Kokemuksia rv 30 -31 syntyneistä?

eli poikamme syntyi huhtikuussa 2004 raskausmyrkytykseni takia. Vuodelevossa ehdin ennen sektiota olla 2 viikkoa. Sektio tehtiin, kun napavirtauksissa alkoi olla katkoja. Syntyessään poika painoi 1050g. Apgarpisteitä hän sai pienestä koosta huolimatta 9-10-10. Hän ei joutunut ollenkaan hengityskoneeseen ja nasaalissa hän oli vain 5vrk. Mitään ongelmia ei seitsemän keskolassa vietetyn viikon aikana ollut ja kotiin hän pääsi 2,5 viikkoa ennen laskettua aikaa. painoa oli tuolloin 2470g. Mä imetin poikaa 1v2kk ja kiinteet aloitettiin 4kk iässä.



Tänä päivänä meidän piiperö on 2,5 vuotias tarmokas pikkumies. Pituutta on 86cm ja painoa 10kg 350g eli enemmänkin voi olla. Me ollaan keskosuuden vuoksi yhdessä tutkimusryhmässä mukana ja siksipä käytiin syksyllä psykologin, puheterapeutin ja neurologin kontrolleissa. Puhe ja motorinen kehitys on ikää vastaavalla tasolla. Puhe väähän jopa edellä.Psyykkinen kehitys jopa 3 vuotiaan tasolla. Että ei pikkukeskonen välttämättä ole sen huonompi kuin muutkaan :))



Voin näin kaksi vuotta myöhemmin sanoa, että alku oli todella rankkaa ja ihmettelenkin miten siitä selvittiin. Uutta vauvakuumetta ei ole ollut, vaikka poika on jo noinkin iso. Voi olla että meidän lapsiluku on täynnä, kun on noita riskejä olemassa.



Kesä-äityli

Itselleni kävi niin, että 2,5 kk:n vuodelevon jälkeen todettiin kaiken olevan kunnossa ja minulle annettiin lupa liikkua, kun kohdunkaulaa oli jäljellä 2 cm. Vauva syntyikin siitä kahden päivän päästä! Olin rv 32, ja vauva joutui olemaan sairaalassa kuukauden ja kotisairaanhoidossakin kaksi viikkoa. Tästä on nyt 9kk, ja edelleen on keskosvaivaa ja käymme kontrolleissa. Vaikeaahan se on vain maata, kun muuten tuntee olevansa kunnossa, mutta riskitkin ovat suuret. Suosittelen myös, että pyydät kortisonipiikin.

Hei tämä olikin hyvä ketju, olen ekaa kertaa kurkkaamassa keskosuus puolelle, kun meillä on ennenaikaisen synnytyksen riski.



Viikko sitten rv 28 huomattiin kohdunkaulan lyhentyneen ja paljon supisteluita. Kontrollissa kaula oli enää 2,2cm joten lepo jatkuu. Kuulemma ihan kevyesti voi kotona puuhailla, kunhan ei tule huonoa oloa. Ei mitään raskaita kotitöitä tms.



Kortisanopiikistä kerrottiin, että jos supistelee 2 tuntia, niin heti sairaalaan että ehditään siellä antaa piikki.



Kolme lääkäriä on ollut tilanteesta ihan samaa mieltä, eli en kyseenalaista ohjeita - tietenkään. Kuulemma ainakin rv 32 pitää nyt ottaa todella rauhallisesti, ilmeisesti silloin riskit rupeavat vähenemään. Meidän vauvan painoarvio on jo 1800g mutta tärkeämpää kuin paino, on ne raskausviikot. Eli jokainen päivä masussa on tosiaan kuin lottovoitto, kuten joku hyvin kirjoitti.



Minulla on samanlainen ongelma kuin , en välttämättä tunne supistuksia, ne on kuin vauvan möyrimistä. Muutamia kipeitä on tullut ja ne kyllä tuntee.



KYSYMYS:

Yhtä asiaa jäin miettimään, sanottiin että jos painon tunnetta alavatsassa, niin sillloinkin sairaalaan. Eikös se ole normaalia että on painon tunnetta? Siksi niitä tukivöitä ym.



Vaikealta tuntuu välillä maata, kun tekis mieli jumppaan, kaupungille, kahville, kaappeja järjestelmään ym. Mieskin oli viikon matkalla mut tulee onneks tänä yönä.



Mutta mitä sitä ei oman lapsensa eteen tekisi, tämänän on tosi pientä.



