväni siis ummistaa korvansa kaikelle negatiiviselle lapseaan kohtaan. Olen yrittänyt vihjasta että ehkä kannattaa käydä sielä terapiassa mutta kuulema niin kiire ja hänen lapsi on ihan kunnossa. Ap

[/quote]

Ei tada auttaa enää vihjailu vaan pitäisi ottaa kovemmat keinot käyttöön, että hänet saa tajuamaan ettei lapsella ole kaikki kunnossa. Lapsi tarvitsee apua!
[/quote]

Joo, puhuin ystävälle tänään asmulla (olivat siis yötä meillä) että sun täytyy oikeasti puuttua tohon että ei ole normaalia pojan käytös. Hän oli samaa mieltä. Sanoin että keskustelisi päiväkodissa hoitajien kanssa että mitä he ovat havainnet kun on kokemusta lapsista ja ammattilaiset.
Kiusaaminen jatkui tänäänkin heti herättyä, en päästänyt enää poikaani ystävän pojan lähelle, vaikka kerkesikin yhen kerran tuuppasmaan kumoon ja itse kiipesi päälle. Huh huh.. Ap

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 15:54"]Ahaa, Joko 2,5 vuotiaatkin luokitellaan epänormaaleiksi.
[/quote]

Välivaltaisuus ja kiusaaminen ei ole normaalia minkään ikäisenä!!

Minä olen vastaavassa tilanteessa suojellut lastani ja nähnyt kaveriani ilman lapsia. Esitin sen niin, ettei mulla hermo kestä sitä ettemme saa koskaan puhua rauhassa, ja sovin tapaamiset aina niin, että jätin omat lapseni kotiin, jos hänen oli pakko ottaa oma lapsensa mukaan. Kaikki meni paljon paremmin, ystävyyssuhde säilyi ja saimme käydä keskustelut rauhassa.

Te, jotka huutelette täällä suvaitsevaisuuden perään; samaistukaapa hetekeksi sen parivuotiaan asemaan, sen joka saa turpiinsa viiden minuutin välein. Olisiko teistä kivaa, tai edes mitenkään kohtuullista, ottaa vapaaehtosesti lyöntejä ja tönimisiä ja kaatamisia vastaan suvaitsevaisuuden nimissä? Yhtä kipeää se käy aikuiselle kuin lapsellekin. Jokaisella on oikeus koskemattomuuteen, myös pienellä lapsella. 

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 22:19"]

Mikset pidä omaa poikaasi erossa, esim. sylissässi?

[/quote] Aivan. Lisäksi raivohullua kakaraa on rangaistava. Esimerkiksi sulkemalla yksin pimeään huoneeseen ja laitettava ovi lukkoon, niin saa siellä rauhoittua.