Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko epätervettä olla kiintymättä terapeuttiin?

Vierailija
09.05.2015 |

Onko terapian onnistumisen **edellytys** se, että tuntee terapeuttiaan kohtaan emotionaalista kiintymystä? Ts. terapeutin ajatteleminen tuottaa lämpöä, rakkautta, ihastusta, itkuonnea, sisäistä hyrinää... Itselläni on jo vähän pidempi terapiasuhde takana, mutta kun en tunne terapeuttiani kohtaan mitään kiintymystunteita.

Olen ajatellut itse niin, että terapia on analyyttinen, älyllinen prosessi jossa perkaamme ongelmiani ja etsimme niihin pikkuhiljaa uusia ratkaisuja. Mutta tuntuu että terapeutti ei jaa tätä näkemystä. Hän ylipäänsä puhuu hyvin vähän ja antaa minun johdatella keskustelua. Minulle ei ole vaikeaa kertoa kipeistä asioista, mutta toivoisin niihin jonkinlaisia ratkaisuehdotuksia tai pohdintaa.

Usein käy niinkin, että vaikka edellisellä kerralla olisimme puhuneet jostain minulle tosi tärkeästä ja merkityksellisestä asiasta ja päässeet ns. ytimeen, niin seuraavalla kerralla terapeutti ei osoitakaan enää mitään kiinnostusta palata tähän asiaan. Hän aloittaa kyselemällä "mitäs sinulle kuuluu...?" ja antaa minun johdatella keskustelua. Voi olla että puhumme sitten puoli tuntia ihan turhia ja vasta viimeisen 15 min aikana pääsemme taas tärkeään asiaan kiinni.

Kerran terapeutti sanoi, että se, että ei kiinny terapeuttiin, voi kertoa siitä ettei jostain syystä uskalla kiintyä. Olen tällä hetkellä tosi hämilläni terapiaprosessin kokonaisuudesta. Joskus terapeutti saattaa (kun erikseen vaadin, että hän kommentoi jotenkin tilannetta) kerrata minulle jotain asiaa, esim. "sinä sanot että sinä olet yrittänyt ratkaista asiaa y tavalla x".Ilmeisesti hän yrittää sanoittaa minulle minua itseäni? Minua tämä kuitenkin turhauttaa, koska tiedän jo itse kaikki faktat mitä olen terapiassa kertonut. Toivoisin vain, että pääsisimme jotenkin eteenpäin. Elämä on aika pahasti jumissa tällä hetkellä ja tyhjäkäynnillä pyörivä terapiaprosessi rasittaa aiha pahoin.

Onko kellään kokemusta siitä, että terapiasta on ollut apua myös ilman kiintymisenkokemuksia? Vai onko niin, että terapiassa käyvä on "lapsi" joka kiintyy "äitiin" eli terapeuttiin, ja sitten terapiaprosessin kautta kasvaa suhteessa tähän äitiin, niin että tunnelukot alkavat aueta...? Ja onko mulla jokin häiriö/syvä tunnevamma, kun en kiinny terapeuttiin?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
09.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

mikä terapiasuuntaus kyseessä?

Vierailija
2/5 |
09.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tiedä onko kiintyminen/transferenssi välttämätöntä terapian onnistumiseksi mutta terapeuttinen allianssi on. (Allianssi = terapeutin ja asiakkaan liittoutumista asiakkaan auttamiseksi, hänen ongelmiensa helpottamiseksi ja ratkaisujen löytämiseksi). Siitä on tehty ihan tutkimuksia, että terapiasuuntauksella ei ole väliä jos allianssi on kunnossa, yhtä hyvää jälkeä tulee terapiasuuntauksesta huolimatta.

Kirjoituksestasi voisi päätellä, että sinun ja terapeuttisi allianssi ei ole täysin kunnossa. Tai ei ainakaan luettuna vaikuta siltä. Olisiko kyseessä psykodynaaminen terapia/joku sen muoto? Siinä on tyypillistä tuo, että terapeutti on enimmäkseen hiljaa ja passiivinen tarkkailija. Voihan olla, että tuo terapiamuoto (tai ainakaan terapeutti) ei sinulle sovi. Siinä tapauksessa kannattaa harkita vakavasti jomman kumman/kummankin vaihtamista, turha on jäädä kitkuttamaan jos tuntuu ettei tuosta tule mitään. Kannattaa kuitenkin puhua ensiksi noista ajatuksistasi ja tunteistasi terapeutin kanssa.

Kun minä alunperin hakeuduin terapiaan, menin jostain ihmeen syystä "koekäynnille" jonkun psykoanalyytikon luokse. Ja totesin heti ensimmäisellä kerralla, että en halua sellaista terapiaa vaan tarvitsen jotain supportiivisempaa. Totesin myös, että en tule koskaan pitämään kyseisestä terapeutista enkä luottamaan häneen. Joten päädyin sitten kognitiiviseen psykoterapiaan jossa terapeuttikin on aktiivinen tekijä. Meille syntyi hyvä allianssi tuon terapeutin kanssa, pidin hänestä kovasti ja terapia todellakin oli sitä mitä tarvitsin: yhteistyötä. Minua ei jätetty yksin ongelmineni ja toisaalta terapeutti myös piti huolen siitä, että kaikki kipeimmätkin asiat tuli käsiteltyä vaikka minä olinkin aika vastahakoinen niille silloin. Lisäksi terapeutti toimi välillä järjen äänenä kun mietin esimerkiksi eri vaihtoehtoja tai toimintatapoja tietyissä tilanteissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
09.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

En mä usko että terapeuttiin on tarkoitus kiintyä mutta pitäisi voida luottaa.Mun terapeutti on niin ilkeä ja vittuilee välillä niin että luottamus on mennyt.

Vierailija
4/5 |
09.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 22:05"]

Totesin myös, että en tule koskaan pitämään kyseisestä terapeutista enkä luottamaan häneen. [/quote]

Tuohon ^ piti lisätä, että varmaankin juuri tuon passiivisen hiljaisuuden/tarkkailun takia tuli hyvin voimakas tunne, että en tule koskaan pitämään tuosta ihmisestä enkä luottamaan häneen. Jotenkin tuli sellainen olo, että yhtä hyvin voisin puhua seinille koska en saa häneltä yhtään mitään, en juuta enkä jaata. Minä istun siellä puhumassa itselleni vaikeista ja kipeistä asioista, sielu aika avoinna, ja toinen pysyy vaan hiljaa. Joillekin tuollainen voi toimia, kuten sanottua, ei toiminut minulle.

Vierailija
5/5 |
10.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan neljä viisi