Tsemppiä kaikille ja terkut Kirsikalle.



t. Heini ja masuesikoinen rv 29 ja pari päivää päälle

jäi sinun nimimerkki tuosta viestistäni pois, eli mulla sama juttu etten aina tunne supistuksia ja siksikin mietityttää tuo synnytyksen eteneminen. Sairaalassa sanottiin ettei saa olla liian urhea, ja mieluummin tulee " turhaan" kuin arvuuttelee tilannetta liian kauan.



t. Heini

on minullakin ollut kahdessa edellisessä raskaudessa. Ekassa alkoivat 31. viikolla ja kohdunkaula lyheni 2cm:n ja kohdunsuu pehmeni. Jouduin olemaan kuukauden sairaalassa ja siellä sain vain vessassa käynti luvat, muuten olin tosiaan vuodelevossa koko ajan. Kortisonipiikkejä sain pariinkin otteeseen ja lääkitystä supistuksia hillitsemään. Kotiin pääsin, kun viikkoja oli sitten kertynyt 35 ja lupa synnytykseen oli. Esikoiseni syntyi viikolla 38+4.

Kaksi vuotta myöhemmin sama juttu. Silloin supistukset alkoivat jo viikolla 20. Ja jälleen kohdunkaula lyheni ja kohdunsuu pehmeni. Sairaalaan en joutunut, mutta vuodelepoon kotiin. Vauva syntyi viikolla 41+0. Loppuajasta siivosin joka päivä, vein matot ulos, imuroin, luuttusin, tein kaikkeni, että synnytys käynnistyisi.

Nyt odotan kolmatta, raskaus on vasta ihan aluillaan, mutta silti nuo ennenaikaiset jo pelottaa. Lääkäri sanoi, että vaikka jokainen raskaus on erilainen, niin mun kohdalla nuo supistelut ovat varmaan enemmän kuin todennäköisiä tälläkin kertaa. Ja vaikka kumpikin lapsistani on sitten syntyneet täysiaikaisina, toinen yli 4,5 kiloisena, niin silti ne pitää ottaa tosissaan..



Voimia kaikille vuodelepolaisille! Tiedän, että se on raskasta, mutta kuitenkin ohimenevää ja palkinto mitä parhain!

meillä syntyi samaisesta syystä poika rv 32+6 ja painoa miehellä oli 2030g ja 43cm joten ihan hyvänkokoinen ja ongelmia ei ole ollut oikeastaan lainkaan paitsi tuon syömisen oppiminen! poika on ollut sairaalassa nyt reilut 3 viikkoo ja ehkä tällä viikolla kotiudutaan! nyt olis menossa rv 36 joten meillä ainakin hyvä kokemus jos niin voi sanoa?

Toivoa siis on, että ihan pahimpaan rumbaan ei näillä viikoilla enää välttämättä joudu. Parasta tietysti olisi, että masukki pysyisi sisällä vielä pitkään ja hartaasti. Tsemppiä teille jatkoon!

Elikäs meijän poju synty rv30+2, 1690g ja 40 cm ja alku ei helppo. En halua nyt pelotella, mut tee kaikkesi et se kullannuppu pysyy viä mahdolliseman kauan masussa, jokainen päivä on kuin lottovoitto, ajattele niin ja motivaatiota tulee lisää makaamiseen:)) Meillä ei ollut keuhkot kehittyneet tarpeeksi, tosin poika oli 4 vko hyvin pienillä lapsivesillä kohdussa, joten arvelen sen vaikuttaneen asiaan...Mut on myös paljon vauvoja, jotka ennenaikaisena eivät joudu käymään sellasta läpi, mitä meidän pikkunen. Olethan saanut kortisoonit jo keuhkojen kypsytystä varten?? Tsemppiä ja haleja tulevaan, ja vielä sellanen et vaikka meijän poju kävi tosi vaikeen alun elämässä on se nyt ihan terve iloinen 8kk ikäinen touhuaja:))

Ehdoin tahdoin en todellakaan haluaisi, että vauva jo nyt syntyisi, eihän se pieni todellakaan ole vielä valmis! Mutta lohduttavaa kuulla, että nyt teilläkin kaikki kunnossa, vaikka alku vaikea olikin. Kortisonia en ole saanut, kun ihan vain kotiin pistivät makoilemaan, ens viikolla kontrolli ja katsotaan, mitä sitten tapahtuu. Toivottavasti tilanne ennallaan (paluuta entiseen tilanteeseen kun ei enää taida olla...).

Meille syntyi kesällä 2005 tyttö raskausviikoille 30+4. Tyttömme oli 1040g ja 39cm.

Meidän suurimmat ongelmat eivät niinkään liittyneet keskosuuteen, vaan syyhyn, miksi neiti syntyi täysin yllättäen niin aikaisin eli hänellä todettiin esafagusatresia. No ei siitä sen enempää...

