Lue keskustelun säännöt.
Olen tällainen ihme ajelehtija
13.01.2022 |
Koskaan ei ole ollut oikein mitään halua tehdä tai saavuttaa mitään. Kuin minua ei olisi henkisesti edes olemassa ja fyysisesti vaan kroppani on täällä olemassa ja elämässä. Nuorena yritin käydä kouluja, mutta ei ne minua kiinnostaneet. Jossain vaiheessa pääsin töihin ja olinkin siellä yli 10 vuotta. Mutta sekin alkoi turhauttamaan, kun en saanut siitä työstä oikein mitään ja se raha tililläkään ei lämmittänyt, eihän minulla ollut mitään mihin olisin edes säästänyt. Mitä tämä tällainen on, olenko minä joku evoluutiollinen moka joka olisi voinut jäädä syntymättä?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Meissä on paljon samaa. Tänään mietin että josko olisin saanut valita syntyäkkö tänne maailmaan vai ei, luultavasti eletyn elämän perusteella olisin valinnut ei.
millaisia valintoja olette tehneet elämän suuntaa voi muuttaa niin kauan kuin henki pihisee päätä nyt tänään lähde opiskelemaan uutta jos työ ahdistaa muuta maalle
kuka sinä olet tai mitä todella haluat tiedätkö edes älä välitä en tiedä itsekään mutta mietin mitä aion tehdä loppu elämällä
n sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin tykkään ajelehtia. Teen töitä sen verran kuin huvittaa ja pohdiskelen kaikenlaista. Uuttakin opettelen ja opiskelen aina tarpeen mukaan, itsenäisesti ja omatoimisesti tietenkin. Kiinnosta vittuakaan, mitä muut ajattelevat tästä elämäntyylistä eikä toisaalta kiinnosta muiden päätön oravanpyörä. Parisuhteessa olen onnellisesti ja se riittää.
Tunnut olevan sellainen kuin haluatkin olevasi.
Minä ajelehdin haluamatta oikein mitään. Meissä on vissi ero.
Tai sitte ajelehtii koska ei tiedä mitä haluaa.Vaikka sitä miettis ja pohtis joka ikinen päivä jatkuvasti ,kymmeniä vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin tykkään ajelehtia. Teen töitä sen verran kuin huvittaa ja pohdiskelen kaikenlaista. Uuttakin opettelen ja opiskelen aina tarpeen mukaan, itsenäisesti ja omatoimisesti tietenkin. Kiinnosta vittuakaan, mitä muut ajattelevat tästä elämäntyylistä eikä toisaalta kiinnosta muiden päätön oravanpyörä. Parisuhteessa olen onnellisesti ja se riittää.
Sama täällä. Se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin tykkään ajelehtia. Teen töitä sen verran kuin huvittaa ja pohdiskelen kaikenlaista. Uuttakin opettelen ja opiskelen aina tarpeen mukaan, itsenäisesti ja omatoimisesti tietenkin. Kiinnosta vittuakaan, mitä muut ajattelevat tästä elämäntyylistä eikä toisaalta kiinnosta muiden päätön oravanpyörä. Parisuhteessa olen onnellisesti ja se riittää.
Kiva löytää kohtalotoveri!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tervettä olla sopeutumatta pohjimmiltaan sairaaseen yhteiskuntaan
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin tykkään ajelehtia. Teen töitä sen verran kuin huvittaa ja pohdiskelen kaikenlaista. Uuttakin opettelen ja opiskelen aina tarpeen mukaan, itsenäisesti ja omatoimisesti tietenkin. Kiinnosta vittuakaan, mitä muut ajattelevat tästä elämäntyylistä eikä toisaalta kiinnosta muiden päätön oravanpyörä. Parisuhteessa olen onnellisesti ja se riittää.
Ehdin jo kuvitella siitä saaneeni jotain tolkkua ja järkeä elämään, kun oli minullekin parisuhdetta tarjolla. Kuvittelin olevani ihastunut ja jopa rakastunut, toinen ainakin näytti olevansa. Mutta varsin pian tuli ilmi, että se tämä sama kummallinen tyhjyys oli esteenä sillekin. Kun miten tyhjä ihminen voi mitään toiselle antaa. Minä vaan olin siinä, halailin, katselin toista silmiin ja tunsin jotain syvää ihastusta ja kiintymystä. Ei se kuitenkaan pelkästään riittänyt. Tunsin silti olevani vain lähinnä joku pelkkä näyttelijä romanttisessa elokuvassa. Joku tuossa mainitsi masennuksen, mutta en kai minä nyt koko elämääni ole masentunutkaan voinut olla. ap
Meissä on paljon samaa. Tänään mietin että josko olisin saanut valita syntyäkkö tänne maailmaan vai ei, luultavasti eletyn elämän perusteella olisin valinnut ei.