Keskosuuteen liittyi aluksi tietysti ongelmia keuhkojen kanssa. Lopulta selvisimme kuitenkin vähällä, sillä keuhkot todettiin lopulta terveiksi. Tyttömme sai useita punasolutankkauksia ja muuta " normaalia" . Ainut isompi huoli oli suolitulehdukset eli vatsa ei kestänyt maitoa. Lopulta suolesta löydettiin tukos, jonka poistamisen jälkeen sekin puoli alkoi toimia. Kotiin tyttömme pääsi ollessaan tasan 3kk ja painoi silloin noin 2700g.

Nyt neiti on ki 1v 1kk ja voi hyvin. Motorinen kehitys on ollut hidasta, aloittelee vasta nyt konttaamista mutta puhepuoli on taas tullut erittäin hyvin ja melko aikaisin. !v päivänsä tienoilla tuli ensimmäiset sanat!

Muuten on erittäin reipas ja terve tyttö ollut koko vuoden!

Tuntuu olevan siis hirmuisesti vaihtelua siinä, miten pikkukeskoset selviävät alkutaipaleensa, mutta itse olen sitä mieltä, ettei tilannetta kannata liikaa kuitenkaan pelätä. Toki alku oli hirmuisen rankkaa enkä toivo sitä kenellekään mutta toisaalta, kaikesta selviää, itsestään löytää tarvittaessa uskomattomia voimia! Ja nykyajan lääketiede tekee myös ihmeitä plus se, että pikkukeskoset ovat mahtavia taistelijoita!! Lääkärit sanovat että kun pääsee yli 30 rv:n, on jo asiat " hyvin" .

Tsemppiä!

Rv 31+2 kävin lääkärissä ja kaikki kunnossa.

Seuraavana päivänä alko hiljaa supistella joka voimistu päivänmittaan, tuli tunne et lääkärissä pitää lähteä käymään.

Ottivat yöksi sairaalaan tarkkailuun ja onneksi niin..

Annettiin varmuudeksi kortisonia ja laitettiin tippaan. Yöllä supistukset loppuivat ja vähän huokaistiin jo helpotuksesta.. Tunti supistusten loppumisesta kuului poks ja vedet menivät aivan yllättäin.

Kun vauvan painoarvio oli ed.päivänä ollut 1900g vauvan syntymää ei lähdetty estelemään mitenkään.

Vauva syntyi muutaman tunnin kuluttua 2100g painosena ja 46.5cm pituisena.

Aina kaikki ei kuitenkaan mene hyvin, niin kävi meille..:(

Sen verran lohduttaisin että minulla oli ihan sama tilanne ja täysin samalla viikolla kun sinulla!!!Siis pehminnyt ja kanavaa jäljellä 2cm.

Eli siis lepoon minutkin määrättiin ja jätin sitten 2v poikani nostelun,siivoamiset,kävelyn ym pois mutta en täysin maannut/makaa...

ja nyt rv33+5 ja vielä on vaavi masussa!!!

Kipeesti välillä supistellut ja vihlomiset alapäässä tosi kovia.

Kuitenkin vielä olen miehen ja pojan mukana kulkenut kauppa reissut ym vaikkakin hitaasti lyllertäen eikä todella haeta kun lappu kädessä mitä on kotona valmiiksi suunniteltu kun en jaloillani kauaa jaksa olla...

Maanantaina neuvola ja lääkäri et saas nähdä mitä sanovat.

TSEMPPIÄ SULLE JA VOIMIA!!!

Painot 1370 ja 1380g. Olivat sairaalassa yhteensä 7 viikkoa (3 viikkoa varsinaisella teholla), pääsivät kotiin rv:lla 37. Silloin olivat molemmat n. 2,5 kilon painoisia. Alussa molemmilla oli hengityskatkoksia ja toisella verenpaineongelmia. Molemmat saivat ajoittain sinivalohoitoa ja tukea hengitykseen ylipainehoidolla. Toinen vauvoista kehitti keskosille tyypillisen hengitykseen liittyvän RDS-taudin, joka meni ohi ajan kanssa. Syöminen aloitettiin nenämahaletkulla, n. kuukauden ikäisinä rupesivat harjoittelemaan syömistä pullosta ja rinnasta.



Sairaala-aika oli omalla tavallaan rankka, mutta koska vauvoilla ei missään vaiheessa ollut mitään suurta vaaraa (leikkauksia tms.) emme osanneet olla kovin huolissamme. Meidän kohdallamme 30 viikkoa siis oli jo hyvä raja, ne ongelmat mitä vauvoillamme oli johtuivat keskosuudesta. Aika näyttää, onko jotain vaurioita jäänyt. Synnytys käynnistyi lapsiveden menolla, jota ennen huomattiin että kohdunkaula oli lyhentynyt. Kortisonit ehdittiin antaa ja ne toivottavasti auttoivat keuhkoja kypsymään ennen syntymää.

Täytyy sanoa, että olen tällä hetkellä vähän äimän käkenä. Koska 2 päivän makoilunkin aikana supistelut vain jatkuivat, niin kävin eilen äitipolilla näytillä. No, siellä lääkäri totesikin, että tilanne on tällaiselle monisynnyttäjälle (odotan siis 3:tta) lähes normaali eli totaaliseen vuodelepoon ei aihetta. Jotenkin tuntuu hölmöltä, että ensin " pelotellaan" ennenaikaisella synnytyksellä ja parin päivän päästä todetaan, että tääähän on lähestulkoon normaalia (neuvolalääkärikin jo keski-iän ylittänyt eli ei ihan kokematon). Tiedä tässä sitten enää, mihin uskoa...No, tänään olen sitten kävellyt normaalisti, mutta yrittänyt kuitenkin vältellä keskimmäisen (2v) nosteluita, on kyllä aika hellänä tuo alapää. Eli kai se on parasta vaan luottaa omiin fiiliksiin ja ottaa kuitenkin normaalia iisimmin, ettei tule yllätyksiä. Torstaina onneks seuraava kontrolli.

Eli siis kokemusta rv 30 syntyneistä ei ole, esikoinen syntyi noin kuukautta ennen laskettua aikaa.



Tässä raskaudessa supistukset alkoivat vaivata viikolla 25+0 rajuina eivätkä loppuneet levossa. Noin 3 viikkoa sitten kävin kokeilemassa 2 päivää töissä (lääkärin luvalla) mutta tilanne taas paheni ja limatulppakin irtosi. Paikat ovat nyt ihan pehmeät ja ulkosuu auki. Tässä on vuodelevossa jännitetty jo monta viikkoa synnytyksen käynnistymistä, mutta nyt ollaan jo viikolla 29+5. Viime keskiviikkona, kun alapään tilanne ei ollut kahteen viikkon pahentunut, sain luvan tössytellä kotona vähän enemmän. Tuon rajan veto on vaan todella hankalaa. Vuodelepo on vienyt voimat lihaksista ja pienikin tössyttely tuntuu raskaalta. Mutta pikku hiljaa voimat karttuu...



Huhkia ei nyt sinunkaan kannata. Toivottavasti pääsemme tässä vielä muutaman viikon eteenpäin.



t. päivikki

painoi 1810g mutta oli selvästi viikkojaan pienempi, koska mulla oli raskausmyrkytys ollut päällä jo melkein 4 vkoa.



Meidän poika on nyt 36+1 ja on ainakin tähän saakka ollut terve kuin pukki. Meillä ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia tähän mennessä. On syöty itse tuttipullosta alusta lähtien ja pari kertaa saatu sinivalohoitoa ekan viikon aikana. Kotiin päästiin 11 vrk:n ikäisenä. Ulkoilemaan päästään tosin vasta kun painoa on 2,5kg (nyt 2,1kg).



Meillä oli lastenosastolla pari naapuria, jotka olivat syntyneet rv. 31-32 ja olivat aika saman kokoisia kuin meidän poika. Ei niilläkään tuntunut olevan mitään suurempia vaivoja. Syömiseen tarvitsivat nenä-mahaletkua ja pariin otteeseen sinivalolamppua. Reippaita ihmisenalkuja tuntuivat olevan ja en usko, että heillekään mitään erityistä enää ilmaantuu.



Tosin lapsen hoito on aika " tylsää" koska tällainen keskonen nukkuu käytännössä koko ajan ilmeisesti laskettuun aikaan saakka. Vaippa vaihdetaan ja juodaan tissimaitoa tuttipullosta 3 tunnin välein.



Mun käsityksen mukaan sulla on hyvin pieni todennäköisyys synnyttää ennenaikaisesti, jos sulla on kaksi täysaikasta raskautta takana. Mulla on tällainen vieruskaveri sairaalassa ja näin ymmärsin myös lääkäreiden puheista.



Itse olin edellisessä raskaudessa rv 28 eteenpäin sairauslomalla samasta syystä kuin sinäkin. Kohdun kaula hävisi kokonaan ja lapsi kasvoi kohdun suun taakse kiinnittyneenä. Otin rauhallisesti kotona, en nostellut enkä rehkinyt mitään, pidin tukivyötä, elin selibaatissa ja hyvin mentiin rv 38 saakka.



T: Kissa-äiti + tyttö 2v 3kk ja poika 3 vkoa